Throwback thursday

Torstain kunniaksi on aika palata muistelemaan mennyttä syksyä, tällä kertaa kuvien muodossa. Kuvat ovat tosiaan jääneet tästä blogista aika lailla viime aikoina pois, mikä johtuu ainoastaan siitä, että olen kirjoittanut postaukset yleensä tabletilla, jossa ei yhden yhtä kuvaa ole. Vanhassa puhelimessa sentään oli blogger -sovellus, jonka kautta saattoi lisätä kuvia valmiisiin/keskeneräisiin teksteihin... mutta nyt tämä täytyy tehdä vaikeimman kautta. Oh well...

Syksy alkoi oikeastaan siitä, kun pääsimme pitkästä aikaa elokuussa palaamaan takaisin rakkaaseen koulurakennukseemme Kaupin kampukselle. Kesän aikana oli tapahtunut paljon. Muun muassa vanha Bio -rakennus lakkasi toimimasta opetusrakennuksena (nyt saamme seurata aitojen takaa sen purkua) ja KAIKKI toiminta muutti uuteen Arvoon. Toki vanha Arvo -rakennus (tässä etualalla) on edelleen toiminnassa. Ja kylläpä kaikki onkin nyt niin kaunista ja tyylikästä...

Fuksit saapuivat kouluun ja yhdessä jännitettiin kurssin vastuuhenkilövaalien tuloksia. Fuksikurssin nimeksi tuli Cursus Starck ja sen tuoreet isäntä ja emäntä kastettiin tehtäviinsä Kintulammella syyskuun alussa. Kuva sieltä.

Syksy jatkui kauniin aurinkoisessa säässä ja lääkiskurssit pelasivat toisiaan vastaan jalkapalloa Hunaja Cupissa. Myös cheerleedauksessa kilpailtiin. Meidän teemana oli "Sairaan nopee" ja oma show'mme alkoi kurssikaverin ja hänen tuttaviensa laskuvarjohypyllä kentälle. Harmillisesti itse en jalkakivun vuoksi päässyt osallistumaan pelaamiseen tai edes kannustustansseihin. Harmillisesti meidän kurssi ei myöskään voittanut.

Tuskallista LTT-jaksoa seurasi meillä kakkosilla Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen -jakso, jonka puitteissa pääsimme toteuttamaan mukavia harjoitustöitä. Tässä kuva erään tiistaiaamun aamiaisestani. Kyseisessä ryhmätyössä tutkimme glykeemistä indeksiä. Oli mielenkiintoista!

Olen monesti täällä blogissakin kertonut, miten ei enää nyt kakkosvuonna jaksa juosta kaiken maailman bileissä ja tapahtumissa. Sen sijaan kavereita (sekä lääkiskavereita, että niitä vanhoja) on tietysti edelleen kiva nähdä, eli ihan erakoitunut en sentään ole.

Jo viime vuonna löysimme yhteisen ihastuksen kahvitteluun ja Tampereen loistavan kahvilatarjonnan kavereideni kanssa. Tänä syksynä kahvitteluperinne on saanut uusia vivahteita brunssien merkeissä. Tampereelta löytyy myös ilahduttavasti monipuolista brunssitarjontaa. Itse pidän eniten Pella's cafe:n brunssista, joka toki on hintava (opiskelijalle vähän vajaa 20e), mutta kuitenkin monipuolinen.

Myös sulhaseni kanssa käymme melko usein ulkona syömässä ja erityisesti sushi on lähellä meidän molempien sydäntä.
Tämän blogin voisi oikeastaan täyttää ruokakuvilla...

 Suurin osa syksystä on tietysti vierähtänyt häävalmisteluiden ja -suunnitelmien parissa. Olen käynyt Helsingissä häämessutapahtumassa "Love Me Do" kaasoni kanssa ja ostanut itselleni jo morsiuspuvun. Alkusyksystä ajelimme sulhaseni kanssa ympäri Pirkanmaata katselemassa kaikkia meille sopivia hääpaikkoja, joista viimein löysimme sen omamme.

Ystäväni ovat saaneet osansa häähöpsötyksestäni ja ovat onneksi olleet itsekin aiheesta aika innoissaan. Vietimmekin lääkiskavereideni kanssa Hääiltaa yhtenä syyskuisena lauantaina kakun ja hääsuunnitelmien parissa. Onneksi kaveripiirissäni on jo muutama rouvashenkilö, joiden vinkit hääasioissa ovat olleet kullan kalliita.

Olen kovin kiitollinen ystävilleni ja kaasoilleni kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Onneksi pientä polttaripaniikkikohtausta lukuunottamatta tämäkin morsian on välttynyt pahimmilta Bridezilla -hetkiltä... toistaiseksi ainakin.

