Kesäkuulumisia

Ei, en ole täysin hylännyt tätä blogia, vaikka hiljaisuutta onkin kestänyt jo syntisen kauan. On vain ollut niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa (häät-häät-häät-häät-häät), etten ole jaksanut tälle kirjoittelulle uhrata yhtään aikaa. Vaikka vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti myös tulee aurinkoisia päiviä, on ehkä aika vähän jo orientoitua seuraavaan opiskeluvuoteen ja jatkaa tätä blogiakin. Vaikka joskus tuntuukin, että kenelle minä näitä tekstejä kirjoittelen ja onkohan tämäkin nyt ihan turhaa ja tyhmää omien asioiden jakamista tuntemattomille tai ihmisille, joita ei varmaan edes kiinnosta, en kuitenkaan halua lopettaa, koska jo nyt on kulunut kaksi vuotta siitä kun tämän blogin aloitin. Ja se kaksi vuotta on mennyt yhdessä silmänräpäyksessä. Ja niiden aikana on sattunut niin paljon kaikenlaista. Ja minä olen kasvanut (edelleen, vaikka kolmekymppisyys odottaa ihan nurkan takana). On hauska palata näissäkin teksteissä joskus sitten "juurilleen" ja ihmetellä mitä kaikkea sitä onkaan silloin aluksi ihmetellyt ja miten väärässä onkaan ollut monessa asiassa. Päiväkirjaa en ole pitänyt vuosiin (kohta kahteenkymmeneen), mutta ehkä tämä on jotain sinne päin. Ja ehkä näistäkin teksteistä on oikeasti jollekulle jotain hyötyä. Tai sitten satunnaista viihdykettä.

Kesäkuulumisista lupasin otsikon mukaan ainakin kirjoitella. No, ne häät nyt vihdoin olivat ja menivät ja olen niin kovin onnellinen! Avioelämä tuntuu ihanalta, eikä ole tullut minkäänlaista häämorkkista. Olenkin ihmetellyt sitä kovasti. Häiden suunnittelu tuotti niin paljon stressiä ja vei niin paljon aikaa ja energiaa etenkin keväällä, että odotin jonkinlaista romahdusta hääpäivän jälkeen. Tai vähintäänkin, että hääpäivästä olisi jäänyt käteen vain jokin tyhjä aukko kun muistikuvia ei kamalassa stressissä ja jännityksessä ehtisi syntyä. Mutta ei. Ei tosiaan. Hääpäivä oli ihana ja muistikuvat ovat kyllä ihan kirkkaina mielessä. Ehdin nauttia päivästä ja vieraista ja aviomiehestäni. Mielestäni päivä kesti ihan tarpeeksi pitkään ja olen todella onnellinen, että olen sen saanut kokea. En kuitenkaan haluaisi kokea sitä enää uudelleen, en koe siihen tarvetta. Tuntuu, että meidän häät olivat minulle kuin fuksivuoteni. Nautin siitä täysillä, niin täysillä, että sain siitä tarpeekseni. Ja siis hyvällä tavalla. Paljon jäi ihania muistoja ja olen kaikesta niin kiitollinen. Ja onnellinen. Todella onnellinen.

Häiden jälkeen lähdimme hetimmiten häämatkalle Kroatiaan (tai oikeastaan esihäämatkalle, koska virallinen ja varsinainen matkamme suuntautuu joulukuussa Malediiveille) ja sen jälkeen mökille. Irroittauduimme arjesta ihan kunnolla ja kotiin paluu olikin jonkinlainen shokki kun olohuoneessa odottivat kaikki häälahjat, kortit ja koristeet kauniissa sekamelskassa. Häiden jälkipuinti onkin jokseenkin vieläkin (yli kuukausi myöhemmin) kesken, kun en ole vielä kaikista koristeista päässyt eroon, vaikka vakaana aikomuksena on kyllä myydä ja kierrättää kaikki mahdollinen. Ajattelin myös jossain vaiheessa tehdä blogikirjoituksen häiden järjestämisestä pienellä budjetilla ja siihen liittyy oleellisesti mm. Koristeiden ostaminen käytettynä...

