Ihmeelliset aivot

Olen aivan ihmeissäni, siksi pakko kirjoittaa tällainen postaus.
HERMOSTOJAKSO EI OLE IHAN HIRVEÄ!
Ainakaan toistaiseksi.

Tämä viikko on koostunut pelkistä luennoista ja tutoreista, eli varsinaisia harjoitustöitä ei vielä ole ollut. Mutta viikko on oikeastaan silti ollut aika mukava. Toki toisen päivän luento hermovälittäjäaineista oli aivan hirveä, koska asiaa vain tuli niin tolkuttomasti lyhyen ajan sisään, ettei siitä oikeastaan jäänyt yhtään mitään käteen. Ei edes minulle, vaikka uskoin jotain niistäkin esimerkiksi lääkehoitotietämykseni valossa tietävän.. Noh, luennon jälkeenkin siis osasin vain ne asiat, jotka olivat tiedossa jo ennestään. Eli lähinnä asetyylikoliinin, adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutukset pintapuolisesti.

On myös ollut hyvin epäilahduttavaa huomata, miten kaikessa aina palataan viime syksyn solujaksolle. G-proteiineista ei pääse eroon vaikka kuinka haluaisi. Toki tämä on ihan loogista, koska kaikki asiat mitä opiskelemme tapahtuvat oikeastaan solutasolla ja esimerkiksi hermoston välittäjäaineet saavat sieltä sitten isompia vaikutuksia aikaan juurikin reseptoriproteiinien kautta. En siis ymmärrä, miksi olen koskaan kuvitellutkaan, ettei Solujakson juttuja tarvitsi jälkikäteen osata tai kaivaa muististaan...

Mutta takaisin Hermostojaksoon. Ensimmäisellä viikolla olemme siis istuneet pitkähköillä luennoilla kuuntelemassa ei pelkästään turhauttavan nopeatempoista selostusta hermovälittäjäaineista, mutta myös neurobiologiaa, jossa käytiin oikeastaan koko aivojen anatomia kolmen päivän aikana läpi. Onneksi luennoitsija oli todella hyvä, ja antoi aina välissä mielenkiintoisia esimerkkejä tai näytti youtube-videoita esimerkiksi Huntingtonin tautipotilaasta (se ei kyllä ollut mukavaa katseltavaa ollenkaan, melkein alkoi itkettää), joten luennoilla jaksoi kuunnella ja seurata. Aivot alkoivat jopa jollakin tavalla kiinnostaa ja kirjoitin monta sivua muistiinpanoja kuunnellessani. (Tänään tosin en enää jaksanut yhden tunnin vuoksi raahautua sateessa koululle...)

Olen luentojen lisäksi ahkerasti koko eilisen illan ja tämän aamun tehnyt tutoria, jonka oppimistavoitteina ovat aivojen anatomia ja verenkierto. On ilahduttavaa, miten näinkin vaikea asia alkaa lopulta selkeytyä kun sitä vain kertaa tarpeeksi paljon. Samat asiat ovat tulleet luennolla (jossa en kyllä yhtään hahmottanut missä kohtaa aivorunkoa/basaaliganglioita tai väliaivoja mennään), luettu eilen anatomian kirjasta kuvia katsellen ja piirrellen, ja lopulta tänään katseltu youtuben opetusvideoista. Ja  nyt se kokonaiskuva alkaa vihdoin hahmottua. Paljon on vielä tietysti opiskeltavaa, enkä usko hahmottavani aivojen anatomiaa ihan noin vain ja osaavani ulkoa nimetä kaikkia alueita, mutta ainakin toivoa on!!

Olen myös päättänyt nyt testailla vähän uusia lähestymistapoja opiskeluun. Omat opiskelumetodini ovat olleet ihan toimivia, mutta työläitä. Nyt kirjoitan luennolla muistiinpanoja tabletilla, mikä on paljon nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen, jolloin luentoa pystyy seuraamaan ihan eri tavalla. Tutormuistiinpanot teen myös koneella, myös ajansäästöllisistä syistä. Mutta aion kirjoittaa ne kuitenkin vielä käsin puhtaaksi sitten tenttiviikolla (kun on enemmän aikaa). Koen, että käsin tekeminen (kirjoittaminen ja piirtäminen) synnyttää paremmat muistijäljet kuin koneella kirjoitus. Aikaa siis säästyy rutkasti, eikä tunnu, että koko ajan hukkuu kouluhommiin.

