Uusi jakso ansaitsee aina etukäteispohdinnan, jossa makustelen tulevia luentoja, ryhmätöitä ja mahdollisesti opittavia kliinisiä taitoja. On sitten kiva verrata myöhemmin (ainakin omassa mielessäni), oliko jakson anti lopulta odotusten mukaista. Tällä kertaa olen kylläkin jo päässyt uuden jakson alkuun parin päivän verran, koska sunnuntaina oli mielessä muuta kirjoitettavaa. Se nyt ei kuitenkaan haittaa, koska en vielä tiedä tästä tulevasta jaksosta paljoakaan. Lukujärjestyksen ja ensimmäisen tutoristunnon oppimistavoitteiden verran lähinnä.
Nykyinen suhtautumiseni neurologiaan on paljon hyväksyvämpää, ellei jopa positiivista, toisin kuin kakkosvuoden syksyllä kun meillä oli ensimmäistä kertaa Hermostojakso. Se kuitenkin opetti minulle paljon sekä niistä kummallisista aivotoiminnoista että myöskin hyväksymään neurologian yhtenä mielenkiintoisena erikoisalana, vaikken siihen ollut koskaan aiemmin mitään lähempää tuttavuutta halunnut tehdä. En vieläkään sano, että voisin kuvitella koskaan haluavani neurologiksi, mutta onhan se todella mielenkiintoinen erikoisala!
Ymmärrän miksi niin monet kurssikaverini ovat kiinnostuneita neurologiasta. Se on meille (tai siis muille) pitkää matikkaa lukeneille, fysiikan kaavoja pyöritelleille ja laskuja tiettyjen loogisten periaatteiden mukaan ilolla ratkaisseille onnistumisen kokemuksista nauttineille medisiinareille kuin paraskin piriste. Neurologia on nimittäin loogista. Hermosolut kulkevat tiettyä rataa aivoista aina sormenpäähän ja erilaisilla testeillä potilasta tutkimalla voi lääkäri huomata vikaa sellaisissa kohdissa, joihin ei tavallisella röntgenkuvalla tai edes tietokonetomografialla näe. Itse näen sen nimenomaan mielenkiintoisena ongelmanratkaisukeskeisenä erikoisalana, jossa erilaiset vauriot ja sairaudet noudattelevat kauniisti ennaltamäärättyjä kaavoja.
Silti en aivan täysin ole vielä lämmennyt ajatuksella neurologin ammattista... mutta ehkä pikkuhiljaa. Ainakin neurologinen potilaan tutkiminen (=neurologinen status) on kivaa. Sitä harjoittelimme innokkaasti kliinisten taitojen evaluaatioon ja rasti, jolla minun piti tutkia kurssikaveriltani refleksejä, meni mielestäni kaikkein parhaiten. Tässä jaksossa pääsemme myös tutustumaan neurologiselle osastolle ja tutkimaan ihan oikeita potilaita siellä. Itselläni on tuo harjoitus edessä jo tällä viikolla. Lisäksi tällä viikolla tulee minun vuoroni haastatella potilasta videokameran kuvatessa ja opiskella vuorovaikutustaitoja, mitä muut kurssikaverini ovat jo syksystä alkaen tehneet kukin vuorollaan. Jännää!
HTH -jakso alkoi eilen jakson esittelyluennolla ja sitten kuuntelimme luentoa neurologisesta statuksesta ja funktionaalisesta neuroanatomiasta. Jälkimmäinen käytännössä kattoi koko kakkosvuonna läpikäymämme hermostojakson, ja oli ilo huomata, että aika monet niistäkin asioista olivat kuitenkin jääneet mieleen. Ei ainakaan tullut mitään järjetöntä ahdistusta puhuttaessa C-tyypin hermosäikeistä tai fasciculus cuneatuksesta. Tutoristunnossa pääsimme heti asiaan ja oppimistavoitteeksi saimme muun muassa CP-vamman syntymekanismit, ilmenemisen ja hoidon. Ei siis mitään perusanatomian opiskelua enää kolmosella!
Tällä jaksolla opimme lisää keskus- ja ääreishermostosta, mutta käsittelemme neurologiaa sairauksien ja niiden hoidon kannalta. Emme opiskele enää aivojen alueita tai hermoratajärjestelmiä tai välittäjäaineita. Ne pitäisi jo osata. Sen sijaan keskitymme aivoinfarktiin, MS-tautiin, Parkinsonin tautiin, epilepsiaan ja keskushermostoinfektioihin sekä niiden hoitoon. Opiskelemme keskushermoston farmakologiaa, eli lääkkeitä, joilla vaikutetaan aivojen välittäjäaineisiin ja hermosolujen toimintaan. Se on varmasti vaikeaa.
Jaksossa opiskelua on luvassa neljän viikon edestä ja tenttiviikon jälkeen alkaakin kauan odotettu pääsiäisloma, jolloin minä suuntaan mieheni kanssa Lontooseen! Kyllä neljä (+ tenttiviikon) viikkoa jaksaa ihan hyvin... Varsinkin kun tenttiinlukuaikaa on nyt luvassa runsaanlaisesti. Viimeisellä opiskeluviikollamme nimittäin on Tampereella lääkäripäivät, jossa on aina kandeja töissä. Minä olen päässyt kahtena viime vuonna osallistumaan narikkatyöskentelyn kautta, mutta tänä vuonna en päässyt. Meillä ilmoittautuminen meni täyteen ensimmäisen sekunnin aikana, ja ilmeisesti nettisivu (jonka kautta ilmoittautuminen hoidettiin) kaatui. Omalla koneellani se ei ainakaan latauunut.
