Ihana syksy

Viime tekstin synkistelylle on nyt saatava jokin vastakohta, ja tässä se tulee!
Syksy on todella kaunista aikaa. Me mietimme ihan vakavasti jokin aika sitten, että viettäisimmekin häitämme ensi vuonna 9.9., mikä päivämääränä oli aika houkutteleva. Valitettavasti totesimme jonkin aikaa mietittyämme, että sulhaseni ystävät eivät syksyllä pääsisi varmasti häihimme kun viikonloput ovat talvikaudella kiinni töissä. Siksipä siis kesähäät.

Mutta varmasti tuon 9.9. -hääpäivämietinnän jäljiltä aloin katsella syksyä ihan uusin silmin. Aina ennen syksy ehkä vuodenaikana oli se kaikkein rumin ja epämieluisin, pelkkää sadetta ja koleutta kun ei talvitakkiakaan ihan vielä päälle voi vetää. Nyt se vain on todella kaunis ja ihanan värinen vuodenaika ja tällä hetkellä ehkä lempparini. Eipä nyt oikeastaan sään perusteella syksy kovin paljoa eroakaan siitä varsinaisesta kesästä, kun lämpötila keikkuu joka tapauksessa siinä 10 asteen paikkeilla... Ja onhan tämän vuoden syksy ollut todella kaunis ja aurinkoinen.

Tänään tuntuu myös muuten mukavalta, ei stressaa niin paljoa. Se on varmasti nyt lepopäivä -mentaliteetin ansiota. Päätin nimittäin, että nyt on pakko pyhittää ainakin yksi päivä viikossa kokonaan levolle. Yhtenä päivänä en edes katso koulukirjoihin päin tai mieti mitään edessä häämöttäviä tehtäviä tai deadlineja. Yhtenä päivänä vain rentoudun, olen kavereiden kanssa tai teen jotain muuta mukavaa. Ja se toimii. Ainakin säilyy mielenterveys parempana.

Ei siitä nimittäin tule yhtään mitään, jos jatkaisi koko lukuvuoden samalla tahdilla kuin viimeiset viikot ovat menneet. Minulla ei ollut yhtäkään lepopäivää ja viikonloppuina meni monta tuntia päivästä tuutoreita tehdessä, kuten viime postauksessa kirjoitinkin. Nyt saavat jäädä tehtävät vaikka sitten tekemättä, mutta levätä ja rentoutua täytyy! Joka tapauksessa meno alkaa nyt helpottaa, kun edessä on tulevilla viikoilla jopa vapaapäiviä, tai ainakaan päivät eivät ole täynnä menoa aamusta iltaan. Onneksi fuksien Injektiot (eli lääkiksen fuksiaiset) ovat myös nyt ohi, joten ei ole senkään suhteen enää stressattavaa ja järjestettävää.

Tämä viikonloppu on jo nyt ollut todella ihana, olen viettänyt aikaa ystävien kanssa kahvitellen monta tuntia ja brunssilla hyvistä salaateista nauttien. Täällä Tampereella oli tänä lauantaina maahantuojien outlet -juhlamekkomyynti ja kauniiden pukujen ihastelu ja sovittelu oli myös aika mahtavaa. Illalla vietämme Hääiltaa ystävieni kanssa, jossa teemana ovat nimestäkin päätellen häät. Suunnittelemme sekä minun että muiden hypoteettisia häitä ja ihastelemme kurssikaverini viime kesän hääkuvia ja kenties nautiskelemme jopa heidän lahjaksi saamiaan kuohuvia... :)

Eli ei hätää! Välillä stressaa ja koulu on hyvin epäkiinnostavaa, mutta onneksi elämästä löytyy kaikenlaista vastapainoa niille synkille hetkillekin.