Lisäksi jakso vaikuttaa inhimilliseltä myös koulun aikataulujen puolesta sikäli, että jakso on pitkä ja asioiden kertailuun on aikaa, koska vapaapäiviä näyttää olevan siellä täällä. Toki koulutyöhön menee aikaa viikossa se 40 tuntia, jos oikeasti haluaa tehdä kunnolla tutorit ja opiskella asioita jo ennen tenttiviikkoa (mitä todellakin suosittelen), mutta itseopiskeluun näyttäisi myös olevan nyt varattu hyvin aikaa. Se tuntuu helpottavalta. Kaiken lisäksi koko jakso vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, vaikka aiemmin olin toisessa uskossa.

Ehkä neurobiologian opiskelu on niin palkitsevaa, kun siinä on mukana koko ajan kliinisyys ja käytännönläheisyys. Aivojen eri alueita opiskelemalla pakosti miettii samalla, mitä siitä aiheutuu, jos tähän kohtaan tuleekin vika. Uskoisin, että suurin osa meistä opiskelijoista on oikeasti paljon kiinnostuneempi niistä oikeista sairauksista ja niiden parantamisesta kuin elimistön normaalista toiminnasta, vaikka tietysti se pitää ensin opiskella pohjatiedoksi.

Valoisin mielin siis jatketaan tätä uutta jaksoa ja innokaana odotellaan huomisia kandiseuramme Wuosijuhlia! TLK täyttää 44 vuotta. Onnittelut meille! :)

Makoilua ja materialismi-inhoa

Tässä on jo lähes kaksi viikkoa maattu kotona.

Kaksi viikkoa sitten kotona makoilu oli koulukirja nenän edessä tulevaan tenttiin valmistautumista, tentin jälkeen parina päivänä se oli rästitehtävien tekemistä, mutta sitten se on ollut ihan vain aivot narikassa mitäänsaamattomana ja lopulta hyvin tylsistyneenä makoilua.

On ihmeellistä, miten tässä onkin näin pitkään lomailtu, mutta lähes mitään ei ole saatu aikaiseksi. Minulla oli monta hyvää ajatusta esimerkiksi anatomian ja histologian kertailusta sekä myös varmasti lukuisia tilaisuuksia näiden toteutukseen. Jotenkin vain esimerkiksi Netflix -sarjat kiinnostivat aina enemmän kuin opiskelu. Varmasti ensi jaksossa myös kaduttaa se, etten kertaakaan uhrannut ajatuksiani esimerkiksi hermoston anatomialle. Hermostojakso nimittäin on kuulemma todella rankka. Lisäksi neurologia on ehkä psykiatrian jälkeen minua kaikkein vähiten kiinnostava osa-alue, joten siinäkin mielessä tuleva jakso tuntuu aika tuskaiselta jo nyt.

Mutta minä otin loman ihan vain lomana. En oikeastaan tehnyt mitään. Aluksi en jaksanut tehdä mitään ja sitten en voinut. Olen lähes koko tämän viikon ollut flunssassa, joten esimerkiksi urheilu on jäänyt kokonaan väliin. Kotona makoilu on siis alkanut jopa kyllästyttää, kun se ei ole enää ollut vapaaehtoista. Kirppisten rauhallinen kiertely on ollut videopalveluiden tarjoamien sarjojen  lisäksi ainoa lohtuni tässä kurkkukipukurjuudessa.

Pakko on ehkä myös antaa jotain krediittiä itselleni siitä, että olen saanut tehtyä sitä paljon suunnittelemaani inventaariota täällä kotona. Yhdessä sulhaseni kanssa (pienellä painostuksella) kävimme molemmat läpi omat vaatteemme ja muut yhteiset tavaramme astioita myöten ja kärräsimme kaiken ylimääräisen kirpputorille myytäväksi pilkkahintaan. Ne, mitä emme saa myytyä, annamme Pelastusarmeijalle.