Noh, onpahan siis aikaa lukea tenttiin! Nimittäin noina kolmena päivänä ei ole lukujärjestykseen juuri merkitty mitään opetusta, koska niin monet opiskelijat osallistuvat Lääkäripäiville, mikä oikeuttaa poissaolon opetuksesta. Elättelen nyt kuitenkin vielä toiveita, josko varasijalta pääsisin vaikkapa viime hetkellä mukaan. Lääkäripäivät ovat kuitenkin olleet aina mielenkiintoiset ja etenkin tänä vuonna tuntuu, että niistä olisi saanut paljon enemmän irti kun vuoden päästä tulee jo ajankohtaiseksi lääkärin sijaisena työskentely. Lääkäripäivillä pidettävistä luennoistakin ymmärtäisi jo paljon, kun meidän opiskelu on muuttunut niin paljon kliinisemmäksi tänä vuonna.
tiistai 27. helmikuuta 2018
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
RHKA:sta MöVi:n kautta HTH:hon
Aurinkoista sunnuntaita!
Takana on ainakin teoriassa rentouttava viikonloppu (kun edellinen jakso on ohi ja uusi vasta alkamassa, eikä varsinaisesti mitään kouluhommia rästissä) ja huomenna alkaa uusi jakso HTH eli hermoston toimintahäiriöt. Odotettavissa on todennäköisesti jotain samaa kuin kakkosvuoden Hermostojaksossa, mutta varmasti paljon uutta! Kuten sairauksia ja lääkkeitä ja muuta vaikeaa ja stressaavaa asiaa...
Perjantainen tentti meni oikein hyvin. Ei täydellisesti tietenkään, koska koskaan ei voi olla omasta mielestään tarpeeksi hyvä tai täydellinen, mutta tämä suoritus kelvannee. Muutaman asian unohdin mainita ja yksi kysymys tentissä oli kohtalaisen outo (tai itse olisin sen tilalle saanut valittua sata muuta tärkeämpää asiaa jakson aiheista), mutta suurimmaksi osaksi sain vuodatettua kaiken sydämeltäni noille kuuden esseekysymyksen tenttipapereille ja olen suoritukseeni ihan tyytyväinen. Eipä tarvitse pelätä ainakaan uusintaa.
Viikonloppuna ei tosiaan ollut kouluhommia rästissä ja perjantai olikin rentouttava ja nautin todella vapaasta, iloisesta olotilastani. Shoppailimme ystäväni kanssa kirpputoreilta ja kangaskaupasta materiaalia tanssijoiden asuihin. Olen tänä vuonna mukana näytelmässämme tällä kertaa puvustajan roolissa. Etenkin tanssijoiden asut ovat näin ex-tanssijana sydäntäni lähellä ja vaikken ompelukoneeseen ole koskenutkaan viiteentoista vuoteen tai uskaltaisi ommella yhtäkään saumaa, koen pystyväni jotain kuitenkin puvustuksessakin antamaan. Ja vaikka se joskus tuntui viimeiseltä tiimiltä, johon olisin voinut ajatella liittyväni, on puvustus ollut yllättävän nautinnollista ja mukavaa!
Lauantaipäivän vietimmekin usean kymmenen (ellei jopa lähes sadan) medisiinarin kesken Orivedellä Pseudon (eli näytelmäkerhomme) mökkiviikonlopussa (eli MöVi:ssä). Mökkiviikonloppu nimensä mukaisesti olisi toki kestänyt koko viikonlopun, mutta itse olin paikalla vain lauantain askartelemassa tanssijoiden asuja ja myös vetämässä oman koreografiani treenejä. Näytelmästä tulee tänä(kin) vuonna upea! Kannattaa pysyä kuulolla ja tulla katsomaan aikaansaannoksemme kun näytökset keväämmällä koittavat :)
Tänään olenkin rentouttavasti siivonnut monta tuntia ja ehtinyt jo mietiskellä vähän tulevaa jaksoakin sekä ehkä hitusen stressata keväästä kun puvustuksen puolellakin päätin ruveta jopa ompelemaan asuja! Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tällä hetkellä kuitenkin olotila ja päivän sää korreloivat hyvin eli aurinko paistaa ja mieli on virkeä! Kyllä ne synkät stressipilvet varmaan saavuttavat kohta taas tämänkin rouvan, mutta ainakin hetken nyt jaksaa vielä olla jopa innoissaan tulevasta.
Takana on ainakin teoriassa rentouttava viikonloppu (kun edellinen jakso on ohi ja uusi vasta alkamassa, eikä varsinaisesti mitään kouluhommia rästissä) ja huomenna alkaa uusi jakso HTH eli hermoston toimintahäiriöt. Odotettavissa on todennäköisesti jotain samaa kuin kakkosvuoden Hermostojaksossa, mutta varmasti paljon uutta! Kuten sairauksia ja lääkkeitä ja muuta vaikeaa ja stressaavaa asiaa...
Perjantainen tentti meni oikein hyvin. Ei täydellisesti tietenkään, koska koskaan ei voi olla omasta mielestään tarpeeksi hyvä tai täydellinen, mutta tämä suoritus kelvannee. Muutaman asian unohdin mainita ja yksi kysymys tentissä oli kohtalaisen outo (tai itse olisin sen tilalle saanut valittua sata muuta tärkeämpää asiaa jakson aiheista), mutta suurimmaksi osaksi sain vuodatettua kaiken sydämeltäni noille kuuden esseekysymyksen tenttipapereille ja olen suoritukseeni ihan tyytyväinen. Eipä tarvitse pelätä ainakaan uusintaa.
Viikonloppuna ei tosiaan ollut kouluhommia rästissä ja perjantai olikin rentouttava ja nautin todella vapaasta, iloisesta olotilastani. Shoppailimme ystäväni kanssa kirpputoreilta ja kangaskaupasta materiaalia tanssijoiden asuihin. Olen tänä vuonna mukana näytelmässämme tällä kertaa puvustajan roolissa. Etenkin tanssijoiden asut ovat näin ex-tanssijana sydäntäni lähellä ja vaikken ompelukoneeseen ole koskenutkaan viiteentoista vuoteen tai uskaltaisi ommella yhtäkään saumaa, koen pystyväni jotain kuitenkin puvustuksessakin antamaan. Ja vaikka se joskus tuntui viimeiseltä tiimiltä, johon olisin voinut ajatella liittyväni, on puvustus ollut yllättävän nautinnollista ja mukavaa!
