Yleisön toiveesta (eli viime postaukseen kommentoineen T:n) ajattelin valaista tällä kertaa maanantaiseminaarejamme sekä nyt käynnissä olevaa sisätautien kliinistä jaksoa. Alkuvuoden siis sain tutustua kirurgiaan leikkaussaliassisteerauksineen, ja nyt jo neljän viikon ajan ollaan opiskeltu sisätauteja. Seuraavana minulla on vuorossa päivystysviikot.
Sisätaudeista on sanottava sen verran, etteivät ne koskaan ole tuntuneet minulle tutuilta. Olen aina ollut töissä kirurgialla sairaanhoitajana, eikä sisätautimentaliteetti ole koskaan päässyt iskostumaan minuun. Olen aina ollut enemmänkin toiminnan ja toimenpiteiden kuin pohdinnan ja lääkemuutosten kanssa pelaamisen ihminen. Niin hoitajana kuin orastavana lääkärinäkin. Tosin opintojen aikana nyt olen alkanut kuitenkin vähitellen kallistua enemmän sisätauteihin kuin kirurgiaan päin, vaikka aluksi ajattelinkin, etteivät sisätautiset potilaat koskaan oikeastaan kunnolla parane toisin kuin kirurgiassa kun "paha leikataan pois".
Aikaisemman kokemuksen ja osaamisen puutteen olen saanut viime aikoina huomata erityisesti siinä, että kun alkuvuoden kirurgia tuntui suhteellisen hallittavalta ja helpoltakin ajoittain, ovat sisätaudit näyttäneet nyt todellisen luonteensa. Monimutkaisuutensa. Reumatologia, hematologia ja endokrinologia ovat kaikki sisätautien erikoisaloja, jotka eivät todellakaan ole sitä miltä ehkä ensin näyttävät. Reumatauteihin lukeutuu kaikkea muutakin kuin vain nivelreuma ja ehkä nivelrikko. On SLE:tä, Sjögrenin syndroomaa ja vaskuliitteja... hematologiassa pitäisi osata tulkita verenkuvaa ja päätellä siitä (no, ei nyt ehkä pelkästään siitä) onko potilaalla raudanpuutteesta johtuva anemia, jokin myeloproliferatiivinen tauti tai kenties akuutti leukemia. Etenkään viimeksi mainittua diagnoosia ei saa missata, koska seuraukset voivat olla katastrofaaliset potilaan kannalta.
Kaikki tämä on tullut nyt uutena asiana. Tuntuu, ettei sitä juurikaan ole mitään koskaan verisairauksista tai systeemisistä reumataudeista kuullutkaan, vaikka ehkä niitä joskus opintojen aikana onkin jo sivuttu. Valitettavasti kumpaakaan aihepiiriä ei käsitellä tämän kevään seminaareissakaan, joten paljon jää itsenäisen opiskelun varaan.
Maanantaisin meillä klinikka-aikana (eli 4,5 -vuodesta eteenpäin) on tosiaan seminaarit. Nämä ovat ainoita päiviä, jotka vietämme kokonaan koululla kuten aikaisemmassa lääkiselämässämme. Seminaaripäivien rakenne vaihtelee hieman erikoisalasta ja seminaarin vastuuhenkilöstä riippuen, mutta yleensä ne koostuvat potilastapauksista, joita kurssilaisemme esittelevät. Yleensä päivään kuuluu myös aihepiiriin liittyviä luentoja, jotka pitää alan erikoislääkäri. Luentojen lisäksi potilastapausten välillä saattaa olla tietoiskuja jostain tietystä sairaudesta, jotka pitää myös joko erikoislääkäri tai sitten joku kurssikaverini.
Tänä keväänä seminaarien aihepiirejä ovat olleet esimerkiksi Psykoosit, Ylävatsasairaudet, Lapsen kasvu ja kehitys, Kohonnut verenpaine ja Riskiraskaus. Kaikki aihepiirit eivät siis todellakaan ole minulle itselleni ajankohtaisia, koska olen tällä hetkellä sisätauti-kirurgisessa klinikassa. Kuitenkin puolet kurssistamme käy tämän kevään aikana "pikkuklinikoita" eli lastentauteja, gynekologiaa ja psykiatriaa. Maanantaiseminaareihin osallistuu koko kurssi, jolloin aihepiirit vaihtelevat niin, että ne ovat aina mielekkäitä jollekin osalle kurssiamme.
Syksyllä menen itse pieniin klinikoihin, ja maanantaiseminaarien aihepiirit vaihtuvat. Silloin ei kuitenkaan käydä uudelleen esimerkiksi noita riskiraskaus -asioita tai psykooseja, vaan sitten pitää palata näihin tänä keväänä tehtyihin muistiinpanoihin. Ensi syksynä käsitellään myös esimerkiksi hematologiaa, mitä olisin tietysti kaivannut enemmän tähän kevääseen. Silloin se on kuitenkin aiheena ajankohtainen sille toiselle puolelle kurssiani, jotka ovat nyt pikkuklinikoissa ja syksyllä isoissa eli sisätauti-kirurgisessa klinikassa. - Hankalasti selitetty kenties? :)
No mutta sellaista tähän hetkeen. Paljoa ei enää ole jäljellä - kuukauden päässä häämöttää jo SE integroitu tentti, jossa kootusti pitäisi hallita kaikki tämän kevään asiat!
p.s. Kuvissa palattiin vielä hetkeksi kuluneeseen talveen. Ne on napattu "koulumatkaltani" Hatanpään sairaalalle ja kolmas kuva on näkymä kahvihuoneestamme sairaalan etupihalle.