Haluaisin kannustaa tähän samaan kaikkia muitakin; meillä on varmasti kaikilla nurkissa ja kaapeissa ylimääräistä tavaraa, jonka voisi antaa eteenpäin jollekulle muulle! Minua inhottaa ajatus ylimääräisestä roinasta ja ylipäätään tämä materialistinen yltäkylläisyys tässä maailmassa. Haluaisin ostaa kaikki lahjat esimerkiksi jouluksi kirppareilta, mutten usko kaikkien lahjansaajojen arvostavan käytettyjä lahjoja. Ainakin sulhaseni sanoi ihan suoraan, ettei halua lahjaansa käytettynä. Ehkä hänellä oli mielessä jotkut sukat tai perinteiset joululahjabokserit. :D Tietysti raja menee jossain, mutta mielestäni esimerkiksi kirjoja ei ole mitään järkeä ostaa uutena.

Kirpparishoppailu on kaiken lisäksi hauskaa! Sieltä löytyy niin paljon tavaraa ja vaatteita laidasta laitaan, yhden katon alta. Vaatetarjonta on paljon monipuolisempaa kuin missään muussa kaupassa, ja joskus voi vastaan tulla oikeita aarteita. Tällä hetkellä minulla ja varmaan monella lääkiskaverillani on esimerkiksi haussa 20-luvun teemaan sopiva mekko ja asusteet, kun fuksikurssi viimein paljasti e-bileteemakseen Great Gatsbyn! Tänään illemmalla luvassa onkin kaverini luona leffailta, jossa katsastamme kyseisen elokuvan.

Onneksi huomenna alkaa taas koulu! Toivottavasti olen myös tarpeeksi tervehtynyt menemään esimerkiksi joogaan. Tämä kotona makoilu alkaa nimittäin jo kyllästyttää. Loma tuli tarpeeseen, mutta liian pitkä lomailu alkaa lopulta vain turhauttaa.

Hääbloggausta, osa 1: suunnitelmia

Koska elämääni tällä hetkellä kuuluvat niin vahvasti hääsuunnitelmat ja -jutut, ja koska kommenteista päätellen hääasioiden kirjoittelu tällaisessa ei-hääblogissa ei haittaa, niin jaetaanpa nyt sitten täälläkin joitakin häihin liittyviä juttuja - satunnaisesti vain nyt kuitenkin.

En muista, kirjoitinko jo aiemmin, että sain oikeastaan kaikki hääsuunnitelmat valmiiksi kuukaudessa. Kuukaudessa kihloihin menosta. Paljon olin tietysti jo suunnitellut kuluneen kesän aikana, muun muassa katsellut mahdollisia kivoja hääpaikkoja lähiseudulta, kysellyt tuttavilta heidän häistään ja kokemuksistaan, sekä unelmoinut mekosta, jonka haluaisin häihini. En kylläkään mitään tietenkään ollut varaillut (se olisi ehkä ollut hieman jopa hullua ja poikaystävälleni liikaa painostusta), vaikka mieli olisi tehnyt, jotta olisin saanut varmistettua unelmieni hääpaikan unelmien hääpäivämäärälle. En myöskään ollut minkään muun kuin juhlapaikkojen hinnoista ottanut selvää, vaikka jonkinlainen aavistus häiden budjetista olikin.

kuva

Mutta karmaiseva totuushan siis on: et saa järjestettyä hienoja häitä 100:lle hengelle alle 10 000e:n! Et, ellet halua tehdä ruokia itse. Pitopalvelu maksaa. Todella paljon.

Me emme mitään varsinaista budjettia etukäteen laatineet, koska toisaalta a) häät ovat kerran elämässä vain, eikä silloin ehkä halua säästää "väärässä kohdassa" (eli jättää pois jotain mistä on unelmoinut) ja b) kaikessa yritetään joka tapauksessa säästää, ei mitään ole järkeä hankkia kalliimmalla, koska "budjetissa on varaa". Aikaa ja vaivaahan säästöpolitiikka kyllä vaatii, mutta loppujen lopuksi pienistäkin säästöistä yksittäisissä paikoissa saa aikaan loppulaskennoissa aika ison summan.

