Millaista on uranvaihto sairaanhoitajasta lääkäriksi? Millaisia haasteita ja etuja "vanhempana" opiskelu tuo tullessaan?
perjantai 28. elokuuta 2015
Vihdoinkin viikonloppu
Ei tässä nyt kahdessa päivässä kovin paljoa uutta kerrottavaa ole tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen taas päässyt sekä eilisissä toogabileissä että koulussa tutustumaan. Se on ollut mukavaa, mutta myös raskasta. Aivot käyvät varmaan jokseenkin ylikierroksilla koko ajan kun yrittää painaa mieleen uusia naamoja, nimiä, paikkoja, asiaa...
En tosiaan oppinut kaikkien kurssikavereideni nimiä ensimmäisellä viikolla, kuten arvata saattoi! En myöskään päässyt läheskään kaikkien kanssa juttusille. Ehkä ensi viikolla sitten. Omien kurssikavereiden lisäksi on tullut tustuttua opiskelijoihin myös muilta vuosikursseilta, tosin heidän nimiensä mieleen painamiseen en ole paneutunut samalla tavalla kuin muiden fuksien. Kyllä sitä varmasti kerkeää. Ja tällä alalla uusien ihmisten nimien opettelu on varmaan aika loputon suo, kun kuitenkin työelämässäkin koko ajan tulee vastaan uusia ihmisiä, potilaita ja työkavereita. Kyllä varmaan epäsosiaalisena lääkärinäkin pärjää, mutta itse näkisin sosiaalisuuden ja ekstrovertin luonteen isona elämää helpottavana tekijänä tällä alalla, jo opiskeluvaiheessa. Ja kun siihen uusien ihmisten kohtaamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen totuttelee koko ajan, ei se ehkä sitten työelämässä ole niin raskasta.
Tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan henkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti poikki. Se niistä pidemmistä yöunista. Lähes joka yö unet ovat jääneet liian lyhyiksi, koska on ollut toogalippujen jonotusta, pitkään jatkuneita bileitä tai muuten vain jännityksen vuoksi tullut herättyä liian aikaisin. Henkistä väsymystä ehkä on kaikkein vähiten. Uskoisin, että niillä kurssikavereillani, jotka ovat kotoisin toiselta paikkakunnalta, ja joille kaikki on aivan uutta (esimerkiksi yksinasuminen) voivat tänä päivänä olla myös aika väsyneitä henkisesti. Tekee varmaan hyvää päästä viikonlopuksi kotiin, kuten niin moni puhui tekevänsäkin. Itselleni ajatus "kotiin menosta" tuntui hassulta, kun en kuitenkaan ole itse moneen vuoteen enää ajatellut vanhempieni kotia kotinani, vaan "koti" on se minun ja poikaystäväni asunto täällä Tampereella. Mutta toki muistan sen ajan monta vuotta sitten kun kotiin äidin luokse valmiin ruuan ja lämpimän saunan luokse oli mukava mennä. Tai onhan se vieläkin, mutta sellaista koti-ikävää ei kyllä enää ole.
Mielestäni sosiaalinen väsyminen kuvaa hyvin tämänhetkistä olotilaa. Koko viikon on pitänyt olla yhtä hymyä ja puhetta ja edustavaa olemusta. Tai ei ole varsinaisesti pitänyt, onhan se tullut aivan luonnostaan. Mutta kyllä sitä kotiin päästessä huomaa, että on mukavaa kun ei tarvitse olla sosiaalinen koko aikaa. On mukavaa kun voi olla vain itsekseen ja hiljaa. Toki voisin koulussakin varmaan olla, mutta mieluummin olen tutustunut ihmisiin kuin nyhjöttänyt jossain nurkassa puhelin kädessä. Kai sitäkin ehtii joskus tekemään, jos on sellainen olo. Epäsosiaalisen lukukevään jälkeen on kivaa olla sosiaalinen, vaikka se raskasta onkin. Tämä lohdutuksena niille, jotka ehkä potevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät ehdi seurustella ihmisten kanssa pääsykokeisiin luku-urakan aikana: sitä kyllä saa tehdä ihan sydämensä kyllyydestä kun ne koulun ovet aukeavat! Tosin lääkiksen ulkopuolista elämää ei ehkä kuitenkaan ehdi viettää niin paljoa.
Tälle viikonlopulle on suunnitteilla piknikiä hupituutoreiden ja meidän fuksien kesken. Aion kyllä mennä. Muilta osin aion omistaa viikonlopun poikaystävälleni, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle viime aikoina, ja myös liikunnalle, joka niin ikään on jäänyt liian vähälle. Eikä kouluakaan voi unohtaa, koska meillä oli tänään tutor-istunto (eli sitä pee bee ällää), jossa saimme muutamia asioita selviteltäväksi viikonlopun aikana maanantaista istuntoa varten. Ei mitään kovin vaikeaa, eettisiä ongelmia lähinnä. Minua olisi kovasti enemmän kiinnostanut jostakin taudista lukeminen ja sen opiskelu... sellaisen "oikean" asian. Vaikka tietenkin etiikka on lääkärin työssä ehdottoman tärkeää! Ehkä jopa kaikkein tärkeintä.