Lauantaipäivän vietimmekin usean kymmenen (ellei jopa lähes sadan) medisiinarin kesken Orivedellä Pseudon (eli näytelmäkerhomme) mökkiviikonlopussa (eli MöVi:ssä). Mökkiviikonloppu nimensä mukaisesti olisi toki kestänyt koko viikonlopun, mutta itse olin paikalla vain lauantain askartelemassa tanssijoiden asuja ja myös vetämässä oman koreografiani treenejä. Näytelmästä tulee tänä(kin) vuonna upea! Kannattaa pysyä kuulolla ja tulla katsomaan aikaansaannoksemme kun näytökset keväämmällä koittavat :)
Tänään olenkin rentouttavasti siivonnut monta tuntia ja ehtinyt jo mietiskellä vähän tulevaa jaksoakin sekä ehkä hitusen stressata keväästä kun puvustuksen puolellakin päätin ruveta jopa ompelemaan asuja! Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Tällä hetkellä kuitenkin olotila ja päivän sää korreloivat hyvin eli aurinko paistaa ja mieli on virkeä! Kyllä ne synkät stressipilvet varmaan saavuttavat kohta taas tämänkin rouvan, mutta ainakin hetken nyt jaksaa vielä olla jopa innoissaan tulevasta.
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
Ihana, kamala tenttiviikko
Rintakipu & hengenahdistus -jakso alkaa jo lähennellä maaliviivaa, sillä tästä viikonlopusta alkoi tenttiviikko ja ensi perjantaina horisontissa häämöttää jakson pelätty tentti. Tai ainakin itse olen siitä jo monta viikkoa ehtinyt stressata kun jakson massiivinen asiamäärä on alkanut valottua. Olen käyttänyt opiskeluun jo jakson kuluessa niin paljon aikaa, ettei sitä heti edes uskoisi, mutta silti tuntuu, etten tiedä vielä yhtään mitään ja lukemisen suhteen ollaan vielä alkutekijöissä.
Meillä tenttiviikot toimivat siis siten, että jokaisen jakson päättyessä on luvassa tenttiviikko, jolloin siis on yksi tentti (kyseisen jakson päätöstentti) torstaina tai perjantaina ja muut päivät sillä viikolla ovat vapaita, itseopiskeluun ja tenttiin kertaamiseen tarkoitettua aikaa. Tenttiviikot siis tavallaan tuntuvat vähän niin kuin lomalta, mutta ovat kuitenkin älyttömän stressaavia.
Minä pidän tenttiviikoista. Kaikesta huolimatta. Niistä tulee mieleen pääsykokeisiin lukukevät, vaikkakin sekin oli toisaalta ihan karmivaa aikaa pelkoineen ja toiveineen ja masennushetkineen. Kuitenkin lukeminen on mukavaa ja asia kiinnostavaa. Saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja luoda omat aikataulunsa oman mielensä mukaan. Joka päivä ehtii liikkumaan silloin kun itse haluaa, ja sitä tuleekin tehtyä, koska on aivan mahdotonta viettää koko päivä nenä kiinni kirjassa tai luentomuistiinpanoissa. Aivot tarvitsevat joskus lepoa ja happihyppelyjä. Tenttiviikolle myös harvoin tulee sovittua kamalasti muuta menoa, koska jo etukäteen ymmärtää ja osaa ottaa huomioon sen, että lukemiseen täytyy todella varata aikaa. Kalenteri näyttää siis mukavan tyhjältä aina tenttiviikon alkaessa.
Jos oikein laskin, nyt on menossa jo neljästoista tenttiviikko lääkiksen aikana ja jäljellä on tämän jälkeen enää neljä!! Ikinä. Vajaa vuoden päästä meillä alkaa klinikka ja vaikka sielläkin on tenttejä, ei tenttiviikkoja ole enää luvassa. Pitää siis nyt nauttia tästä ihanasta tenttiviikkoajasta (ja kuvitteellisesta lomailusta) täysillä! Ja toisaalta voi ajatella, että takana on neljätoista tenttiä, joista kaikista olen stressannut yhtä lailla ja silti niistä kaikista olen päässyt läpi. Tilastojen mukaan ei siis pitäisi olla syytä huoleen tälläkään kertaa.
Suunnittelen joka jaksossa tenttiviikolle paljon asioita, joita haluaisin tehdä (opiskelumielessä). Olen suunnitellut esimerkiksi nyt käyväni läpi Duodecimin Oppiportin (Suomalaisen lääkäriseuran nettisivuilla opiskelijoille ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille tarjolla olevia) verkkokursseja mm. EKG:sta ja sen tulkinnasta, mutta en usko ehtiväni välttämättä taaskaan toteuttaa kaikkia suunnitelmiani. Haluan kuitenkin aina käydä kaikki luentokalvot ja tutorit läpi ennen tenttiä, vaikka niissä onkin paljon päällekäisyyksiä. Ja siihen menee kyllä runsaasti aikaa, koska tässäkin jaksossa meillä taisi olla luentoja päälle 20 tuntia.
Lisäksi ajattelin jakson aikana esimerkiksi lukevani nyt tenttiviikolla kirjoista asioita, joita en vain mitenkään ehtinyt jakson aikan tutoreihin lukea. Tuskinpa kuitenkaan tämäkään haave tulee toteutumaan, koska aikaa ei vain vieläkään ole riittävästi. Myös esimerkiksi Lääkärilehdissä (joita on jälleen kasaantunut kirjahyllyyn järkyttävä rästipino) olisi hyviä jakson aiheisiin liittyviä artikkeleita luettavaksi, mutta varmaan nekin jäävät taas odottelemaan parempia aikoja.