Olen aina ollut tehokas ja määrätietoinen, aikaansaava ja ahkera. Itseänikin kuitenkin yllätti aika paljon kun totesin syyskuun lopussa, että oikeastaan kaikki isoimmat järjestelyt oli saatu valmiiksi kuukaudessa: juhlapaikka, kirkko, pappi, morsiuspuku (ja "oheiset"), kaasojen ja bestmanien rekrytointi, pitopalvelu (+ menu!), hääbändi, hotellihuone hääyöksi ja iso osa koristeista oli jo hankittu.

Toisaalta, kyllä meillä tavallaan olikin kiire, kun häämme ovat jo ensi kesänä. Kirkkoa tietysti ei voi varata ennen kuin vuotta ennen hääpäivää, mutta esimerkiksi suosituimmat hääjuhlapaikat olivat oikeastaan koko ensi kesälle (lukuunottamatta touko- ja syyskuuta sekä esimerkiksi juhannusta) jo lähes kokonaan varattuja. Oli vain tuuria, että saimme varattua mieluisen paikan heinäkuuksi, koska joku muu oli perunut. Kaiken lisäksi juhlapaikat ovat varattuja jo nyt kesälle 2018! Eli vaikka olisimme lykänneet häitämme vuodella, emme ehkä silti olisi saaneet meille mieluisaa paikkaa tietylle päivälle. Enkä sitten halunnut lähteä käymään sitä armotonta taistelua kirkoista. Ilmeisesti Tampere on todella, todella suosittu kaupunki vihkimiselle. Vaikka täällä on useita kirkkoja, ei niistä esimerkiksi tuolle meidän päivällemme ollut vapaana kuin pari. Vihkimisen olisi niissäkin tapauksissa pitänyt alkaa klo 11 tai klo 17.

Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi meidän kohdallamme kuin unelma. Olen toki stressannut paljon, nähnyt hirveästi vaivaa ja kuluttanut aikaani mm. ajelemalla ympäri Helsingin keskustaa ostelemassa käytettyjä hääkoristeita (mikä ei loppujen lopuksi varmaan edes tullut yhtään halvemmaksi kun ajattelee bensakuluja). Kaikki suunnitteleminen on kuitenkin ollut hauskaa ajanvietettä ja onneksi ihan kaikkea ei ole vielä tehty! Hääjärjestelymme ovat kuitenkin todella hyvällä mallilla jo nyt, ja varmaan seuraavassa "hääblogi" -tekstissä kerronkin sitten lisää esimerkiksi juhlapaikan metsästyksestä.

Kyllä tästä aiheesta saa revittyä kirjoitettavaa vielä piiiitkäksi aikaa. Pysykää siis kuulolla :)
Seuraavaksi kuitenkin varmaan kirjoittelen ihan jostain lääkisjutuista.

Throwback thursday

Torstain kunniaksi on aika palata muistelemaan mennyttä syksyä, tällä kertaa kuvien muodossa. Kuvat ovat tosiaan jääneet tästä blogista aika lailla viime aikoina pois, mikä johtuu ainoastaan siitä, että olen kirjoittanut postaukset yleensä tabletilla, jossa ei yhden yhtä kuvaa ole. Vanhassa puhelimessa sentään oli blogger -sovellus, jonka kautta saattoi lisätä kuvia valmiisiin/keskeneräisiin teksteihin... mutta nyt tämä täytyy tehdä vaikeimman kautta. Oh well...

Syksy alkoi oikeastaan siitä, kun pääsimme pitkästä aikaa elokuussa palaamaan takaisin rakkaaseen koulurakennukseemme Kaupin kampukselle. Kesän aikana oli tapahtunut paljon. Muun muassa vanha Bio -rakennus lakkasi toimimasta opetusrakennuksena (nyt saamme seurata aitojen takaa sen purkua) ja KAIKKI toiminta muutti uuteen Arvoon. Toki vanha Arvo -rakennus (tässä etualalla) on edelleen toiminnassa. Ja kylläpä kaikki onkin nyt niin kaunista ja tyylikästä...