Mutta että sellaista avautumista. Toogabileet olivat kivat. Erityisesti pukukoodin, tarjoilujen ja uusien ja vanhempien tuttavuuksien osalta. Loppuillasta vain väsytti kamalasti. Se huono puoli opiskelijabileissä onkin, että ne ovat keskellä viikkoa, jolloin on sekä edeltävän koulupäivän vuoksi väsynyt että jo valmiiksi väsynyt ajatuksesta, että seuraavana aamuna on jokin pakollinen seminaari tms. koululla.
torstai 27. elokuuta 2015
Ensiaskelia lääkiksessä
Hupituutorit olivat tehneet hienot opasteet, kyltit, joissa luki "fuksit" ja nuolella osoitettiin mihin suuntaan piti kulkea. Matkan varrella oli myös valkohaalarisia opastajia. Ne tulivat kyllä oikeasti tarpeeseen, koska Tampereen lääkiksen kampus on nyt aika myllätyn näköinen rakennustyömaa. Arvolle, eli päärakennukselle olisin osannutkin löytää, mutta meidän opetus tapahtuu tänä vuonna suurimmaksi osaksi Biolla, joka on siellä jossain kaikkien kaivantojen ja uudisrakennusten takana metsässä.
Kaiken kaikkiaan vastaanotto lääkiksessä on ollut kaikilta osin mahtava, jo aivan alusta asti. Hyväksymiskirjeen mukana tulleista tervetulotoivotuksista ensimmäisille luennoilla ja pbl-istuntoihin sekä ensimmäisiin ylempikurssilaisten kohtaamisiin asti on olo tuntunut tervetulleelta ja vastaanotto ollut lämmin. Jos jokaisessa uudessa opiskelu-/työ-/harjoittelu-/missävain paikassa vastaanotto olisi aina samanlainen, olisi maailma paljon parempi paikka! Uuden ihmisen hyväksyminen, tälle esittäytyminen ja tervetulleeksi toivottaminen sekä hymyily eivät ole mitään maailman vaikeimpia asioita tai vaadi hirveästi panostamista, mutta silti olen (kuten varmasti muutkin) kokenut monia melko tylyjäkin vastaanottoja. Mutta ei nyt muistella niitä!
Vaikkakin todella hyödyllistä asiaa sisältäviä, olivat ensimmäisen päivän luennot jokseenkin puuduttavia. Ja luentosalin penkit kovia. (Valitettavasti) me olemme näillä näkymin viimeinen vuosikurssi, joka (joutuu) niillä penkeillä istumaan. Uusi rakennus valmistunee ensi vuoteen mennessä, ja muutamme sinne. Luennoilta jäi käteen muutamia monisteita, päänsärky ja tietoa, jota olin kyllä jo aikaisemmin netistä opintoja odotellessa kaivanut. Mukavaa oli kuitenkin luennoitsijoidenkin tervetulotoivotukset ja ne hetket, kun välillä taas mieleen tuli ajatus siitä, että tässä sitä ollaan ja vihdoinkin opiskelen lääketiedettä ja että minusta tulee nyt vihdoin lääkäri! Siis ei tietenkään nyt, eikä vielä pitkään aikaan. Mutta ainakin oikealla tiellä ollaan. Uskon, että ne teistä, jotka ovat opiskelleet/opiskelevat jotain "varavaihtoehto"-alaa ennen lääkistä, huomaavat kyllä myös eron.
Ensimmäiseltä päivältä jäi kuitenkin muistoksi myös monta uutta tuttavuutta. Etenkin tutustumisillalta. Ilta oli alkoholiton, mikä on mielestäni vain hyvä asia, koska en ole niin innokas juhlija muutenkaan. Sen sijaan tykkään kyllä kaikenlaisista tapahtumista hirveästi. En nyt yksityiskohtia tästä illasta (tai välttämättä tulevistakaan) paljasta, koska varmaan aika samalla kaavalla mennään tulevienkin vuosien fuksien kanssa, ja onhan se kivempaa, kun on jotain jännityksellä odotettavaa. Tutustumisleikkejä leikittiin ja loppuillasta jokainen oli enemmän tai vähemmän hiestä märkä.