Sovinkin siis häiden ja häämatkan vuoksi poikkeuksellisesti tänä vuonna kesälomani kesän keskelle. En siis lomaillut koulun ja kesätyön välissä ollenkaan vaan aloitin työt heti tenttiä seuraavana maanantaina. Viimeinen työvuoroni on sunnunta-ilta ja seuraavana päivänä menenkin sitten kouluun takaisin. Toisaalta ehkä vähän hölmöä olla lomailematta missään välissä (paitsi tietysti keskellä kesää), mutta toisaalta työnteko ja opiskelu ovat kaksi niin erilaista asiaa, että jo vaihtelu tuntuu kuin olisi lomalla. Töissä olessa tosiaan opiskelu tuntuu lomalta. Ehkä aika on jo kuitenkin kullannut muistot, koska kyllä se opiskelu varmaan taas syksyllä tuntuu ihan yhtä rankalta kuin ennenkin.

Olen nyt viimeistä kesää sairaanhoitajana (ainakin luulisin, ensi kesänä nimittäin pitäisi manuilla eli olla amanuenssina). Paikka on tuttu, työkaverit ovat tuttuja (ja kivoja!) ja työ on tuttua. Tietysti jotain uutta tulee aina ja monet asiat ovat viime kesältä muuttuneet. Ja joitain asioita pitää myös palautella mieleen, koska esimerkiksi kaikki valkoiset pillerit näyttävät aika samanlaisilta vuoden tauon jälkeen, vaikka ne on viime kesänä osannut tasan tarkkaan erotella toisistaan... Monet asiat tuntuvat kuitenkin nyt paljon helpomilta kuin ennen. Olen todella paljon itsevarmempi kuin ennen ja hahmotan potilaiden hoidon kokonaisuutena jotenkin nopeammin kuin aikaisemmin. Vaikea sanoa, johtuuko tämä muutos edistymisestä lääketieteen opinnoissa vai siitä, että kyseessä on jo kolmas kesä kun teen lähestulkoon samaa työtä. Todennäköisesti molempia.

Olisi niin paljon asioita, joita voisin kirjoittaa kesätyöstäni ja sairaanhoitajan ammatista. Viime aikoina on tullutkin pohdittua paljon sitä, mikä ehkä tämän blogin perusidea onkin ollut: miten sairaanhoitajuus eroaa lääkäriydestä ja miten sovitan niitä yhteen; mitä hyötyä toisesta ammatista on toisen kohdalla jne. Ehkä kuitenkin pohdin tätä jossakin kohtaa tarkemmin lisää ja jätän tämän tekstin nyt tähän. Huomenna kuitenkin on taas aikainen herätys.

Kivaa kesän jatkoa kaikille! :)

Hääbloggausta, osa 1: suunnitelmia

Koska elämääni tällä hetkellä kuuluvat niin vahvasti hääsuunnitelmat ja -jutut, ja koska kommenteista päätellen hääasioiden kirjoittelu tällaisessa ei-hääblogissa ei haittaa, niin jaetaanpa nyt sitten täälläkin joitakin häihin liittyviä juttuja - satunnaisesti vain nyt kuitenkin.

En muista, kirjoitinko jo aiemmin, että sain oikeastaan kaikki hääsuunnitelmat valmiiksi kuukaudessa. Kuukaudessa kihloihin menosta. Paljon olin tietysti jo suunnitellut kuluneen kesän aikana, muun muassa katsellut mahdollisia kivoja hääpaikkoja lähiseudulta, kysellyt tuttavilta heidän häistään ja kokemuksistaan, sekä unelmoinut mekosta, jonka haluaisin häihini. En kylläkään mitään tietenkään ollut varaillut (se olisi ehkä ollut hieman jopa hullua ja poikaystävälleni liikaa painostusta), vaikka mieli olisi tehnyt, jotta olisin saanut varmistettua unelmieni hääpaikan unelmien hääpäivämäärälle. En myöskään ollut minkään muun kuin juhlapaikkojen hinnoista ottanut selvää, vaikka jonkinlainen aavistus häiden budjetista olikin.

kuva

Mutta karmaiseva totuushan siis on: et saa järjestettyä hienoja häitä 100:lle hengelle alle 10 000e:n! Et, ellet halua tehdä ruokia itse. Pitopalvelu maksaa. Todella paljon.