Fuksit saapuivat kouluun ja yhdessä jännitettiin kurssin vastuuhenkilövaalien tuloksia. Fuksikurssin nimeksi tuli Cursus Starck ja sen tuoreet isäntä ja emäntä kastettiin tehtäviinsä Kintulammella syyskuun alussa. Kuva sieltä.

Syksy jatkui kauniin aurinkoisessa säässä ja lääkiskurssit pelasivat toisiaan vastaan jalkapalloa Hunaja Cupissa. Myös cheerleedauksessa kilpailtiin. Meidän teemana oli "Sairaan nopee" ja oma show'mme alkoi kurssikaverin ja hänen tuttaviensa laskuvarjohypyllä kentälle. Harmillisesti itse en jalkakivun vuoksi päässyt osallistumaan pelaamiseen tai edes kannustustansseihin. Harmillisesti meidän kurssi ei myöskään voittanut.

Tuskallista LTT-jaksoa seurasi meillä kakkosilla Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen -jakso, jonka puitteissa pääsimme toteuttamaan mukavia harjoitustöitä. Tässä kuva erään tiistaiaamun aamiaisestani. Kyseisessä ryhmätyössä tutkimme glykeemistä indeksiä. Oli mielenkiintoista!

Olen monesti täällä blogissakin kertonut, miten ei enää nyt kakkosvuonna jaksa juosta kaiken maailman bileissä ja tapahtumissa. Sen sijaan kavereita (sekä lääkiskavereita, että niitä vanhoja) on tietysti edelleen kiva nähdä, eli ihan erakoitunut en sentään ole.

Jo viime vuonna löysimme yhteisen ihastuksen kahvitteluun ja Tampereen loistavan kahvilatarjonnan kavereideni kanssa. Tänä syksynä kahvitteluperinne on saanut uusia vivahteita brunssien merkeissä. Tampereelta löytyy myös ilahduttavasti monipuolista brunssitarjontaa. Itse pidän eniten Pella's cafe:n brunssista, joka toki on hintava (opiskelijalle vähän vajaa 20e), mutta kuitenkin monipuolinen.

Myös sulhaseni kanssa käymme melko usein ulkona syömässä ja erityisesti sushi on lähellä meidän molempien sydäntä.
Tämän blogin voisi oikeastaan täyttää ruokakuvilla...

 Suurin osa syksystä on tietysti vierähtänyt häävalmisteluiden ja -suunnitelmien parissa. Olen käynyt Helsingissä häämessutapahtumassa "Love Me Do" kaasoni kanssa ja ostanut itselleni jo morsiuspuvun. Alkusyksystä ajelimme sulhaseni kanssa ympäri Pirkanmaata katselemassa kaikkia meille sopivia hääpaikkoja, joista viimein löysimme sen omamme.

Ystäväni ovat saaneet osansa häähöpsötyksestäni ja ovat onneksi olleet itsekin aiheesta aika innoissaan. Vietimmekin lääkiskavereideni kanssa Hääiltaa yhtenä syyskuisena lauantaina kakun ja hääsuunnitelmien parissa. Onneksi kaveripiirissäni on jo muutama rouvashenkilö, joiden vinkit hääasioissa ovat olleet kullan kalliita.

Olen kovin kiitollinen ystävilleni ja kaasoilleni kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Onneksi pientä polttaripaniikkikohtausta lukuunottamatta tämäkin morsian on välttynyt pahimmilta Bridezilla -hetkiltä... toistaiseksi ainakin.

Ja lääkismatkani jatkuu siis nyt jo toista vuotta mitä huikeimman Cursus Kukon kanssa. Kuva kurssistamme elokuisissa toogabileissä ja kiitos kuvasta kuuluu toiselle toogabileiden virallisista valokuvaajista; Nea Välimäelle.