Vaikka tilanne kaiken lukemisen suhteen näyttää aika toivottomalta, uskon kuitenkin saavani tulevan viikon aikana sisäistettyä tarpeeksi tietoa tentistä läpipääsyyn ja tulevaisuuden varalle. Onneksi luvassa on vielä monta vuotta opiskeluja ennen valmistumista ja varmasti sydän- ja verisuoniasiat sekä hengityselimistön ongelmat konkretisoituvat sitten klinikassa paremmin.
Täytyy myös tähän velä sanoa, että Rintakipu & hengenahdistus oli tähän mennessä ehdottomasti paras jakso! Kaikki asia oli mielenkiintoista, luennot huippuhyviä ja asia kliinistä ja tärkeää. Jokainen uusi jakso on aina siihen mennessä paras, mutta se varmasti johtuu tästä kliinisyyden lisääntymisestä. Jokainen jakso vie kohti klinikkaa ja valmmistumista ja oikeaa lääkärin ammattia ja onkin ihan positiivista, että se tuntuu mielekkäältä. Oikeilla urilla siis edelleen ollaan!
Meillä tenttiviikot toimivat siis siten, että jokaisen jakson päättyessä on luvassa tenttiviikko, jolloin siis on yksi tentti (kyseisen jakson päätöstentti) torstaina tai perjantaina ja muut päivät sillä viikolla ovat vapaita, itseopiskeluun ja tenttiin kertaamiseen tarkoitettua aikaa. Tenttiviikot siis tavallaan tuntuvat vähän niin kuin lomalta, mutta ovat kuitenkin älyttömän stressaavia.
Minä pidän tenttiviikoista. Kaikesta huolimatta. Niistä tulee mieleen pääsykokeisiin lukukevät, vaikkakin sekin oli toisaalta ihan karmivaa aikaa pelkoineen ja toiveineen ja masennushetkineen. Kuitenkin lukeminen on mukavaa ja asia kiinnostavaa. Saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja luoda omat aikataulunsa oman mielensä mukaan. Joka päivä ehtii liikkumaan silloin kun itse haluaa, ja sitä tuleekin tehtyä, koska on aivan mahdotonta viettää koko päivä nenä kiinni kirjassa tai luentomuistiinpanoissa. Aivot tarvitsevat joskus lepoa ja happihyppelyjä. Tenttiviikolle myös harvoin tulee sovittua kamalasti muuta menoa, koska jo etukäteen ymmärtää ja osaa ottaa huomioon sen, että lukemiseen täytyy todella varata aikaa. Kalenteri näyttää siis mukavan tyhjältä aina tenttiviikon alkaessa.
Jos oikein laskin, nyt on menossa jo neljästoista tenttiviikko lääkiksen aikana ja jäljellä on tämän jälkeen enää neljä!! Ikinä. Vajaa vuoden päästä meillä alkaa klinikka ja vaikka sielläkin on tenttejä, ei tenttiviikkoja ole enää luvassa. Pitää siis nyt nauttia tästä ihanasta tenttiviikkoajasta (ja kuvitteellisesta lomailusta) täysillä! Ja toisaalta voi ajatella, että takana on neljätoista tenttiä, joista kaikista olen stressannut yhtä lailla ja silti niistä kaikista olen päässyt läpi. Tilastojen mukaan ei siis pitäisi olla syytä huoleen tälläkään kertaa.
Suunnittelen joka jaksossa tenttiviikolle paljon asioita, joita haluaisin tehdä (opiskelumielessä). Olen suunnitellut esimerkiksi nyt käyväni läpi Duodecimin Oppiportin (Suomalaisen lääkäriseuran nettisivuilla opiskelijoille ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille tarjolla olevia) verkkokursseja mm. EKG:sta ja sen tulkinnasta, mutta en usko ehtiväni välttämättä taaskaan toteuttaa kaikkia suunnitelmiani. Haluan kuitenkin aina käydä kaikki luentokalvot ja tutorit läpi ennen tenttiä, vaikka niissä onkin paljon päällekäisyyksiä. Ja siihen menee kyllä runsaasti aikaa, koska tässäkin jaksossa meillä taisi olla luentoja päälle 20 tuntia.
Lisäksi ajattelin jakson aikana esimerkiksi lukevani nyt tenttiviikolla kirjoista asioita, joita en vain mitenkään ehtinyt jakson aikan tutoreihin lukea. Tuskinpa kuitenkaan tämäkään haave tulee toteutumaan, koska aikaa ei vain vieläkään ole riittävästi. Myös esimerkiksi Lääkärilehdissä (joita on jälleen kasaantunut kirjahyllyyn järkyttävä rästipino) olisi hyviä jakson aiheisiin liittyviä artikkeleita luettavaksi, mutta varmaan nekin jäävät taas odottelemaan parempia aikoja.
Vaikka tilanne kaiken lukemisen suhteen näyttää aika toivottomalta, uskon kuitenkin saavani tulevan viikon aikana sisäistettyä tarpeeksi tietoa tentistä läpipääsyyn ja tulevaisuuden varalle. Onneksi luvassa on vielä monta vuotta opiskeluja ennen valmistumista ja varmasti sydän- ja verisuoniasiat sekä hengityselimistön ongelmat konkretisoituvat sitten klinikassa paremmin.
Täytyy myös tähän velä sanoa, että Rintakipu & hengenahdistus oli tähän mennessä ehdottomasti paras jakso! Kaikki asia oli mielenkiintoista, luennot huippuhyviä ja asia kliinistä ja tärkeää. Jokainen uusi jakso on aina siihen mennessä paras, mutta se varmasti johtuu tästä kliinisyyden lisääntymisestä. Jokainen jakso vie kohti klinikkaa ja valmmistumista ja oikeaa lääkärin ammattia ja onkin ihan positiivista, että se tuntuu mielekkäältä. Oikeilla urilla siis edelleen ollaan!