Ei vaan kiinnosta

Nyt on jo muutaman viikon ajan (oikeastaan melkeinpä ensimmäisestä tai toisesta kouluviikosta lähtien) ollut sellainen olo, että ei ihan kamalasti nappaa mikään. Ainakaan mikään lääkikseen liittyvä. Tai no, ehkä tässä nyt on mukana hieman liioittelua, koska kyllä se opiskelu välillä kiinnostaa ja joihinkin tapahtumiin on ihan kiva osallistua. Mutta pohjavire tässä syksyssä on kyllä ollut sellainen, että en ole oikein innostunut mistään.

Mistään lääkikseen liittyvästä. Tai ainakaan paljoa. Sitä jo melkein voisi diagnosoida itsensä masentuneeksi, mutta onneksi sentään innostun muista asioista (esimerkiksi juurikin niistä hääsuunnitelmista) ja haluan nähdä kavereita ja viettää aikaa poikaystävän (anteeksi, siis sulhasen) kanssa ja olen oikeastaan oikein onnellinen. Mutta jokin nyt siinä koulunkäynnissä mättää. Ehkä on vain liikaa kaikkea. Ehkä se, että ei ole oikeasti aikaa tehdä tutoreita kunnolla ja se, että joka viikonloppu joutuu käyttämään n. 6h päivästä opiskeluun vie ilon siitä kaikesta mmuustakin toiminnasta.

Nyt ei kiinnosta edelleenkään opiskella yhtään, mieluummin katselisin hääkirpputoreja ja kiertelisin kaupoilla. Tämä ei kuitenkaan ole niinkään epänormaalia, koska kaikenlainen sijaistoiminta silloin kun pitäisi opiskella on ihan tuttua. Enkä nyt ole koskaan pitänyt anatomian ja histologian pänttäämistä mitenkään kamalan mielenkiintoisena. Enemmän olen sen sijaan huolissani siitä, että esimerkiksi tänä aamuna skippasin yhden sitsi-ilmoittautumisen ihan vapaaehtoisesti ja aiemminkin syksyllä jätin sitsit väliin. Siis sitsit?! Sen, mitä rakastan kaikkein eniten opiskelijaelämässä...

Tiesin kyllä, että tänä vuonna otan rauhallisemmin, enkä mene kaikkeen mukaan (kuten olen jo useita kertoja täälläkin todennut), mutta en kyllä kuvitellut sellaista päivää koittavan kun sitseille meno ei kiinnosta. Vieläpä tässä vaiheessa, preklinikassa, kun ei aikaisia pakollista läsnäoloa vaativia aamuja ole kovin paljoa, eikä varsinkaan tarvitse potilaita varten olla edustavassa kunnossa. Ehkä se on kuitenkin nyt se ikä vain ottanut vihoin minutkin kiinni. En varsinaisesti koe olevani liian vanha mihinkään sinänsä, en vain ole kiinnostunut esimerkiksi viikolla juhlimisesta. Viime vuonna varmaan fuksius jaksoi kantaa aika pitkälle ja sitä unohti olevansa jo vanha :D

Toisaalta taas tämä järjetön stressi ja itseltään liikaa vaatiminen varmasti verottavat innostuneisuutta osallistua mihinkään. Usein tekisi vain mieli makoilla sängyssä ja katsella Netflix-sarjoja sen sijaan että tekisi jotain hyödyllistä tai edes jotakin muka-hauskaa. Kaikki vapaa-ajan toimintakin tuntuu tällä hetkellä lähinnä rasitteelta ja velvollisuudelta. Siltä, että koska viime vuonna olin niin aktiivinen, niin kaikki varmasti nytkin odottavat sitä samaa osallistumisinnokkuutta minulta.