Syyslomalla

Edellisessä kirjoituksessani ehdinkin jo hehkuttaa sitä, miten tentin jälkeen alkaa (eli alkoi) viikon pituinen "loma". Ei meillä siis lääkiksessä varsinaisesti mitään syyslomaa ole, kuten monilla muilla akateemisilla aloilla, ja kesä- ja joululomatkin ovat paljon lyhyemmät kuin muilla yliopisto-opiskelijoilla. Mutta koska rakas usean viikon takainen LTT-jaksomme ei ole vieläkään loppunut, vaan ilahduttaa elämäämme vielä ensi viikolla seminaariviikon muodossa, tarjoaa se nyt minulle ja monelle muullekin viikon pituisen loman, koska ensimmäinen (?) seminaareista on vasta keskiviikkona. Tämä lomapätkähän on oikeastaan tarkoitettu varmaankin seminaariesityksen valmisteluille ja opponointiesitelmän läpilukemiselle ja kommentoinnille. Itse kuitenkin olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tein kuluneiden viikkojen aikana ihan tarpeeksi työmme eteen, eikä nyt enää tarvitse siihen panostaa yhtään. Joten tämä loma on nyt oikeasti ihan loma.

Syyslomani alkoi ihanasti tänä aamuna Stockmannin hulluilla päivillä kiertelyllä, heti aamu kahdeksalta. Vannoin, etten osta mitään ja että menen vain katselemaan. Kuitenkin sain siinä sovittua itselleni vuosijuhlia varten meikkauksen ja lisäksi ajauduin ostamaan muutamia vaatekappaleita, joita en todellakaan siihen hätään oikeasti tarvinnut. Nyt sitten onkin aika tehdä inventaario kotona ja heittää pois/antaa keräykseen/raahata kirpparille myytäväksi kaikki ylimääräinen, joka on nurkkiin kertynyt. Ainakin kenkiä on sekä minulla että tulevalla aviomiehelläni ihan liikaa ja kyllä siellä kaapissa on maannut yksi jos toinenkin vaatekappale vailla käyttöä jo aikapäivät. Siinä siis yksi tämän loman tavoitteista: suursiivous ja inventaario kotona.

Stockmann -tuhlailun jälkeen vietimme kavereideni kanssa ihanan aamun läheisessä kahvilassa aamupalalla alkanutta lomaa juhlistaen. Ymmärtääkseni meidän lääkiksessä monilla on perinteenä käydä tentin jälkeen tenttikaljalla, mutta oma kaveripiirini on kehittänyt oman perinteen: tenttikahvit. Eilen se ei oikein onnistunut, kun kaikilla oli mm. rästiin jääneitä ryhmätöitä tai koulutehtäviä tentin jälkeen tehtävänä, joten sovimme menevämme tänään sitten tenttiaamupalalle. Ja miten ihanaa vaihtelua se olikaan! Olen aivan rakastunut kaikkeen kahvitteluun, brunssilla istumiseen ja ylipäätään ulkona syömiseen. Eli kaikkeen siihen, mihin oikeasti opiskelijana ei olisi varaa. Onneksi monissa paikoissa muistetaan opiskelijoita ainakin pienellä alennuksella.

Ajattelin viettää tänään ihan rauhallista koti-iltaa kynttilöiden valossa istuen ja jotain hyvää KAUNOkirjallisuutta lukien. Toisin kuitenkin nyt kävi: päädyin lupautumaan menemään sitseille. Huomennakin on luvassa näytelmäkerhomme sitsit, joille ilmoittauduin jo hyvissä ajoin. Siksi ajattelinkin jättää tämänpäiväiset riennot välistä. Tuli kuitenkin peruutuspaikka ja ystäväni houkutteli minut mukaan, joten pakkohan se oli luvata mennä... ja sitsien teemana on Harry Potter, joka ehkä myös vaikutti päätökseen hieman.

Ei siis varmasti tule tylsä loma! Kuulumisiin! :D

Pikaisesti vähän kuulumisia

Kamala tauko tullut kirjoittamiseen!
En tiedä, olenko ollut edes niin kiireinen, vai eikö nyt vain ole löytynyt mitään hyvää saumaa kirjoittaa. Tai mielenkiintoista sanottavaa.