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Minun viikkoni
Olen miettinyt tällaisen postauksen tekemistä jo pitkään, ja sattumalta nyt Nora julkaisi omassa blogissaan tällaisen samanlaisen kertomuksen ja hassusti meillä sattuu olemaan aivan sama jakso (tai Helsingissä kaiketi ne ovat kursseja) meneillään!
Mutta kun kerran ainaisesta kiireestä ja liian täysistä päivistä jatkuvasti jaksan valittaa, niin mitä siinä taustalla oikeasti on?
Maanantai
7.00
Herään yleensä arkisin seitsemältä, samaan aikaan kuin mieheni, riippumatta siitä, millainen päivä on edessä. Aamulla ehtii tehdä hyvin koulujuttuja, jos luennot (tai tutorit) alkavatkin vasta myöhemmin.
9.15
Olen saapunut talvisäästä huolimatta kouluun pyörällä. Nappaan mukaan aamukahvin (kahdellakymmenellä sentillä omaan muumimukiin!) ja menen ensimmäiselle luennollemme (Perifeeriset laskimosairaudet).
10.15-12
Seuraavaksi on vuorossa ryhmäopetus, joka oikeasti toteutetaankin luentomuotoisena koko kurssille. Aika jännä ryhmäkoko tuo 120 opiskelijaa, mutta tällä kertaa se oikeasti toimiikin. Aiheena on EKG ja nopeat rytmihäiriöt. Opettaja puhuu meille ensin rytmihäiriöistä ja sitten katsomme kolmea eri ekg:ta ensin itseksemme viivaimemme kanssa ja sitten yhdessä löydöksistä keskustellen.
Lounastauko
13.15-14
Luento läppävioista.
14.15-16
Potilasseminaari, jossa kurssikaverini esittelevät potilastapauksia meille muille. Itselläni oli tämä ”nakkivuoro” viime syksynä ja teimme silloin parini kanssa infektiotapauksesta potilaskertomuksen tekstien perusteella muulle kurssille power point -esityksen, jossa kuvattiin potilaan oireita ja sairauden hoitoa. Tällaiset seminaarit ovat oikeasti aika mielenkiintoisia!
16-17 Teatterikerhomme tanssitreenit
17-18 Kokous ensiapukoulutuksesta
Illalla nopeasti pyöräillen kotiin ja sitten klo 19 alkavaan jumppaan. Loppuilta meneekin kotona rentoutuessa ja opiskelusta stressatessa. Tämä päivä oli melko pitkä, koska yleensä koulussa ei tarvitse viettää koko päivää aamusta iltaan.
Tiistai
Aamuherätys ja toimet normaaliin tapaan
9.15-11
Potilasseminaari. Samalla kaavalla kuin eilen, paitsi tällä kertaa vetäjäopettaja on nopeampi ja pääsemmekin jo klo 10! Ylimääräisen tunnin aikana teen vähän tutoria.
11.15-12
Luento rytmihäiriöistä.
Tämän jälkeen ”virallinen” koulupäivä päättyy ja menen lounaalle.
Opiskelut kuitenkin jatkuvat kirjastossa huomispäivän tutoria tehden, koska se on vielä todella pahasti vaiheessa.
15 Lähden kotiin
16-18 Kotona teen ruokaa ja siivoilen sekä jatkan tutorin tekemistä.
Illalla käyn vielä jumpassa ja katson Frendejä Netflixistä.
Nukkumaan menen klo 22-23 -aikaan, kuten yleensä.
Keskiviikko
Herään aamulla taas ajoissa, mutta koska opetus alkaa tänään vasta kymmeneltä, on aamulla runsaasti aikaa tehdä lisää tutoria, ja saankin sen onneksi valmiiksi koska:
10.00 -11.30
Tutor-istunto. Tällä viikolla viikon ensimmäinen istunto sijoittuu poikkeuksellisesti keskiviikolle, kun yleensä sen aika on maantaina tai tiistaina. Käymme läpi viime kerralla oppimistavoitteeksi tullutta eteisvärinää ja verenohennuslääkkeitä eli antikoagulantteja. Avaamme lopuksi uuden potilaskeissin, josta kotona luettaviksi oppimistavoitteiksi saamme keuhkoembolian ja happivajauksen (hypoksian). Nyt näemmä ollaan siirrytty rintakivusta sinne hengenahdistuspuolelle.
Lounastauko ja itsenäistä opiskelua. Aloitan jo tutorin tekoa, koska seuraava istunto on jo ylihuomenna ja aikaa on jälleen niukasti.
13-14.30
Vuorossa on rythmätyö. Histopatologiaa (eli erilaisten kudosten mikroskooppista tarkastelua (tietokoneelta)). Minun on todella vaikeaa pysyä ensinnäkin hereillä ja toisekseen oppia mitään, koska jostain syystä normaali sydämen ja keuhkojen histologia on päässyt taas kerran unohtumaan, ja patologiset (eli epänormaalit) muutokset vain näyttävät yhdeltä isolta kasalta marjapuuroa, jossa joukossa on ehkä muutamia tummempia mustikkakokkareita. Onneksi sentään suurin osa sanoista kuulostaa tutulta... neutrofiili ja eosinofiili, maksan liuskat.. kyllä, näitäkin on varmaan jokus opiskeltu.
Koulun jälkeen on vuorossa erinäisten juoksevien asioiden hoitoa (kirjaimellisesti juosten) ja lopulta päivällinen kotona ja illalla taas jumppaan.
Illasta teen taas tutoria ja mietin, miten ihmeessä tulen selviämään parin viikon päästä koittavasta tenttiviikosta, kun jo nyt on rästissä lukemattomia kirjoja ja muita asioita, joita haluaisin kerrata.
PS. Salillakin yleensä katson youtubesta erinäisiä lääketieteellisiä opiskeluvideoita, eli koulu seuraa kyllä mukana koko ajan.