Me emme mitään varsinaista budjettia etukäteen laatineet, koska toisaalta a) häät ovat kerran elämässä vain, eikä silloin ehkä halua säästää "väärässä kohdassa" (eli jättää pois jotain mistä on unelmoinut) ja b) kaikessa yritetään joka tapauksessa säästää, ei mitään ole järkeä hankkia kalliimmalla, koska "budjetissa on varaa". Aikaa ja vaivaahan säästöpolitiikka kyllä vaatii, mutta loppujen lopuksi pienistäkin säästöistä yksittäisissä paikoissa saa aikaan loppulaskennoissa aika ison summan.

Olen aina ollut tehokas ja määrätietoinen, aikaansaava ja ahkera. Itseänikin kuitenkin yllätti aika paljon kun totesin syyskuun lopussa, että oikeastaan kaikki isoimmat järjestelyt oli saatu valmiiksi kuukaudessa: juhlapaikka, kirkko, pappi, morsiuspuku (ja "oheiset"), kaasojen ja bestmanien rekrytointi, pitopalvelu (+ menu!), hääbändi, hotellihuone hääyöksi ja iso osa koristeista oli jo hankittu.

Toisaalta, kyllä meillä tavallaan olikin kiire, kun häämme ovat jo ensi kesänä. Kirkkoa tietysti ei voi varata ennen kuin vuotta ennen hääpäivää, mutta esimerkiksi suosituimmat hääjuhlapaikat olivat oikeastaan koko ensi kesälle (lukuunottamatta touko- ja syyskuuta sekä esimerkiksi juhannusta) jo lähes kokonaan varattuja. Oli vain tuuria, että saimme varattua mieluisen paikan heinäkuuksi, koska joku muu oli perunut. Kaiken lisäksi juhlapaikat ovat varattuja jo nyt kesälle 2018! Eli vaikka olisimme lykänneet häitämme vuodella, emme ehkä silti olisi saaneet meille mieluisaa paikkaa tietylle päivälle. Enkä sitten halunnut lähteä käymään sitä armotonta taistelua kirkoista. Ilmeisesti Tampere on todella, todella suosittu kaupunki vihkimiselle. Vaikka täällä on useita kirkkoja, ei niistä esimerkiksi tuolle meidän päivällemme ollut vapaana kuin pari. Vihkimisen olisi niissäkin tapauksissa pitänyt alkaa klo 11 tai klo 17.

Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi meidän kohdallamme kuin unelma. Olen toki stressannut paljon, nähnyt hirveästi vaivaa ja kuluttanut aikaani mm. ajelemalla ympäri Helsingin keskustaa ostelemassa käytettyjä hääkoristeita (mikä ei loppujen lopuksi varmaan edes tullut yhtään halvemmaksi kun ajattelee bensakuluja). Kaikki suunnitteleminen on kuitenkin ollut hauskaa ajanvietettä ja onneksi ihan kaikkea ei ole vielä tehty! Hääjärjestelymme ovat kuitenkin todella hyvällä mallilla jo nyt, ja varmaan seuraavassa "hääblogi" -tekstissä kerronkin sitten lisää esimerkiksi juhlapaikan metsästyksestä.

Kyllä tästä aiheesta saa revittyä kirjoitettavaa vielä piiiitkäksi aikaa. Pysykää siis kuulolla :)
Seuraavaksi kuitenkin varmaan kirjoittelen ihan jostain lääkisjutuista.

Throwback thursday

Torstain kunniaksi on aika palata muistelemaan mennyttä syksyä, tällä kertaa kuvien muodossa. Kuvat ovat tosiaan jääneet tästä blogista aika lailla viime aikoina pois, mikä johtuu ainoastaan siitä, että olen kirjoittanut postaukset yleensä tabletilla, jossa ei yhden yhtä kuvaa ole. Vanhassa puhelimessa sentään oli blogger -sovellus, jonka kautta saattoi lisätä kuvia valmiisiin/keskeneräisiin teksteihin... mutta nyt tämä täytyy tehdä vaikeimman kautta. Oh well...

Syksy alkoi oikeastaan siitä, kun pääsimme pitkästä aikaa elokuussa palaamaan takaisin rakkaaseen koulurakennukseemme Kaupin kampukselle. Kesän aikana oli tapahtunut paljon. Muun muassa vanha Bio -rakennus lakkasi toimimasta opetusrakennuksena (nyt saamme seurata aitojen takaa sen purkua) ja KAIKKI toiminta muutti uuteen Arvoon. Toki vanha Arvo -rakennus (tässä etualalla) on edelleen toiminnassa. Ja kylläpä kaikki onkin nyt niin kaunista ja tyylikästä...