Sen voin sanoa, että ainakin olen ollut todella stressaantunut. Stressitasosta kertoo aika hyvin jo kavereillenikin jakamani tarina eräästä aamusta kun pesin hampaat kahdesti, koska en vain muistanut, että olin ne jo pessyt. Enkä kaivelemallakaan saanut tapahtumasta mitään mielikuvaa päähäni. Sinä aamuna olin aika huolissani (mielen)terveydestäni, mutta toisaalta hampaiden pesu on sellainen jokapäiväinen mekaaninen toimenpide, että ei siitä välttämättä mitään erityisiä muistijälkiä aina jääkään. Tosin se ei valitettavasti ole ainoa asia, missä muistini vähän lipsuu. Onneksi on kalenteri, ilman sitä tästä ei tulisi mitään.

Stressi on kuitenkin ehkä vähän helpottanut, vaikka viimeisiä viedäänkin tenttiviikolla (keskiviikkona siis on ravintojakson tentti). Olen nimittäin saanut tehtyä melkein kaikki englannin tehtävät ja jopa saanut todella hyvää palautetta niistä. Lääketieteellinen tieto ja tutkimus - jaksommekin alkaa olla pian pulkassa, ainakaan minun ei tarvitse tutkielmaamme enää hirveästi osallistua. Ja kohta on loma! Tentin jälkeen alkaa siis tavallaan syysloma, jonka keskeyttää vain seuraavalla viikolla keskiviikkona seminaari, jossa esittelemme tutkimuksemme, ja sen jälkeen on vuorossa karttuvan tiedon testi (jossa siis monivalintakysymyksillä mitataan osaamistamme eri alueilta lääketieteessä).

Lähestyvän tentin myötä olen siis osittain omaksunut jo tutuksi tulleen hälläväliä -asenteen, enkä jaksa ihan hirveästi siitä enää stressata. Koko jakso on muutenkin ollut tavallaan jo ennestään tuttua asiaa, vain hieman syvällisemmin ehkä nyt opiskeltuna, ettei se ole tuntunut kamalan vaikealta. Ruuansulatuskanavan normaalin anatomian, histologian ja fysiologian lisäksi olemme saaneet oppia ravintosuosituksista, lihavuudesta ja veren rasvoista. Suurimmaksi osaksi asia on ollut siis aika kansantajuista, loogista, itsestään selvää ja sellaista, mitä nyt muutenkin omaa aikaa seuraamalla tietäisi. Ei tämä kuluva jakso siis itsessään ole sitä stressiä minulle aiheuttanut, vaan lähinnä nuo samaan aikaan menossa olevat jaksot (LTT ja englanti). Olen monta kertaa ajatellutkin, että onneksi olen Tampereella, jossa yhtä asiaa saa opetella kerrallaan (vaikka se sisältääkin monta aspektia samasta elimistön osasta), eikä niin, että käynnissä olisi monta eri kurssia samaan aikaan.

Ravintojaksolla olemme päässeet hieman tutustumaan myös farmakologiaan, josta ehkä kirjoitan sitten vielä enemmänkin. Voin kuitenkin sen sanoa, että myös farmakologia on tuottanut harmaita hiuksia. Vaikka tiedänkin suurimman osan tälläkin jaksoilla mainituista lääkkeistä ennestää, en ollut osannut kuvitella, että lääkiksessä joutuukin sitten laskemaan vielä lääkkeiden farmakokineettisiä suureita. Ei niitä työelämässä kukaan kuitenkaan koskaan laske. Elleivät sitten lääkärit suljettujen ovien takana? Tai jollakin erikoisalalla? Varmasti jollakin tietyllä erikoisalalla, mutta en minä ainakaan sinne tähtää.

Tämä ja huominen menevätkin nyt tosiaan sitten tenttiinluku-loppukiihdytyksen vauhdissa ja loman alettua varmaan palaan ruotuun ja kirjoittelen vähän enemmän kuulumisista ja kaikesta muustakin, ehkä jopa niistä hääjutuista.

PS. Minä olen muuttunut "tylsäksi". En ollut edes Hämeenkadun approssa!