En tiedä ihan miten tästä nyt lähtisi etenemään. Varmaan ensimmäisenä voisi antaa itselleen luvan olla vain rauhassa ja olla vaatimatta liikoja. Uskon, että lääkiksessä on paljon ylisuorittajia ja minä olen ehdottomasti sellainen. Yritän nyt vain ottaa rennosti ja tehdä vain sen mitä jaksan. Harmi vaan, kun on kerännyt itselleen niin paljon vastuuta kannettavaksi, että ihan kaikesta ei kuitenkaan voi luistaa. Harmittaa myös, että en tänään varmaan jaksa mennä näytelmäkerhomme Pseudon tutustumisiltaan, vaikka ihan kamalasti kyllä haluaisin. Etenkin kun siellä näytetään viime kevään näytelmämme Making of -video. Mutta toivottavasti pääsen näkemään sen joskus toistekin. Jos tässä ei nyt tapahdu jotain ihmettä ja saan jostain energiaa lähteäkin paikan päälle...

Ehkäpä tämä kaikki helpottaa sitten ensi jaksossa kun päivät näyttävät vähän lyhyemmiltä ja LTT-jaksosta on viimein päästy lopullisesti eroon. Tai ehkä se koko loppuopiskeluaikakin tulee olemaan tällaista. Huh, toivottavasti ei!
Mutta pääpointtina nyt varmaan, että se elämä siis lääkiksessä(kään) ole aina mitään ruusuilla tanssimista.

Sillisalaattia ja stressiä

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa. Ei ole aikaa kirjoittaa kaikista asioista erikseen, vaikka haluaisi ja sitten jos kirjoittaa niistä kaikista samaan postaukseen niin se on sellaista sekamelskaa, että... No, koska jotain pitää varmaan kuitenkin kertoa tämänhetkisestä elämäntilanteesta, niin tehdään tällainen sillisalaattikirjoitus tähän sitten.

Ensinnäkin, kiire on. Koko ajan. Katselin tuossa juuri kalenteriani ja totesin, että viimeiset viisi viikkoa (eli se aika kun on ollut koulua) on ollut ihan hirveää juoksemista paikasta toiseen. Tai ei välttämättä edes juoksemista, mutta sanotaan vaikka, että ei kyllä ole joutunut yhtenäkään päivänä miettimään, että mitähän sitä tekisi. Usein se tekeminen on ollut ihan kivaa tietysti, kavereiden näkemistä ja sellaista myös. Mutta liian usein sekin tekeminen on ollut sellaista aikataulutettua ja jo useita päiviä aikaisemmin kalenteriin merkattua. Ei vain yksinkertaisesti ole aikaa mennä yhdessä kahville arkena, koska kaikilla on niin erilaiset aikataulut ja kamalasti kaikkea puuhaa koko ajan.

Olen ihan tietoisesti jo tämän lukuvuoden alusta alkaen välttänyt kaikenlaisiin vapaaehtoistöihin ja tapahtumiin ilmoittautumista ja yrittänyt valita vain ne kaikkein hauskimmat ja ehkä vähiten aikaa vievät. Enkä siis olekaan mennyt juuri mihinkään mukaan järkkäilemään - ainakaan sellaisiin, mihin olisin tänä vuonna ilmoittautunut. Fuksivuoden innokkuus kuitenkin kantautuu vielä tällekin vuodelle. Hutuhommat ja fuksitoimikunta vievät nekin aikaa, vaikka fukseille onkin kiva järjestää kaikkea. Kuitenkin se, että on vastuussa tapahtumien ja illanviettojen järjestämisestä ja organisoimisesta ja sitten vielä siitä siivoamisesta, vie kyllä ihan tuhottomasti aikaa. Kivaa olisi käydä tapahtumissa, mutta ei ehkä järjestää niitä. Varsinkaan, kun sitä vapaa-aikaa ei muutenkaan ole kamalasti.

En tiedä miten tässä nyt oikeasti on käynyt niin, että näitä meneillään olevia projekteja on yhtäkkiä niin paljon. Yksi iso syy on varmasti se, että meillä ei ole tällä hetkellä menossa vain Ravinto -jakso, jossa jo itsessään on tutoreiden ja ryhmätöiden ennakkotehtävien kanssa paljon tekemistä, vaan sen lisäksi joudumme tekemään useita tunteja työskentelyä vaativia englannin kurssin tehtäviä ja vielä viime jakson tutkimusprojektia. Kaikki sellainenkin pitäisi jotenkin mahduttaa jo muutenkin ylipursuavaan kalenteriin...