Torstai
Herään taas seitsemältä. Tällä kertaa kävelen kouluun, koska taivaalta tuiskuttaa lunta lähes vaakasuoraan. Lähdemme kavereideni kanssa liikkeelle vähän liian myöhään, noin puoli tuntia ennen ensimmäisen luennon alkamista, ja ehdimme paikalle juuri kun luento on alkamassa.
9-10
Luento (tai oikeastaan luennon muodossa toteutettava kliinisten taitojen työ) Kliinisen fysiologian tutkimuksista ja rekisteröinneistä. Meille esitellään 24 tunnin EKG-rekisteröintiä ja verenpaineen seurantaa sekä tulosten tulkintaa.
10-13
Tutorin tekemistä koulun kirjastossa. Lounastauko välissä.
13-14
Päivän toinen luennon muodossa toteutettava kliinisten taitojen työ. Tällä kertaa keuhkojen auskultaatiosta. Koulutusrahojen supistamisen ja resurssien puutteen näkee hyvin tässä kohtaa, että sellaiset taidot, jotka ovat todella oleellisia lääkärin kannalta (kuten keuhkojen kuuntelu) toteutetaankin tällä lailla luentona. Ei ole tosiaankaan sama juttu kuunnella omilla stetoskoopeilla oikean potilaan keuhkoja kuin katsoa powerpoint -slidestä oikeat kuuntelualueet kuvasta sekä kuunnella internetistä erilaisia ääninäytteitä. Tietysti samantyylinen työ meillä oli jo fuksivuonna, ja silloin kuuntelimme toistemme nuoria ja terveitä keuhkoja. Useimmiten potilaat eivät kuitenkaan ole kaksikymppisiä, hyväkuntoisia, hoikkia ja yhteistyökykyisiä. Puhumattakaan terveistä keuhkoista. Noh, kai sitä klinikassa pääsee sitten kuuntelemaan potilaiden keuhkoja.
14.15-15
Luento rintakivun ja hengenahdistuksen psyykkisistä osatekijöistä. Eli psykiatrian puolta.
Päivän päättyessä lunta on tullut niin runsaasti, että kävely kotiin vaikuttaa hankalalta. Otan bussin keskustaan, jossa opiskelut jatkuvat kaverini kanssa kahvilassa.
Opiskelemme klo 16-18 ja sitten käväisen salilla hetken cross trainerissa, jotta saan vähän liikuntaakin tälle päivälle. Samalla katselen youtubesta opetusvideoita, eli opiskelu jatkuu.
Kotiin päästyäni opiskelen samaisen kaverin kanssa vielä noin tunnin ja sen jälkeen saankin lapsuudenystäväni yökyläilemään! Ilta venyy tämän vuoksi hieman normaalia pidemmäksi, mutta nukkumaan pääsen kyllä ennen puolta yötä.
Perjantai
7-9
Aamun vietän yökyläilevän ystäväni kanssa jutellen, tänään ei siis opiskella heti aamusta alkaen!
Eikä sille ole tarvettakaan, koska sain eilen tehtyä hyvin opiskeltua tämänpäiväisen tutoristunnon opiskelutavoitteet.
10-11.30
Tutor-istunto. Viikon toinen. Puramme viimekertaisen keissin, eli keskustelemme syvästä laskimotukoksesta ja keuhkoemboliasta sekä yleisesti keuhkojen tuulettumisesta (eli miten kaasut vaihtuvat siellä). Sen jälkeen saamme uuden potilastapauksen eteemme ja sen myötä seuraaviksi opiskelutavoitteiksi astman ja allergian.
12-15
Lounaan jälkeen opiskelut jatkuvat koululla. Koska teen syventävää opinnäytetyötäni muun koulun ohella, ja sillekin on pakko varata joskus aikaa, käytän loppupäivän (eli kolme tuntia, jotka jaksan aiheeseen keskittyä) siihen.
Aamulla sain puhelun töistä, eli osastolta, jolle olen tehnyt keikkaa sairaanhoitajana. Sinne tarvittiin sijaista yövuoroon ja lupasin mennä, vaikka olenkin raskaan viikon jäljiltä aika poikki ja hyvät yöunet tulisivat tarpeeseen. Rahaa kuitenkin tarvitsee aina.
Kotiin päästyäni siis yritän rentoutua tv:tä katselemalla ja pyörin muutaman tunnin sängyssä yrittäen saada unta. En mene jumppaan, koska ajattelen sen väsyttävän tulevaa yötä ajatellen liikaa. Olen kuitenkin liian stressaantunut, joten en saa yrityksistä huolimatta unta ja näinpä lähden yövuoroon nukkumattomana taistelemaan unta vastaan.
21-8 Yö sujuu melko kivuttomasti, osastolla on rauhallista. Tosin silmien auki pitäminen alkaa vuoron loppupuolella olla vaikeaa ja kotiin päästyäni kaadunkin sänkyyn ja nukahdan heti.
Viikonloppu menikin sitten lopulta suurimmaksi osaksi opiskelun merkeissä, vaikkakin lauantai tietysti yövuoron jälkeen kului nukkuessa ja väsymyksen kourissa. Univelkaisuus jatkui vielä sunnuntainkin puolelle, joten mitenkään tuottoisaa ei tästä viikonlopusta saatukaan. Onneksi töitä on niin harvoin, että siellä jaksaa kaikesta huolimatta käydä silloin kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
Tämä viikko oli koulun suhteen aika samanlainen kuin muutkin tämän jakson viikot. Vapaa-ajan suhteen tämä viikko oli paljon helpompi, koska arki-illoille ei ollut juurikaan sovittuja menoja, joten opiskelulle ja urheilullekin jäi hyvin aikaa. Silti jäi tunne, että tutorit teki aika huonosti ja paljon asioita olisi pitänyt vielä ehtiä kerrata paremmin.
