Klinikan alku stressasi todella ja kärsin toivottavasti vain nyt ensimmäiseen viikkoon rajoittuen univaikeuksista, eli yöuni oli aika katkonaista kun välillä piti kesken unienkin jäädä miettimään, että onko muistanut kaiken ja mitä sitä tulikaan eilen tehtyä... Onneksi stressi oli kuitenkin aika turhaa, koska ei klinikka todellisuudessa vaadi aivan niin paljoa, kuin olin kuvitellut. Tai sanotaanko vaikka niin, että on paljon itsestä kiinni miten raskaasti tai rennosti sen ottaa. Joka tapauksessa, opiskella täytyy koko ajan kuten aikaisemminkin, mutta edelleen lukemista voi harrastaa oikeastaan silloin kun itselle sopii.
Ensimmäisen klinikkaviikon maanantaina saimme kuunnella muutaman tunnin ajan infoja siitä, mitä tulevina kuukausina onkaan edessä; missä pitäisi olla milloinkin ja kenelle pitää ilmoittaa sairastumisesta... miten Seinäjoella (kyllä, opiskelemme osittain myös Seinäjoella, mutta tästä lisää myöhemmin) toimitaan ja asutaan, miten sairaalalla kuuluu pukeutua ja miten potilastietoja käsitellään asianmukaisesti (Eli suurimmaksi osaksi aika tuttua asiaa, mutta myös todella paljon uutta!) Kaiken kaikkiaan aikataulut ovat nyt klinikassa aika muuttuvia. Saman päivän aikana ollaan useassa eri paikassa ja jokainen päivä on erilainen. Ensimmäisen viikon perusteella voin myös sanoa, että on vähän tuurista kiinni, mitä asioita pääsee klinikassa näkemään, koska eri yksiköissä ollaan niin lyhyt aika.
Olemme yleensä viikon kerrallaan tietyssä klinikassa, eli esimerkiksi viikon urologialla, viikon päivystyksessä, kaksi viikkoa sisätaudeilla... Missään ei viivytä kovin kauaa ja esimerkiksi kirurgisissa yksiköissä on tarkoitus nähdä sekä osastoa, poliklinikkaa että leikkaussalinkin puolta. Joka päivä ollaan eri paikassa ja saattaa olla, että jos aamupäiväksi on suunniteltu opetuskierto (kaikille pakollinen) ja iltapäiväksi kahden tunnin ryhmätyö, ei siellä omassa sijoituspaikassa kerkeä olemaan kuin pari tuntia. Se on aika harmillista esimerkiksi leikkaussalipäivien kohdalla, koska usein leikkaukset kestävät useita tunteja ja minä ainakin haluaisin nähdä paljon erilaisia leikkauksia. Vaikkei minusta varmaan kirurgia tulekaan, on leikkaussalimaailma ihan omanlaisensa ja kovin kiehtova.
Minun kevääni sisältää sisätauti-kirurgisen klinikkajakson, eli kierrämme eri kirurgian aloja sekä sisätauteja ja kardiologiaa. Kaikkien näiden oppialojen opit pitäisi kevään aikana omaksua ja ne tentitään sitten toukokuussa yhdessä isossa tentissä, jossa voi olla mitä vain. Tässä kohtaa yhtenä paineistavana tekijänä on myös se, että tuosta tentistä täytyy päästä läpi voidakseen toimia lääkärinä ensi kesänä! Samoin kaikki tämän kevään ryhmätyöt ja muut suoritukset pitää saada tehtyä, jotta voi saada nelosvuoden opinnot suoritettua ja niin ikään ne kandilääkärin oikeudet...
Tässä vaiheessa tuntuu, että olen ihan hyvin kärryillä kaikesta ja ehtinyt itsenäisesti opiskelemaankin, vaikka toki päivät ovat olleet nyt paljon pidempiä kuin preklinikassa. Mitään ylimääräistä ei kuitenkaan tee mieli omaan elämäänsä tällä hetkellä ottaa ja esimerkiksi missään bileissä tai tapahtumissa ei tule enää käytyä. En niissä toki viime vuosina enää ole paljoa muutenkaan viihtynyt.
Opiskelu on edelleen mielenkiintoista ja nyt ehkä vielä mielenkiintoisempaa kuin aikaisemmin kun nyt pääsee "oikeisiin" hommiin. Kuitenkin, kuten aiemmin sanoin, paljon on tällä hetkellä kiinni itsestä ja omasta aktiivisuudesta. Klinikan voi ymmärtääkseni ottaa todella rennosti ja vältellä kaikenlaista ylimääräistä, tai sitten voi olla todella aktiivinen ja tunkea mukaan kaikkeen mielenkiintoiseen ja viettää omatoimisesti aikaa potilaiden kanssa näitä haastatellen tai tutkien. Itse ainakin aion nyt aluksi ainakin pyrkiä olemaan mahdollisimman aktiivinen. Meillä on mahdollisuus tehdä muutamia ylimääräisiä päivystysvuoroja joko leikkaussalissa tai ensiavussa ja nyt vähän houkuttelee ottaakin jokin sellainen. Tosin saa nähdä miten paljon klinikka todella verottaa voimavaroja kun tässä pidemmälle kevääseen päästään.