Kaiken tämän lisäksi on vielä yksi ihana projekti, josta en todellakaan haluaisi valittaa, mutta kyllä sekin aikaa vie. Minä nimittäin olen menossa ensi kesänä naimisiin! Ja olen sen vuoksi maailman onnellisin. Viimeiset viikot ovatkin menneet erilaisia juhlapaikkoja katsellessa ja toki parin tunnin reissu jonnekin vähän kauemmas on aina vienyt ihan kiitettävästi aikaa arki-iltoina ja viikonloppuina kaikilta muilta projekteilta. Hääsuunnittelu on kuitenkin niin ihanaa, että ei sitä pitäisi laskea stressaaviin asioihin mukaan. Minä kuitenkin stressaan aina ja kaikesta. Ja toisaalta se taistelu mitä hyvistä juhlapaikoista ja kirkoista käydään on ihan uskomatonta. Oli pelkästään tuuria, että me satuimme tässä loppukesän vaiheessa saamaan ensi kesälle hyvän juhlapaikan, koska joku muu oli perunut varauksensa.

Näistä hääjutuista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en toki ole tätä miksikään hääblogiksi muuttamassa. :) Ehkä joitain juttuja saatan kirjoittaa silloin tällöin, ja tietysti jos joku haluaa jotain vinkkejä tai muuta niin täältä kyllä löytyy. Tässä vaiheessa tosin asiat ovat vielä niin kesken, että lähinnä osaan jotain sanoa sopivista juhlapaikoista.

Mutta sellaista siis tähän syksyyn ja tähän hetkeen. Näillä jatketaan ja toivottavasti tämä kiire alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Voin kuitenkin sanoa, että joululomaa odotan jo innolla!

P.S. LTT-tentti meni läpi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Dear Food Diary,

Olen ottanut ravintojakson jokseenkin kirjaimellisesti ja tällä hetkellä elämäni pyörii aika lailla ravinnon ympärillä.

Heh, no ei nyt sentään. Ainakaan kokonaan. Jonkin verran kylläkin. Olen nimittäin alkanut pitää ruokapäiväkirjaa. Ajauduin tähän ihan vahingossa kun ensimmäinen tutorkeissi johdatti fineli- sivulle, jossa ruokapäiväkirjan pito on aika helppoa. Sivustolta nimittäin löytyy todella kattavasti lähes kaikki suomalaisista ruokakaupoista löytyvät tuotteet ja erilaiset ateriat. Tiedot näistä ruuista sisältävät informaatiota mm. niiden kalorimäärästä, proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvapitoisuuksista sekä vitamiinimääristä. Näin oman ravinnonsaannin seuraaminen on helppoa ja voi päivittäin katsoa, ovatko ravitsemussuositukset täyttyneet. Kirjautumalla tiedot myös tallentuvat ja näitä asioita voi seurata esimerkiksi viikkokohtaisesti.

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa esimerkiksi johonkin vihkoon. Se on kuitenkin ollut haastavaa, eikä niin palkitsevaa, koska ei ole tiennyt ruokien tarkkoja ravintosisältöjä (jos ei ole jaksanut niitä selvittää pakkausselosteesta). Nyt kuitenkin saan tietää päivittäiset ravintoaineiden saantini vitamiineja myöten, koska joku muu on syöttänyt nämä tiedot sivustolle joskus kunkin eineksen, hedelmän ja lihapalasen kohdalla. Ravintopäiväkirjan pitäminen on siis helppoa ja aika antoisaa. 