- Kuvat ovat viime "talviloman" alppimatkalta Itävallasta, ei suinkaan Tampereen talvesta. Luminen maisema on kuitenkin vuoria ja laskettelurinteitä lukuun ottamatta melko samanlainen kuin tällä nyt.
Mutta kun kerran ainaisesta kiireestä ja liian täysistä päivistä jatkuvasti jaksan valittaa, niin mitä siinä taustalla oikeasti on?
Maanantai
7.00
Herään yleensä arkisin seitsemältä, samaan aikaan kuin mieheni, riippumatta siitä, millainen päivä on edessä. Aamulla ehtii tehdä hyvin koulujuttuja, jos luennot (tai tutorit) alkavatkin vasta myöhemmin.
9.15
Olen saapunut talvisäästä huolimatta kouluun pyörällä. Nappaan mukaan aamukahvin (kahdellakymmenellä sentillä omaan muumimukiin!) ja menen ensimmäiselle luennollemme (Perifeeriset laskimosairaudet).
10.15-12
Seuraavaksi on vuorossa ryhmäopetus, joka oikeasti toteutetaankin luentomuotoisena koko kurssille. Aika jännä ryhmäkoko tuo 120 opiskelijaa, mutta tällä kertaa se oikeasti toimiikin. Aiheena on EKG ja nopeat rytmihäiriöt. Opettaja puhuu meille ensin rytmihäiriöistä ja sitten katsomme kolmea eri ekg:ta ensin itseksemme viivaimemme kanssa ja sitten yhdessä löydöksistä keskustellen.
Lounastauko
13.15-14
Luento läppävioista.
14.15-16
Potilasseminaari, jossa kurssikaverini esittelevät potilastapauksia meille muille. Itselläni oli tämä ”nakkivuoro” viime syksynä ja teimme silloin parini kanssa infektiotapauksesta potilaskertomuksen tekstien perusteella muulle kurssille power point -esityksen, jossa kuvattiin potilaan oireita ja sairauden hoitoa. Tällaiset seminaarit ovat oikeasti aika mielenkiintoisia!
16-17 Teatterikerhomme tanssitreenit
17-18 Kokous ensiapukoulutuksesta
Illalla nopeasti pyöräillen kotiin ja sitten klo 19 alkavaan jumppaan. Loppuilta meneekin kotona rentoutuessa ja opiskelusta stressatessa. Tämä päivä oli melko pitkä, koska yleensä koulussa ei tarvitse viettää koko päivää aamusta iltaan.
Tiistai
Aamuherätys ja toimet normaaliin tapaan
9.15-11
Potilasseminaari. Samalla kaavalla kuin eilen, paitsi tällä kertaa vetäjäopettaja on nopeampi ja pääsemmekin jo klo 10! Ylimääräisen tunnin aikana teen vähän tutoria.
11.15-12
Luento rytmihäiriöistä.
Tämän jälkeen ”virallinen” koulupäivä päättyy ja menen lounaalle.
Opiskelut kuitenkin jatkuvat kirjastossa huomispäivän tutoria tehden, koska se on vielä todella pahasti vaiheessa.
15 Lähden kotiin
16-18 Kotona teen ruokaa ja siivoilen sekä jatkan tutorin tekemistä.
Illalla käyn vielä jumpassa ja katson Frendejä Netflixistä.
Nukkumaan menen klo 22-23 -aikaan, kuten yleensä.
Keskiviikko
Herään aamulla taas ajoissa, mutta koska opetus alkaa tänään vasta kymmeneltä, on aamulla runsaasti aikaa tehdä lisää tutoria, ja saankin sen onneksi valmiiksi koska:
10.00 -11.30
Tutor-istunto. Tällä viikolla viikon ensimmäinen istunto sijoittuu poikkeuksellisesti keskiviikolle, kun yleensä sen aika on maantaina tai tiistaina. Käymme läpi viime kerralla oppimistavoitteeksi tullutta eteisvärinää ja verenohennuslääkkeitä eli antikoagulantteja. Avaamme lopuksi uuden potilaskeissin, josta kotona luettaviksi oppimistavoitteiksi saamme keuhkoembolian ja happivajauksen (hypoksian). Nyt näemmä ollaan siirrytty rintakivusta sinne hengenahdistuspuolelle.
Lounastauko ja itsenäistä opiskelua. Aloitan jo tutorin tekoa, koska seuraava istunto on jo ylihuomenna ja aikaa on jälleen niukasti.
13-14.30
Vuorossa on rythmätyö. Histopatologiaa (eli erilaisten kudosten mikroskooppista tarkastelua (tietokoneelta)). Minun on todella vaikeaa pysyä ensinnäkin hereillä ja toisekseen oppia mitään, koska jostain syystä normaali sydämen ja keuhkojen histologia on päässyt taas kerran unohtumaan, ja patologiset (eli epänormaalit) muutokset vain näyttävät yhdeltä isolta kasalta marjapuuroa, jossa joukossa on ehkä muutamia tummempia mustikkakokkareita. Onneksi sentään suurin osa sanoista kuulostaa tutulta... neutrofiili ja eosinofiili, maksan liuskat.. kyllä, näitäkin on varmaan jokus opiskeltu.
Koulun jälkeen on vuorossa erinäisten juoksevien asioiden hoitoa (kirjaimellisesti juosten) ja lopulta päivällinen kotona ja illalla taas jumppaan.
Illasta teen taas tutoria ja mietin, miten ihmeessä tulen selviämään parin viikon päästä koittavasta tenttiviikosta, kun jo nyt on rästissä lukemattomia kirjoja ja muita asioita, joita haluaisin kerrata.
PS. Salillakin yleensä katson youtubesta erinäisiä lääketieteellisiä opiskeluvideoita, eli koulu seuraa kyllä mukana koko ajan.
Torstai
Herään taas seitsemältä. Tällä kertaa kävelen kouluun, koska taivaalta tuiskuttaa lunta lähes vaakasuoraan. Lähdemme kavereideni kanssa liikkeelle vähän liian myöhään, noin puoli tuntia ennen ensimmäisen luennon alkamista, ja ehdimme paikalle juuri kun luento on alkamassa.