Toinen päivä jatkui melko samalla kaavalla, menin taas kouluun ajoissa, koska ennen luentoja ehtii myös tutustua uusiin ihmisiin. Alkuvaiheessa onkin hienoa, että voi mennä esittäytymään ja juttelemaan vieraille ihmisille, koska kaikki ovat samassa tilanteessa, eikä kukaan kummoksu jos tuppaat seuraan. Se kuitenkin vaatii varmaan vähän oma-aloitteisuutta ja rohkeutta sekä ulospäinsuuntautunutta luonnetta. Mielestäni ihmisiin on mahdollista tutustua myös luentojen välillä, eikä vain sitä varten järjestetyissä bileissä/tapahtumissa. Uskon kuitenkin, että kriittiset hetket ovat tässä alussa, koska myöhemmin on varmasti jo muodostunut porukoita ja ryhmäytymistä, eikä sitten taas se vieraille esittäytyminen ehkä ole enää niin luonnollista.
Toisen päivän luennot olivat hieman mielenkiintoisempia, koska niissä käsiteltiin oikeaa asiaa (potilas-lääkärisuhdetta). Vaikka itse olenkin kliinistä työtä tehnyt sairaanhoitaja, ja potilas-lääkärisuhde on aika samanlainen kuin potilas-sairaanhoitajasuhde ainakin pääosilta, ei mielestäni ole pahitteeksi kenellekään kerrata sitä vuorovaikutusta ja välillä miettiä asioita myös potilaan näkökulmasta. Helpompaahan asiaa onkin pohtia silloin, kun itsellä on muistissa tilanteita, joissa on ollut potilaan kanssa, ja "teoriatietoa" asiasta voi yhdistää näihin kokemuksiin.
Lisäksi saimme luennon muodossa tietoa myös Tampereelle ominaisesta oppimismenetelmästä, pbl:sta. Joka tarkoittaa siis suomennettuna ongelmalähtöistä oppimista. Pienryhmissä käsitellään esimerkiksi jotain lyhyttä potilastapausta, jonka avulla laaditaan kyseistä jaksoa vastaavia oppimistavoitteita, ja nämä asiat pyritään opiskelemaan ensin kotona itsenäisesti ja sitten vielä ryhmässä keskustelemalla. En osaa nyt vielä tarkemmin antaa esimerkkejä, koska meillä on ollut vasta tuon toisen päivän iltapäivän pbl-istunto, jossa lähinnä tutustuimme toisiimme ja ryhmäydyimme. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään House MD-mäinen potilaskeissin ratkonta, vaan enemmänkin jonkin tekstin pohjalta opiskeltavien pääasioiden poiminta, niiden opiskelu ja niistä keskustelu/opettaminen toisille/oman tiedon vertailu muiden hakemiin tietoihin.
Illalla olivat vuorossa etkojen kautta lukuvuoden avajaisbileet. Etkot siis tarkoittavat aloittelua ennen varsinaisia juhlia pienemmällä porukalla. Etkoja järjestävät näin alussa yleensä hupituutorit omassa kodissaan. Niin oli meidänkin kohdalla. Bileet järjestettiin yökerhossa, ja ne olivat ihan kivat, vaikka itse en ole kyllä nykyään enää juuri jaksa baarissa käydä, tai ainakaan kovin pitkään siellä roikkua. Bileistä lähdimmekin kurssikaverini kanssa melko ajoissa nukkumaan pariksi tunniksi, koska aamuyöstä oli vuorossa koulun pihalla (ja kuuden jälkeen sisätiloissa) toogabilelippujen jonotus...
... ja jonotus onneksi palkittiin, meille riitti lippuja! Tänään on sitten vuorossa paljon puhutut, kuulemma legendaariset toogabileet, joissa pukukoodi on lakana. Kuulostaa hienolta! Aikaisemmin mainitsemallani Rodoksen matkalla yritinkin jo metsästää teemaan sopivaa pää-/kaula-/ranne- tms koristetta. Päädyin hankkimaan rannekorun ja korvakorut. Kai niissä jotain antiikin kreikkalaista henkeä on. Pääkoristeet ovat minulle muutenkin aika arkipäivää, koska tykkään erilaisista hiuskoruista ja pannoista muutenkin. Laakerinlehtiä (aikanaa itselleni mieluisia) en löytänyt, mutta jotain vastaavaa kuitenkin.
Odotan kyllä innolla illan bileitä ja taas uusien ihmisten tapaamista ja nimien oppimista!
Vakaa aikomukseni on ensimmäisellä viikolla opetella kaikkien uusien kurssikavereiden nimet. :) Taitaa olla aika mahdoton tehtävä, kun meitä tosiaan on tänä vuonna aloittanut 128. Hyvässä vauhdissa jo ollaan, ja omaan aika hyvän nimimuistin, jos oikeasti keskityn (potilaiden nimiähän en kyllä koskaan muista, mutta ehkä se johtuu siitä, että yritän tietoisesti pitää etäisyyttä heihin).