Tämä postaus kuulostaa nyt aikamoiselta mainospuheelta finelin ruokapäiväkirjan puolesta, mutta olen vain nyt niin innostunut asiasta. Alunperin meidät sivustolle johdatti tosiaan tutorkeissi, jossa tehtävänä oli katsoa ainakin keissin 14 -vuotiaan tytön päivittäinen ravintoaineiden saanti ja niiden perusteella yrittää etsiä syytä tytön väsymykselle. Keissin tyttö söi todella epäterveellisesti, eikä todellakaan saanut tarvittavia määriä mm. C- ja D-vitamiinia. Itse diagnosoin tytölle ainakin lievän keripukin (C-vitamiinin puutoksesta johtuva tauti).

En itse koe syöväni mitenkään kauhean epäterveellisesti, mutta siitä huolimatta fuksivuonna saavutetut painokilot eivät ole lähteneet. Eikä se mikään ihmekään ole, kun tarkemmin ajattelee. Vaikka liikun aika paljon, syön myös sen mukaisesti. En juuri katso mitä suuhuni pistän ja ainakin annoskoot ovat välillä turhan isoja. Ruokapäiväkirjan pitäminen saa miettimään ruokavalintoja, jolloin ehkä jättää ottamatta jotain epäterveellistä, kun se muuten puolihuolimattomasti saattaisi sujahtaa lautaselle ja siitä suuhun. Jo tämän ensimmäisen vuorokauden aikana olen huomannut miettiväni ruuan määriä, ehkä jättänyt sen ylimääräisen kauhallisen ruokaa ottamatta tai syömättä tarjottuja herkkuja. Itse asiassa, tässä ei ole mitään "ehkää", koska juuri näin olen tehnyt.

Meillä oli tänään uuden Arvo-B:n (eli Brvon) avajaiset, joissa tarjoiltiin skumppaa/pommacia. Itse otin vain huikan Pommacistani, koska mietin miten paljon sokeria siinäkin on ja miten pahalta se näyttää fineliin syötettynä. Lisäksi peli-illassa äskettäin jätin kaikki tarjolla olevat naposteltavat täysin huomiotta. Ei kehtaa syödä epäterveellisesti kun tietää, että kaikki pitää kuitenkin merkata ylös.

Nyt tämä varmaan kuulostaa jotenkin pakkomielteiseltä tai syömishäiriöiseltä kun mietin niin tarkkaan mitä syön, mutta on oikeasti ihan hyvä joskus tarkkailla omaa ruokavaliotaan ja pohtia syömisvalintojaan. Itse ainakin olin aika yllättynyt siitä, etten saa tarpeeksi D-vitamiinia, vaikka olen aina kuvitellut, etten minä mitään lisiä tarvitse (vaikka niitä etenkin talviaikaan suositellaan myös suomalaiselle aikuisväestölle). Uskon myös, että tämä ruokapäiväkirjavillitys on nyt vain väliaikainen. Ehkä se toimii hyvänä konkreettisena lisänä tällä ravintojaksolla ja auttaa jakson opiskeltavien asioiden sisäistämisessä. Toivottavasti se myös auttaa minua löytämään vähän terveellisemmät elämäntavat ja ehkä jopa pääsemään niistä parista fuksikilosta eroon. Eihän tässä enää fukseja kuitenkaan olla :D

Onneksi kouluruoka ei aina tarkoita hampurilaista ja ranskalaisia.

Uusi jakso, kiitos!

Olen yleensä kirjoitellut odotuksiani ja mietintöjäni ennen alkavaa jaksoa, niin aion tehdä nytkin.
Näiden lukeminen on ainakin jälkikäteen, kunkin jakson loputtua, ollut melko hauskaa ja mielenkiintoista. Miten sitä onkin aina niin toiveikkaana ja innokkaana uuden jakson alkamisesta, mutta jossakin keskivaiheilla vähintäänkin iskee ahdistus ja koko jakso tuntuu olevan ihan syvältä.
Saa nähdä miten tällä kertaa käy...

