Risteilyn jälkeen

Meillä alkaa huomenna kolmiviikkoisen hormonijakson viimeinen viikko (sen jälkeen on kylläkin vielä tenttiviikko). On jotenkin todella outoa, että jakso on kohta lopuillaan ja edessä on enää esimerkiksi vain yksi tutorkeissi ja sen mukanaan tuomat oppimistavoitteet. Tämänhetkin tutorkeissi (haiman hormonit, diabetes ja diabeteslääkkeet) on tosin myös edelleen työn alla näin sunnuntai-iltana, vaikka huomenna olisi jo keissin purku. Viikonloppu nimittäin vierähti railakkaasti Lääkisten superristeilyllä ruotsinlaivalla ja Tukholmassa pyörien. Unta tuli nautittua viime yönä vain neljän tunnin edestä, joten opiskelu on tänään ollut hieman takkuavaa.

Onneksi tämä jakso ei ole odotusten mukaisesti ollut kovinkaan rankka. Hormoniasioita on tullut jo ennen lääkikseen pääsyä luettua niin paljon, että kyllä nyt vähintäänkin puolet kaikesta on jo tiennyt ennestään. Varmasti enemmänkin. En myöskään stressaa vielä tentistäkään, koska lähden tenttiviikoksi lomamatkalle ja omalla kohdallani tämän jakson tentti onkin vasta maaliskuun puolella. Tosin silloin uusinta on tietysti keskellä uutta jaksoa (hyökkäys ja puolustus), jossa varmasti on omat haasteensa ja uudet opiskeltavat asiat, eikä varmasti ole kauhean kivaa lukea rästiin jääneeseen hormonitenttiin kun mielessä pyörivät jo valkosolut ja tulehdusreaktion proteiinit.

Tuntuu, että jo kuluneiden kahden opiskeluviikon aikana on tapahtunut kamalasti ja olen saanut todella paljon aikaan, vaikka lukukautta ei olekaan tosian vielä kulunut kuin se pari viikkoa. Olen aloittanut syvärit ja jopa innostunut aiheestani niin, että niitä on kiva tehdä. Odotan jo oikeastaan seuraavaa labrakeikkaa syväreiden parissa. Lisäksi harrastuspuolella on tapahtunut paljon; Pseudon (eli näytelmäkerhomme ja tulevan kevään näytelmämme) tanssitreenit ovat lähteneet mukavasti käyntiin ja ainakin toinen koreografioistani on jo valmis. Toisessa taas työstämistä riittääkin. Ainoa menoa hieman hidastava seikka on vastikään ilmenneet selkävaivat, jollaisia ei kyllä nyt tähän väliin ehtisi potemaan. Noh, kaipa nekin ajan kanssa paranevat. Kun kuitenkin tutkitusti selkävaivat paranevat itsestään noin viiden-kuuden viikon kuluttua ilman sen kummempia hoitoja.

Olen edelleen todella innoissani opiskelusta ja lääketieteestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Erityisen kivalta tuntuu, kun opiskeluissa ollaan siinä pisteessä, että puhutaan jo lääkkeistä ja ihmisten hoitamisestakin. Ei pelkästään niistä normaaleista elimistön toiminnoista. Eli suunta on oikea ja edistystä on jo tapahtunut. Lääkäriys tuntuu jo vähän läheisemmältä (olenhan siis nyt jo oikeastaan 25%:sti lääkäri :D). Valmistuminenkaan ei enää ole "kuuden vuoden päässä" vaan oikeastaan siihen optimaalisessa tapauksessa menee enää neljä vuotta. Ja aika kuluu nopeasti, kuten ennenkin olen todennut. Ei tässä siis kovin kauaa enää saa opiskelijaelämää viettää.

Siitä opiskelijaelämästä... Viikonlopun risteily todisti taas sen, että en todellakaan ole enää kahdenkympin paremmassa päässä. Arvostan niin paljon enemmän hyviä yöunia, omaa sänkyä ja omia rutiineja kuin hauskanpitoa ja useamman vuorokauden sosialisoitumista. Laivalla oli hauskaa ja Tukholmassa shoppailu kavereiden kanssa oli ihanaa, mutta kyllä silti kotiin oli vallan mahtavaa tulla. Odotan ensi viikkoa ja takaisin arkielämään palaamista (vaikka se arkikin katkeaa jo ensi lauantaina kun lennämme kohti alppeja...). Haluan syödä terveellisesti, liikkua ja voida hyvin. En halua viettää aikaani meluisissa paikoissa, ahtaa sisääni roskaruokaa tai mikä vielä pahempaa, alkoholia. Olen kyllä nyt oikein kunnolla taas tätiytynyt ainakin fuksivuoteen verrattuna. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Täytyy yrittää aina välillä muistaa ja jaksaa kirjoitella tännekin, jotta pysyy blogi hengissä. Nyt varmaan useammankin lääkikseen pyrkijän pääsykoeluvut ovat jo hyvässä vauhdissa, ja kai tällaisia kokemusblogejakin kaivataan. Eli jos nyt satuit tänne eksymään ja olet hakemassa lääkikseen, niin tervetuloa! :) Jos on jotain juttutoiveita tai kysymyksiä, niin aina saa jättää kommenttia. Kivaa tammikuuta kaikille!