Ja lääkismatkani jatkuu siis nyt jo toista vuotta mitä huikeimman Cursus Kukon kanssa. Kuva kurssistamme elokuisissa toogabileissä ja kiitos kuvasta kuuluu toiselle toogabileiden virallisista valokuvaajista; Nea Välimäelle.

#Kukkoonirti

Pakko pyhittää tämä ilta tutorin tekemiselle... mutta pakko on myös jakaa jopa tänne meidän vuosikurssin UPEA e-bile-traileri. Koska se on niin hieno.

Perinteisesti esittelybileisiin (eli e-bileisiin) tehdään siis elokuva, joka esitetään itse juhlassa. Sen lisäksi tehdään lipunmyyntiä varten traileri, jossa esitellään mitä on luvassa (tai sitten vaikkapa valeteemaa). Bileissähän on siis aina jonkin tietty teema, joka on suuri salaisuus trailerin julkistamiseen asti. Meidän valeteemana oli maatila, ja valeteeman valeteemana (joo, kieroutunutta) oli Antti Tuiskun Peto on irti -parodia Kukko on irti. Olemme nimittäin Cursus Kukko.

Uskoisin, että aikaisempina vuosina sekä leffa että traileri on kuvattu melko amatöörimäisesti (en tarkoita nyt väheksyä yhtään ketään!!) ja se myös näkyy tuotoksessa. Tänä vuonna meidän kurssille oli kuitenkin siunaantunut sen luokan osaamista, että lopputulos on kaukana amatööriydestä, eikä sitä voi kuin ylistää (vaikka itse olenkin tässä asiassa varmaan jäävi). Siksi siis haluan, että ihan kaikki pääsevät osallisiksi tästä mahtavuudesta. :) Trailerimme on tässä:

Jos haluat tietää e-bileidemme oikean teeman, klikkaa videon lopussa vasempaan yläkulmaan ilmestyvää videolinkkiä ;)

Cursus X

Vuosikurssimme sai vastikää nimen! Itse ainakin odotin nimen antoa innoissani ja mielenkiinnolla. Nimi kun ei varsinaisesti ollut oma valintamme tai tiedossa etukäteen. Ymmärtääkseni muissa lääkiksissä kurssin nimi valitaan yhdessä, ja se on jokin latinankielinen sana tai useampi sana. Meillä Tampereella kurssi nimetään isännän mukaan - nimi on isännän sukunimi. Eli periaatteessa olemme kaikki sitten yhtä suurta perhettä! Nyt perinne nimetä kurssi isännän mukaan taitaa meidän myötämme olla 44 -vuotinen. Toki tasa-arvon nimissä kurssin nimi voitaisiin ottaa myös emännän sukunimestä. Mutta me äänestimme isäntää nimenantajaksi. Tavallaan ostimme sian säkissä (tai tässä tapauksessa ehkä kukon), koska emme tienneet kuka neljästä isäntäehdokkaasta meille olisi nimeä antamassa.

Äänestyksen ja valinnan tulosten välillä oli kolme pitkää päivää, joiden aikana melko vähän kuului spekulointia nimestä tai vastuuhenkilövalinnoista. Ehkä muille asia ei ollut yhtä iso tai tärkeä. Itse ainakin podin pientä identiteettikriisiä kun en tiennyt keitä me oikein olemme! Nyt olo on helpottunut. Olin itse myös hakenut vastuuhenkilövirkaan (en emännäksi kuitenkaan), mutta tätä valintaa en jännittänyt. Meillä oli paljon hyviä hakijoita, ja tiesin, että virkaan valittaisiin hyvät ehdokkaat joka tapauksessa. Olin myöskin hakiessani vielä vaalipäivän aamuna kahden vaiheilla, joten ei haitannut, vaikkei minua valittukaan. Pelkästä ehdollaolemisesta sai sentään fuksipisteen!

Meille siis valittiin isännän ja emännän lisäksi kurssia edustamaan ja tapahtumia järjestämään kaksi pr-vastaavaa (jotka siis enimmäkseen hoitavat raha-asioita ja yhteyksiä "ulkomaailmaan") ja neljä hyvinvointivastaavaa silmua, sekä kaksi kirjavastaavaa (jotka hoitavat kirjojen ryhmätilauksia) ja yksi tiedotusvastaava (joka kertoo meille muille missä pitäisi olla ja milloin) kuuden vuoden pesteihin. Vastuuta riittää ja varmasti myös stressiä, mutta onneksi kurssimme vaikuttaa melko aktiiviselta ja ahkeralta, eli tuskin kukaan jää vastuutaan yksin kantamaan! Lisäksi uskon, että virassaoleminen antaa enemmän kuin ottaa.

Olisi kiinnostavaa tietää muiden lääkisten vastuuviroista, mitä ne ovat, millaisia ja miten pitkiä? Jos joku toisen kaupungin lääkisopiskelija sattuu tätä lukemaan, niin olisi mukavaa, jos jaksaisit kertoa miten asiat teillä tehdään :)