Fuksit saapuivat kouluun ja yhdessä jännitettiin kurssin vastuuhenkilövaalien tuloksia. Fuksikurssin nimeksi tuli Cursus Starck ja sen tuoreet isäntä ja emäntä kastettiin tehtäviinsä Kintulammella syyskuun alussa. Kuva sieltä.

Syksy jatkui kauniin aurinkoisessa säässä ja lääkiskurssit pelasivat toisiaan vastaan jalkapalloa Hunaja Cupissa. Myös cheerleedauksessa kilpailtiin. Meidän teemana oli "Sairaan nopee" ja oma show'mme alkoi kurssikaverin ja hänen tuttaviensa laskuvarjohypyllä kentälle. Harmillisesti itse en jalkakivun vuoksi päässyt osallistumaan pelaamiseen tai edes kannustustansseihin. Harmillisesti meidän kurssi ei myöskään voittanut.

Tuskallista LTT-jaksoa seurasi meillä kakkosilla Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen -jakso, jonka puitteissa pääsimme toteuttamaan mukavia harjoitustöitä. Tässä kuva erään tiistaiaamun aamiaisestani. Kyseisessä ryhmätyössä tutkimme glykeemistä indeksiä. Oli mielenkiintoista!

Olen monesti täällä blogissakin kertonut, miten ei enää nyt kakkosvuonna jaksa juosta kaiken maailman bileissä ja tapahtumissa. Sen sijaan kavereita (sekä lääkiskavereita, että niitä vanhoja) on tietysti edelleen kiva nähdä, eli ihan erakoitunut en sentään ole.

Jo viime vuonna löysimme yhteisen ihastuksen kahvitteluun ja Tampereen loistavan kahvilatarjonnan kavereideni kanssa. Tänä syksynä kahvitteluperinne on saanut uusia vivahteita brunssien merkeissä. Tampereelta löytyy myös ilahduttavasti monipuolista brunssitarjontaa. Itse pidän eniten Pella's cafe:n brunssista, joka toki on hintava (opiskelijalle vähän vajaa 20e), mutta kuitenkin monipuolinen.

Myös sulhaseni kanssa käymme melko usein ulkona syömässä ja erityisesti sushi on lähellä meidän molempien sydäntä.
Tämän blogin voisi oikeastaan täyttää ruokakuvilla...

 Suurin osa syksystä on tietysti vierähtänyt häävalmisteluiden ja -suunnitelmien parissa. Olen käynyt Helsingissä häämessutapahtumassa "Love Me Do" kaasoni kanssa ja ostanut itselleni jo morsiuspuvun. Alkusyksystä ajelimme sulhaseni kanssa ympäri Pirkanmaata katselemassa kaikkia meille sopivia hääpaikkoja, joista viimein löysimme sen omamme.

Ystäväni ovat saaneet osansa häähöpsötyksestäni ja ovat onneksi olleet itsekin aiheesta aika innoissaan. Vietimmekin lääkiskavereideni kanssa Hääiltaa yhtenä syyskuisena lauantaina kakun ja hääsuunnitelmien parissa. Onneksi kaveripiirissäni on jo muutama rouvashenkilö, joiden vinkit hääasioissa ovat olleet kullan kalliita.

Olen kovin kiitollinen ystävilleni ja kaasoilleni kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Onneksi pientä polttaripaniikkikohtausta lukuunottamatta tämäkin morsian on välttynyt pahimmilta Bridezilla -hetkiltä... toistaiseksi ainakin.

Ja lääkismatkani jatkuu siis nyt jo toista vuotta mitä huikeimman Cursus Kukon kanssa. Kuva kurssistamme elokuisissa toogabileissä ja kiitos kuvasta kuuluu toiselle toogabileiden virallisista valokuvaajista; Nea Välimäelle.

Sillisalaattia ja stressiä

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa. Ei ole aikaa kirjoittaa kaikista asioista erikseen, vaikka haluaisi ja sitten jos kirjoittaa niistä kaikista samaan postaukseen niin se on sellaista sekamelskaa, että... No, koska jotain pitää varmaan kuitenkin kertoa tämänhetkisestä elämäntilanteesta, niin tehdään tällainen sillisalaattikirjoitus tähän sitten.