9-10
Luento (tai oikeastaan luennon muodossa toteutettava kliinisten taitojen työ) Kliinisen fysiologian tutkimuksista ja rekisteröinneistä. Meille esitellään 24 tunnin EKG-rekisteröintiä ja verenpaineen seurantaa sekä tulosten tulkintaa.
10-13
Tutorin tekemistä koulun kirjastossa. Lounastauko välissä.
13-14
Päivän toinen luennon muodossa toteutettava kliinisten taitojen työ. Tällä kertaa keuhkojen auskultaatiosta. Koulutusrahojen supistamisen ja resurssien puutteen näkee hyvin tässä kohtaa, että sellaiset taidot, jotka ovat todella oleellisia lääkärin kannalta (kuten keuhkojen kuuntelu) toteutetaankin tällä lailla luentona. Ei ole tosiaankaan sama juttu kuunnella omilla stetoskoopeilla oikean potilaan keuhkoja kuin katsoa powerpoint -slidestä oikeat kuuntelualueet kuvasta sekä kuunnella internetistä erilaisia ääninäytteitä. Tietysti samantyylinen työ meillä oli jo fuksivuonna, ja silloin kuuntelimme toistemme nuoria ja terveitä keuhkoja. Useimmiten potilaat eivät kuitenkaan ole kaksikymppisiä, hyväkuntoisia, hoikkia ja yhteistyökykyisiä. Puhumattakaan terveistä keuhkoista. Noh, kai sitä klinikassa pääsee sitten kuuntelemaan potilaiden keuhkoja.
14.15-15
Luento rintakivun ja hengenahdistuksen psyykkisistä osatekijöistä. Eli psykiatrian puolta.
Päivän päättyessä lunta on tullut niin runsaasti, että kävely kotiin vaikuttaa hankalalta. Otan bussin keskustaan, jossa opiskelut jatkuvat kaverini kanssa kahvilassa.
Opiskelemme klo 16-18 ja sitten käväisen salilla hetken cross trainerissa, jotta saan vähän liikuntaakin tälle päivälle. Samalla katselen youtubesta opetusvideoita, eli opiskelu jatkuu.
Kotiin päästyäni opiskelen samaisen kaverin kanssa vielä noin tunnin ja sen jälkeen saankin lapsuudenystäväni yökyläilemään! Ilta venyy tämän vuoksi hieman normaalia pidemmäksi, mutta nukkumaan pääsen kyllä ennen puolta yötä.
Perjantai
7-9
Aamun vietän yökyläilevän ystäväni kanssa jutellen, tänään ei siis opiskella heti aamusta alkaen!
Eikä sille ole tarvettakaan, koska sain eilen tehtyä hyvin opiskeltua tämänpäiväisen tutoristunnon opiskelutavoitteet.
10-11.30
Tutor-istunto. Viikon toinen. Puramme viimekertaisen keissin, eli keskustelemme syvästä laskimotukoksesta ja keuhkoemboliasta sekä yleisesti keuhkojen tuulettumisesta (eli miten kaasut vaihtuvat siellä). Sen jälkeen saamme uuden potilastapauksen eteemme ja sen myötä seuraaviksi opiskelutavoitteiksi astman ja allergian.
12-15
Lounaan jälkeen opiskelut jatkuvat koululla. Koska teen syventävää opinnäytetyötäni muun koulun ohella, ja sillekin on pakko varata joskus aikaa, käytän loppupäivän (eli kolme tuntia, jotka jaksan aiheeseen keskittyä) siihen.
Aamulla sain puhelun töistä, eli osastolta, jolle olen tehnyt keikkaa sairaanhoitajana. Sinne tarvittiin sijaista yövuoroon ja lupasin mennä, vaikka olenkin raskaan viikon jäljiltä aika poikki ja hyvät yöunet tulisivat tarpeeseen. Rahaa kuitenkin tarvitsee aina.
Kotiin päästyäni siis yritän rentoutua tv:tä katselemalla ja pyörin muutaman tunnin sängyssä yrittäen saada unta. En mene jumppaan, koska ajattelen sen väsyttävän tulevaa yötä ajatellen liikaa. Olen kuitenkin liian stressaantunut, joten en saa yrityksistä huolimatta unta ja näinpä lähden yövuoroon nukkumattomana taistelemaan unta vastaan.
21-8 Yö sujuu melko kivuttomasti, osastolla on rauhallista. Tosin silmien auki pitäminen alkaa vuoron loppupuolella olla vaikeaa ja kotiin päästyäni kaadunkin sänkyyn ja nukahdan heti.
Viikonloppu menikin sitten lopulta suurimmaksi osaksi opiskelun merkeissä, vaikkakin lauantai tietysti yövuoron jälkeen kului nukkuessa ja väsymyksen kourissa. Univelkaisuus jatkui vielä sunnuntainkin puolelle, joten mitenkään tuottoisaa ei tästä viikonlopusta saatukaan. Onneksi töitä on niin harvoin, että siellä jaksaa kaikesta huolimatta käydä silloin kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
Tämä viikko oli koulun suhteen aika samanlainen kuin muutkin tämän jakson viikot. Vapaa-ajan suhteen tämä viikko oli paljon helpompi, koska arki-illoille ei ollut juurikaan sovittuja menoja, joten opiskelulle ja urheilullekin jäi hyvin aikaa. Silti jäi tunne, että tutorit teki aika huonosti ja paljon asioita olisi pitänyt vielä ehtiä kerrata paremmin.
- Kuvat ovat viime "talviloman" alppimatkalta Itävallasta, ei suinkaan Tampereen talvesta. Luminen maisema on kuitenkin vuoria ja laskettelurinteitä lukuun ottamatta melko samanlainen kuin tällä nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)