lauantai 10. marraskuuta 2018

Nivelkipua ja sähköisiä tenttejä

Maanantaina alkaa sitten viimeinen preklinikan jakso, eli lääkis sellaisenaan kuin minä sen tunnen lähenee loppuaan. Tutoristuntoja on jäljellä enää tuon jakson verran ja luennotkin loppuvat vuoden vaihteessa. Ei enää itseopiskelupäiviä, vapaa-aikaa (ainakaan siinä määrin kuin nyt) tai tenttiviikkoja. Minulla on jäljellä enää yksi ihana tenttiviikko (tai ihana - kamala, miten sen nyt ottaa).

Tämä viikko oli siis nyt toiseksi viimeinen tenttiviikkoni koko lääkiksen aikana ja yritin nauttia siitä. Yritin mennä lukemaan kahvilaan, kun siitä jotenkin aina haaveilen ja onhan se mukavaa. Aika harva pystyy arkipäivisin virka-aikaan istuskelemaan kahvilassa rauhassa tekemässä omia juttujaan. Tietysti asiaan vaikutti myös se, että meillä ei kotona muutosta ja sen myötä huonekalujen uudistamisinnostuksesta johtuen ollut minkäänlaista pöytää, jonka ääressä opiskella. Koululle on turhan pitkä matka ja keskustassa sijaitsevan yliopiston hiljaisen lukusalin (eli Linnan) kaikki paikat täyttyvät jo varhain aamulla. Kahvilassa opiskelu oli siis tämän tenttiviikon juttu.




Edellinen jakso (jonka tentissä eilen hikoilimme) oli nimeltään Nivelkipu. Opiskelimme erilaisia niveliin liittyviä sairauksia; nivelrikkoa, osteoporoosia, reumaa... Sekä kaikkien kehon liikkuvien osien tutkimista nyt kunnolla. Samat asiat opetettiin pääpiirteissään fuksivuonna Liikkumisjaksolla, mutta aika harva sieltä mitään kunnolla muistaa. Tosin anatomia oli jollakin tasolla jo hanskassa, ainakaan sen uudelleen opiskelu tai kertaaminen ei tuottanut samaa tuskaa kuin tuolloin kolmisen vuotta sitten ja sitä saattoi nyt pitää jo ihan loogisena. Ei tarvinnut opetella asioita ulkoa, kun ymmärsi miksi mikäkin lihas menee minnekin ja mitä se sitten tekee. Tietysti vanhat pohjatiedot auttavat opiskelussa aina.

Nyt alkaa jotenkin ymmärtää ainakin meidän lääkiksen opetuksen hienouden. Kaikki asiat kertautuvat. Niinhän meille fukseina kyllä kerrottiinkin, mutta vaikeaa olisi uskoa, että kaikki se valtava tietomäärä joskus olisi helppokin omaksua. Ei kaikkea tietenkään voi osata, mutta oppimista helpottaa se, että kaikki asiat tulevat vastaan uudelleen. Parina ensimmäisenä vuonna opiskelimme perusanatomian ja fysiologian ja silloin ehkä sivusimme kliinisiä asioita vähän. Nyt kolmosella ja nelosen puoliväliin saakka kaikki jaksot ovat oikeastaan olleet todella kliinisiä. Olemme opiskelleet sairauksia ja niiden hoitoa, tosin ilman konkreettisuutta eli potilaita. Nyt sitten kun menemme klinikkaan, kaikki asiat tulevat vastaan vielä kolmannen kerran, mutta nyt käytännön yhteydessä. Uskon, että tästä kyllä vielä hyvä tulee. :)




Ja tosiaan, tämä Nivelkipu -jakso meni läpi! Vaikka tentti oli eilen, tiesin heti sen jälkeen pisteeni, koska meillä oli ensimmäistä kertaa nyt lääkiksen aikana sähköinen tentti. En itse asiassa ole varma, onko muillakaan vuosikursseilla ollut vielä sähköisiä tenttejä, koska me olimme ainakin tässä kohtaa jonkinlainen koekaniiniryhmä. Sähköisessä tentissä oli 100 monivalintakysymystä ja kaksi tuntia aikaa. Tentti tehtiin omalla koneella ja kun sen palautti, niin sa ruudulle oman pistemäärän. Tavallaan oli huojentavaa nähdä heti silloin ja siinä, että läpi meni, mutta en tiedä olisiko ollut kovin kivaa tietää hylätystä tuloksesta siinä heti ja sitten joutua odottelemaan, että muut saavat tentin tehtyä. Luentosalissa piti nimittäin istua (tekemättä mitään) se loppuaika, kun oli valmis. Itse olin valmis jo alle tunnissa, joten monta pitkää minuuttia piti viettää kärsivällisyyttä harjoitellen.




Seuraava jakso, viimeinen preklinikan jakso, on Hätätilanteet. Jakso kuulostaa mielenkiintoiselta ja nyt opimme varmasti paljon hyödyllisiä taitoja tulevaa ajatellen. Sanoinkin eilen kaverilleni, että hoitoelvytys jotenkin jännittää, koska vaikka olen sitä työssäkin kerrannut ja oikeastikin toteuttanut, en koskaan ole tietenkään ollut siinä lääkärin roolissa. Se henkilö, jonka pitää johtaa tilannetta ja päättää milloin esimerkiksi elvytys lopetetaan. Lääkärin vastuu alkaa jo tavallaan painaa, vaikkei nyt opiskelijana vielä mitään oikeaa vastuuta olekaan. Ei siihen kuitenkaan mene kuin puoli vuotta, kun se vastuu on oikeasti ensimmäisissä kesätöissä kannettava. Kaikki tieto pitäisi nyt saada imettyä itseensä jotenkin todella tehokkaasti, että sitten tosi tilanteen tullen pärjää.