Väsynyt vuodenvaihde ja kiireinen kevät

Hyvää tätä vuotta rakkaat lukijat,
Ja anteeksi kun kirjoittaminen on taas jäänyt. Joululoma ei varsinaisesti ollut niin kiireinen, etten olisi ehtinyt blogin parissa hetken istua ajatuksia vuodattamassa, mutta oikeastaan olin vain niin väsynyt, ettei edes omia ajatuksia saanut mitenkään järkevästi kokoon.

Loppuvuoden sairastelu verotti kyllä voimavaroja ihan huimasti. En jaksa vieläkään täysillä elää normaalia arkea, johon kuuluu isona osana liikunta. Paras suoriutumiseni kuntosalilla viimeisen puolentoista kuukauden aikana on yksi tunnin treeni, jonka jälkeen jalat olivatkin useita päiviä niin kipeänä, ettei elämästä meinannut tulla mitään. Toiseksi paras suoritus taas oli puoli tuntia salilla vietettyä aikaa, joka päättyi siihen kun meinasin nukahtaa penkille rintalihasten treenaamisen jälkeen.

Olen kärsinyt siis pari viikkoa todella uuvuttavasta tappoväsymyksestä, jonka vuoksi muun muassa aamulla sängystä ylös nouseminen on täyttä tuskaa ja päikkärit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Väsymystä varmaan pahensi töissä vietetyt päivät. Viimeisen kahden lomaviikon aikana (eli 2/3 lomastani) olin töissä sairaanhoitajana osastolla, jossa olen viimeiset kaksi kesääkin viettänyt. Tai tavallaan osasto oli sama. Työ oli tuttua ja vanhoja työkavereita oli ihana nähdä. Silti töihin "paluu" itsessäänkin stressasi kovasti ja kiireiset päivät olivat rankkoja.

Eivät hiljaisetkaan päivät helppoja olleet, kun välillä tuntui, ettei silmiä jaksa pitää auki, jos pysähtyy pidemmäksi ajaksi paikalleen. Joka tapauksessa, työt olisi varmaan voinut jättää väliin sen hetkisessä kunnossa (siis kipeä en enää ollut, mutta fyysinen kunto ei ehkä ollut paras mahdollinen). Tosin siitäkin selvisin ja kyllä palkkapäivänä varmasti muinainen väsymys on muisto vain. Oikeita potilaita oli myös kiva hoitaa pitkästä aikaa paperisten keksittyjen tutorkeissipotilaiden sijaan. Koin myös taas oppivani joka päivä jotakin uutta tai vähintäänkin treenaavani vanhoja taitoja ja muistelevani jotain aiemmin oppimaani. Huomasin taas tykkääväni työstäni ja olevani onnellinen, että jatkan opintoja terveydenhuoltoalalla. En usko haluavani koskaan tehdä mitään muuta. Koen sekä nykyisen että tulevan ammattini niin tärkeiksi.

Töiden lisäksi joululomalla siis enimmäkseen nukuin. Kouluasioiden kertaamisesta ei tullut yhtään mitään. Varsinkaan kun kertailukaverini ei ollutkaan samaan aikaan Tampereella kuin minä. Siispä anatomiaa täytynee kerrata joskus toiste kun on aikaa. (Milloin?). Sain sentään yhden ison etapin vihdoin ohitettua: syväreiden virallinen aloitus. Vietin kaksi vapaapäivääni selailemalla yliopiston Andor -hakupalvelua ja etsimällä aiempia tutkimuksia syväreideni aiheesta ja lukemalla yhden väitöskirjan läpi. Opettelin käyttämään lähdeviiteohjelmaa Refworksia ja tuskailin taas Wordin asetusten kanssa. Samalla mieleeni muistui, miksi joskus aikoinani uhosin, että silloinen opinnäytetyöni sai jäädä viimeiseksi. Itse tutkimuksen tekeminen ja jopa tutkimusten lukeminen on ihan mukiinmenevää, mutta inhoan tietokoneohjelmien kanssa tappelemista. Miksi ne on tehty niin vaikeiksi käyttää?

Muutamana päivänä lomalla innostuin myös koreoimaan minulle nakitettua biisiä kevään näytelmäämme. Sain itselleni sellaisen biisin, jota kukaan ei oikein halunnut (kuten viime vuonnakin), mutta nyt useita kertoja sitä kuunneltuani olenkin ihan tyytyväinen siihen. En koe olevani mikään taitava koreografi tai osaavani edes tanssia kamalan hyvin, mutta ainakin minulla on jonkinlaista näkemystä siitä, miltä jokin koreografia voisi lavalla näyttää. Olenkin aika innostunut tulevasta keväästä tanssitreenien ja huhtikuun lopulla esitettävän valmiin näytelmän osalta. Toivottavasti tänä vuonna on yhtä hauskaa kuin viime vuonna!

Keväästä tulee siis varmaankin taas aika kiireinen. Tanssitreenejä tulee olemaan parina päivänä viikossa, minkä lisäksi syvärit todennäköisesti verottavat aika paljon vapaa-ajastani. Edessä häämöttävät myös tulevat häämme, joita varten on vielä paljon tehtävää. Onneksi minulla on ihania kavereita, jotka jo innoissaan odottavat, että pääsevät askartelemaan häihimme koristeita ja kutsukortteja. :)