Huomenna nimittäin lähtee käyntiin uusi jakso: Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen, eli tuttavallisemmin Ravintojakso. Luvassa on ainakin ruuansulatuselimistön anatomiaa ja histologiaa (ah, miten onkaan ollut kesän aikana ikävä histologiaa!) sekä nyt myös lähes ensimmäistä kertaa lääkisuramme aikana farmakologiaa. Uskoisin kuitenkin, että tämäkin farmakologia (tai -kinetiikka) on vain kurkistus enterohepaattiseen kiertokulkuun (lääkkeet imeytyy suolistosta vereen - päätyy maksaan - muokataan - päätyvät sappinesteeseen - eritetään takaisin suolistoon - bakteerit muokkaavat - imeytyvät jälleen suolesta vereen jne) ja ehkä yleisesti siihen, miten ja mitkä lääkkeet imeytyvät suolistosta. Mutta varmasti kuitenkin mielenkiintoisempaa opiskeltavaa kuin jotkut kauempana oikeasta kliinisestä työstä olevat asiat.

Harjoitustöinä meille on luvassa ainakin vatsan alueen tutkimusta, mikä tietysti kiinnostaa kun se taas on sellaista "oikeaa" lääkärintyötä, ja aika tärkeä osakin potilaan tutkimusta. Lisäksi määrittelemme ainakin harjoitustyövihon mukaan ravintoaineiden glykeemista indeksiä. Tässä tulevassa jaksossa on luvassa myös obduktio, mikä itseäni ainakin kiinnostaa hirveästi. Edelleen hieman harmittaa kun Hapensaantijakson obduktiossa meillä oli tutkittavana pelkät aivot, jolloin ei oikeasti päässyt opiskelemaan tai edes näkemään niitä asioita, mistä silloin oli kyse (sydän ja keuhkot sekä verisuonet). No, nyt toivottavasti menee paremmin.

Toivon, että tässäkin jaksossa perusanatomian ja -fysiologian lisäksi pääsemme opiskelemaan edes jonkin verran käytännön juttuja ja sairauksia, kuten Hapensaannissa. Maha- ja suolistokanavan oireetkin ovat nykyään niin yleisiä, että toivon meidän käyvän läpi edes yleisimpiä niihin liittyviä oireita ja tauteja, eikä vain ravintosuosituksia. Gastrokirurgisella osastolla pitkään töitä tehneenä koen tämän aihepiirin myös olevan jotenkin todella lähellä sydäntä ja ehkä osaavanikin jotakin :) Tietysti elinten histologinen rakenne ainakin on sellainen, mitä ei ehkä sairaanhoitajana hirveästi ole tullut opiskeltua. Anatomia tosin on ainakin hallussa.

Tuleva jakso on 5 viikkoa pitkä ja sen lopulla on tuttuun tapaan tenttiviikko. Tentiviikon jälkeen meillä ei kuitenkaan alakaan vielä seuraava jakso vaan meillä on seminaariviikko. Seminaariviikon aikana on tarkoitus esittää muutaman tutorryhmän kesken aina tämä LTT-jaksossa aloitettu tutkimustyö, joka silloin tietenkin pitäisi olla valmis. Ensi jakso ei siis olekaan pelkkää vatsaa ja ruoka-asioita, vaan meidän pitäisi myös perehtyä tutkimustyöhömme. Myös jotain SPSS-tilasto-ohjelman käyttöharjoituksia on ensi jakson aikana luvassa. Ne harjoitukset siis liittyvät viimejaksoon (LTT), josta ei nyt täysin pääsekään eroon, vaikka tentti läpi menisikin.

Lukujärjestys näyttää tällä hetkellä aika rennolta, mutta kyllä ne kalenterin sivut äkkiä täyttyvät kun sovimme ryhmämme kanssa päiviä, jolloin työskentelemme tutkimusprojektimme kimpussa. Myöskään tutoristuntojen aikoja ei meille ole vielä annettu, vaan ne tullaan sopimaan ryhmän ja tutorin kesken huomenna. On siis hämäävää katsella puolityhjiä kalenteriviikkoja, kun sieltä tällä hetkellä puuttuu vielä aika monta tuntia, jotka vaativat pakollista läsnäoloa ja kouluhommiin keskittymistä.