Ensinnäkin, kiire on. Koko ajan. Katselin tuossa juuri kalenteriani ja totesin, että viimeiset viisi viikkoa (eli se aika kun on ollut koulua) on ollut ihan hirveää juoksemista paikasta toiseen. Tai ei välttämättä edes juoksemista, mutta sanotaan vaikka, että ei kyllä ole joutunut yhtenäkään päivänä miettimään, että mitähän sitä tekisi. Usein se tekeminen on ollut ihan kivaa tietysti, kavereiden näkemistä ja sellaista myös. Mutta liian usein sekin tekeminen on ollut sellaista aikataulutettua ja jo useita päiviä aikaisemmin kalenteriin merkattua. Ei vain yksinkertaisesti ole aikaa mennä yhdessä kahville arkena, koska kaikilla on niin erilaiset aikataulut ja kamalasti kaikkea puuhaa koko ajan.

Olen ihan tietoisesti jo tämän lukuvuoden alusta alkaen välttänyt kaikenlaisiin vapaaehtoistöihin ja tapahtumiin ilmoittautumista ja yrittänyt valita vain ne kaikkein hauskimmat ja ehkä vähiten aikaa vievät. Enkä siis olekaan mennyt juuri mihinkään mukaan järkkäilemään - ainakaan sellaisiin, mihin olisin tänä vuonna ilmoittautunut. Fuksivuoden innokkuus kuitenkin kantautuu vielä tällekin vuodelle. Hutuhommat ja fuksitoimikunta vievät nekin aikaa, vaikka fukseille onkin kiva järjestää kaikkea. Kuitenkin se, että on vastuussa tapahtumien ja illanviettojen järjestämisestä ja organisoimisesta ja sitten vielä siitä siivoamisesta, vie kyllä ihan tuhottomasti aikaa. Kivaa olisi käydä tapahtumissa, mutta ei ehkä järjestää niitä. Varsinkaan, kun sitä vapaa-aikaa ei muutenkaan ole kamalasti.

En tiedä miten tässä nyt oikeasti on käynyt niin, että näitä meneillään olevia projekteja on yhtäkkiä niin paljon. Yksi iso syy on varmasti se, että meillä ei ole tällä hetkellä menossa vain Ravinto -jakso, jossa jo itsessään on tutoreiden ja ryhmätöiden ennakkotehtävien kanssa paljon tekemistä, vaan sen lisäksi joudumme tekemään useita tunteja työskentelyä vaativia englannin kurssin tehtäviä ja vielä viime jakson tutkimusprojektia. Kaikki sellainenkin pitäisi jotenkin mahduttaa jo muutenkin ylipursuavaan kalenteriin...

Kaiken tämän lisäksi on vielä yksi ihana projekti, josta en todellakaan haluaisi valittaa, mutta kyllä sekin aikaa vie. Minä nimittäin olen menossa ensi kesänä naimisiin! Ja olen sen vuoksi maailman onnellisin. Viimeiset viikot ovatkin menneet erilaisia juhlapaikkoja katsellessa ja toki parin tunnin reissu jonnekin vähän kauemmas on aina vienyt ihan kiitettävästi aikaa arki-iltoina ja viikonloppuina kaikilta muilta projekteilta. Hääsuunnittelu on kuitenkin niin ihanaa, että ei sitä pitäisi laskea stressaaviin asioihin mukaan. Minä kuitenkin stressaan aina ja kaikesta. Ja toisaalta se taistelu mitä hyvistä juhlapaikoista ja kirkoista käydään on ihan uskomatonta. Oli pelkästään tuuria, että me satuimme tässä loppukesän vaiheessa saamaan ensi kesälle hyvän juhlapaikan, koska joku muu oli perunut varauksensa.

Näistä hääjutuista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en toki ole tätä miksikään hääblogiksi muuttamassa. :) Ehkä joitain juttuja saatan kirjoittaa silloin tällöin, ja tietysti jos joku haluaa jotain vinkkejä tai muuta niin täältä kyllä löytyy. Tässä vaiheessa tosin asiat ovat vielä niin kesken, että lähinnä osaan jotain sanoa sopivista juhlapaikoista.

Mutta sellaista siis tähän syksyyn ja tähän hetkeen. Näillä jatketaan ja toivottavasti tämä kiire alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Voin kuitenkin sanoa, että joululomaa odotan jo innolla!

P.S. LTT-tentti meni läpi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!