Kolmas opiskelupäivänä oli muuten juurikin aamuöisestä jonotuksesta johtuen tähän mennessä kaikkein rankin. Jonotusta edeltävä nukkuminen oli ollut pätkittäistä, ja koulupäivä jatkui klo 15 asti. Kävin välissä kotona, ja jätin väliin yhden ei-pakollisen luennon. Kumma kyllä, en tuntenut edes syyllisyyttä asiasta. Iltapäivän etiikan seminaarissa nukahtamisesta sitten kylläkin. Tosin nukahdin tietääkseni vain sekunniksi, joten ehkä sitä ei lasketa. Ajatukset kuitenkin olivat aika lailla muualla, koska iltapäivä oli vain niiiiin piiiiiitkä. Onneksi ilta oli vapaa, ja sen sai viettää rauhassa kotona koomaillen.
Tällaisia kuulumisia tähän alkuun. Laittakaa toki toiveita, jos on jotain tiettyjä asioita, joista haluatte kuulla enemmän/tarkemmin, tai aiheita, joita en ole vielä käsitellyt. :)
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Viimeisiä viedään
lauantai 8. elokuuta 2015
LOMA
Minulla alkoi eilen viikon pituinen kesäloma, pieni hengähdystauko ennen koulun alkua. Ja nyt lentomatka Rodokselle sujuukin ihan mukavasti blogitekstiä kirjoitellessa.
Vaikka kuulemma aiemminkin on ollut surkeita ja sateisia kesiä, niin mielestäni tämä on ollut masentavin ja kylmin ikinä. En muista, että olisi koskaan aiemmin tarvinnut heinäkuussa vetää sormikkaita käteen kun lähtee polkemaan töihin aamulla. Uimaan ei ole uskaltanut mennä kuin todella kuumista löylyistä, ja ruskettuneita kasvoja en ole tänä kesänä nähnytkään.
Mutta ei sen niin väliä, eipä ole haitannut olla töissä kun ulkona vaan sataa. Tosin se työmatka olisi ollut mukavaa päästä hoitamaan ilman työmatka-sadevesi-suihkua. Mutta nyt kun on tämä kauan odotettu LOMA, nyt sitä aurinkoa ja lämpöä täytyy olla! Siksi siis Kreikka, vaikka Suomessakin pitäisi nyt olla luvassa hellettä. Niin monia tyhjiä lupauksia ja pettymyksiä on kuitenkin tänä kesänä helle-ennusteiden osalta koettu, että en halua jättää tätä lomaa sattuman varaan.
Varasimme matkan kolme päivää ennen lähtöä, mutta ei kyllä ihan äkkilähtöhinnoilla silti selvitty. Kaikkien Kreikan raha-ongelmien ja epävarmuuksien jälkeen all inclusive tuntui turvalliselta vaihtoehdolta; saammepahan ainakin ruokaa, vaikka mitkä pankit kaatuisivat eikä rahaa saisi nostettua! Lisäksi oma tavoitteeni lomalla oli viettää viikko syöden ja maaten! :D
(Hotellilla on onneksi kuntosali, niin ihan täysin laiskistumaan ja lihomaan ei onneksi pitäisi päästä.)
Loman olin suunnitellut sillä lailla fiksusti, että menen tämän jälkeen vielä viikoksi töihin. Töissä olen sitten ihan viime tippaan asti, koska sunnuntaina teen vielä iltavuoron, ja seuraavana päivänä alkaakin vihdoin se koulu!
En ole kyllä koskaan ennen odottanut kesän loppumista näin innolla! Mutta toisaalta: minkä ihmeen kesän?
Tällaista nyt tänään tähän lyhyesti, ehkä kirjoitan matkakuulumisia myöhemmin kun palaamme kotiin, vaikkeivat ne nyt opiskeluun tai blogini aiheeseen muuten liitykään. Saa nähdä. Jos saisi jotain kuviakin tähän piristämään.
Hyvää loppukesää kaikille! Vaikka itse lähdinkin sateen pelossa evakkoon, niin toivon sinne Suomeen siltikin ihania aurinkopäiviä :)
tiistai 4. elokuuta 2015
"Vain" sairaanhoitaja
kuvan lähde Syke -sairaalasarjan Johanna (oikealla) haluaa opiskella lääkäriksi. |
kuvan lähde House -sairaalasarjassa lääkäri tekevät myös mm. sairaanhoitajien, röntgenhoitajien ja potilaskuljettajien työt. |
Kokenella hoitajalla on paljon arvokasta tietoa, jota fiksu lääkäri ymmärtää hyödyntää ja samalla myös arvostaa työyhteisönsä hoitajia. Hoitajat ovat niitä, jotka viettävät potilaan kanssa suurimman osan ajasta ja heille potilas yleensä uskoutuu. Myös hoitavaa lääkäriä koskevista asioista, kuten siitä millaisen vaikutelman he tästä saivat.