Onneksi en olekaan ihan hirveästi mitään ylimääräisiä menoja itselleni vielä kasannut, se varmaan kostautuisi aika pian. Uskon, että tästä(kin) sykystä tulee lopulta todella kiireinen. Onneksi usein se on sellaista hyvänlaatuista kiirettä, että ei ainakaan tule tylsää vaan tekeminen on mielekästä!

LTT DONE! Tavallaan.

Nyt on LTT -jakso osittain toivottavasti takanapäin!
"Osittain" sen takia, että osa ryhmätöistä jatkuu vielä seuraavan (Ravinto) jakson aikana ja myös tutkimustyömme on tekemättä ja sen esittämisseminaari vasta lokakuussa edessä.
"Toivottavasti" siksi, että jälleen kerran olen epävarma tentistä läpipääsyn suhteen. En muista, että kertaakaan tenttiin mennessä olisi ollut sellainen itsevarma ja luottavainen olo, eikä tämä päivä tehnyt mitään poikkeusta asiaan. Tentti oli jotenkin todella hankala, vaikka suurin osa kurssikavereistani ilmeisesti on sitä mieltä, että se oli helppo.

Lääketieteellinen tieto ja tutkimus -jakson tentissä meille annettiin luettavaksi englanninkielinen artikkeli, jota kaikki tenttikysymykset koskivat. Se fakta, että kaikki neljä tenttiin mahdollisesti tulevaa artikkelia (joista yksi oli sitten se oikea) olivat jakson ajan luettavissa Moodlessa, ei oikeastaan kamalan paljoa helpottanut asiaa. Toki olin lukenut tämänpäiväisenkin artikkelin kertaalleen, ja eilen vielä selaillut sen läpi. Kysymykset kuitenkin olivat jotenkin niin vaikeita, että ei niihin kyllä ihan vain artikkelia lukemalla osannut vastata. Jotenkin kysymykset oli myös muotoiltu niin soveltavasti, että vaikka koin hallitsevani jakson aiheet aika hyvin, ei vastausta tullut ainakaan mistään apteekin hyllyltä paperille.

Olen myös aika epävarma siitäkin, että mitä tämän jakson aikana olisi oikeasti pitänyt oppia. Millä syvyydellä? Tilastotiede ei todellakaan ole mikään mieluinen aihe, enkä sen parissa kovasti aikaa tulevaisuudessa enää halua viettää. Mutta koin silti oppineeni aika hyvin aihealueeseen liittyvät käsitteet ja niiden merkityksen. Kuitenkin on vähän epävarma olo sellaisten asioiden suhteen kuin tilastollinen testaus ja testisuureet. Kuinka hyvin ne oli tarkoitus osata? Oliko tarkoitus ymmärtää täysin mitä se SPSS-ohjelma tekee kun laskee riippuvuuksia tai p-arvoja? Ehkä ei. Tai ehkä sitten omien syväreiden/mahdollisen tulevan väitöskirjan kohdalla joku ohjaa ja neuvoo näissä asioissa tarkemmin, mitä se juuri siinä kohdassa tarkoittaa.

Noh, nyt voi hetkeksi heittää huolet tilastoista ja tutkimuksista, ainakin tenttitulosten julkaisuun asti. Tänä viikonloppuna voi keskittyä täysillä muihin asioihin kuin kouluun, koska uusi jakso alkaa vasta maanantaina ja juuri nyt ei ole mitään deadlineja painostamassa (paitsi oikeasti on englannin kurssin toisen sarjan tehtävien deadline tulossa ja oikeasti pitäisi sitä tutkimustakin tehdä ja oikeasti vielä syväreidenkin eteen jotain tehdä). Mutta nyt lähden jo perinteeksi muodostuneelle tenttikahville ansaitusti hieman rentoutumaan :)

P.S. Uuden fuksikurssin nimeksi tuli isännän mukaan Cursus Starck. Winter is coming....