Vuoden viimeinen jakso

Tänään starttaa/starttasi sitten lukuvuoden viimeinen jakso Hapen saanti käyntiin. Jotenkin haikeaa ajatella, että näiden seitsemän viikon jälkeen (eli ihan kohta!) se fuksivuosi on sitten todella ohi. Toisaalta taas odotan jo innolla kesää, kesätöitä, lämpöä (toivottavasti tämä kesä on parempi kuin viime kesä), lomailua, koulustressin poistumista ja sitä, että ollaan taas askel lähempänä sitä lisensiaatin tutkintoa. Toisaalta olisi kiire valmistua, mutta toisaalta pitäisi osata nauttia tästä hetkestä ja opiskeluajasta. Minunhan pitäisi tietää paremmin, olen jo kerran työelämästä saanut nauttia.

Innolla odotan nyt kuitenkin myös tätä uutta jaksoa. Samalla lailla kuin joka jaksoa tänä vuonna. Alussa kun tutorkeissien oppimistavoitteet, tiukat aikataulut ja kaikki muut menot eivät vielä kuormita ollenkaan, on mieli optimistinen ja sitä suorastaan janoaa saada uutta tietoa aiheesta, josta (periaatteessa) ei tiedä vielä mitään.

Tässä jaksossa asia on jälleen mielestäni käytännönläheisempää kuin aiemmin. Niin se varmaan meneekin, että mitä pidemmälle opinnoissamme päädymme, sitä lähemmäs sitä oikeaa lääkärintyötä ja sen vaatimia tietoja opiskeltavat aiheet menevät. Tällä kertaa vuorossa on sydän ja verenkierto- sekä hengityselimistö. Ryhmätyöt liittyvät niiden toiminnan ja rakenteen tutkimiseen. Luvassa on mm. verenpaineen mittausta (joka siis on ihan perusjuttu sairaanhoitajalle tietenkin), sydämen ja keuhkojen auskultointia (eli stetoskoopilla kuuntelua, ei ihan niin perusjuttu minulle), EKG:n (eli "sydänkäyrän") ottamista ja tulkintaa (sitä toki olen tehnyt paljonkin, vaikka tulkinta tosin on lääkäreiden hommaa) ja varmaan jotain muuta vielä. Dissektioiden sijaan meillä on obduktio, eli ruumiinavaus, jossa tällä kertaa keskitytään siis niihin elimiin, eikä niinkään liikuntaelimistön rakenteisiin. Harmillisesti tämä on minun ryhmälläni jo tällä viikolla, kun emme ole vielä ehtineet juuri mitään opiskella. Enemmänhän siitä saisi irti, jos tietäisi jostain jo jotain.

Vaikka osittain asia on hyvinkin tuttua, tulee varmasti jakson aikana myös paljon lisää tietoa, ja ennen kaikkea kertausta niistä asioista, jotka ovat varmaan jo päässeet unohtumaan. Kaiken kaikkiaan nyt alkava jakso tuntuu eniten "omalta", siis sellaiselta, josta minulla ehkä on jo paljonkin tietoa. Ainakin toivon opiskelun nyt olevan skeemojen täydentämistä. Siis aiemmin opitun pohjalle rakentamista. Ainakin toivon, että omat lähtökohtani jakson aiheisiin ovat hieman paremmat kuin muilla (ainakin niiden pitäisi olla), ja opiskelu olisi helpompaa kuin aiemmin. Kyllä sairaanhoitajaopinnoissakin on aika hyvin käyty läpi hengitys- ja verenkiertoelimistöä, ja isolla osalla hoitamistani potilaista on jotain ongelmia näissä ollutkin sairaalassa ollessaan. Toivon siis tässä jaksossa voivani viimein ajatella, että aikaisemmasta koulutuksestani todella oli lääkisopinnoissa hyötyä.

Noh, saa nyt nähdä mitä jakso tuo tullessaan. Tänään aamulla meillä oli siis jakson johdantoluento, jolle en mennyt. Eli hyvä alku jaksolle! :D En viitsinyt raahautua kouluun puoleksi tunniksi, kun meillä alkaa tutoristunto vasta klo 15, eikä luennon ja tutorin välissä ole mitään. Kuitenkin kotiuduimme vasta eilen illalla Pariisin reissulta, joka oli kyllä ihan mukava, mutta todella rankka kun joka päivä käveltiin kymmeniä kilometrejä.

kuva

Opiskelumotivaatio kadoksissa

Liikkumisjakson tentti häämöttää nurkan takana, tarkalleen ensi torstaiaamuna klo 9.00. Lukupäiviä ei siis ole enää kauhean monta, enkä minä ole opiskellut tenttiä varten juuri yhtään. 

Viime viikko oli tavallaan todella ihana, monipuolinen ja kiva, mutta toisaalta myös aivan älyttömän raskas. Dissektio-opetus vaati oman veronsa, sekä henkisesti että fyysisesti, vaikkei sitä henkistä puolta varmaan siinä työskennellessä ainakaan hirveästi miettinyt tai tajunnut. Lisäksi tietenkin oli tanssitreenejä ja lääkäripäivillä kiertelyä sekä perjantaina narikkavuoro, joten jalat ja koko kroppa olivat kovilla. Kotona kävin viikolla lähinnä nukkumassa, ja illalla sitä kaatuikin sänkyyn ihan rättiväsyneenä... ja seuraavana aamuna sitten taas ennen kahdeksaa pirteänä ylös. Viikko huipentui Turun sitsi-excuun, josta kotiuduttiin perjantain ja lauantain välisenä yönä vasta kolmelta.

On siis ollut hirveän hauskaa ja kivaa, mutta se kaikki hauskanpito on kyllä vaatinut veronsa. Olen todella väsynyt edelleen, vaikka eilinen oli suhteellisen rauhallinen päivä, ja olen saanut nukkua nyt kunnolla. Väsymys kuitenkin vaikuttaa opiskelumotivaatioon, joka tällä hetkellä on nolla. En ehtinyt tällä viikolla tehdä juuri mitään kouluhommia, enkä opiskella tenttiä varten ollenkaan. Oikeastaan kun suulliseen anatomian tenttiin panosti ja stressasi sitä edeltävästi niin paljon, niin nyt tuntuu, ettei tähän tulevaan jaksotenttiin jaksa panostaa ollenkaan. Melkein tekisi mieli ottaa vähän etumatkaa lomaan ja mennä suoraan vain uusintaan. 

Voi siis sanoa, että tentin jälkeen alkava pääsiäisloma ja lomaviikolle varaamamme Pariisinmatka tulee todella tarpeeseen. Vielä kun selviäisi siitä tentistä...

Muuten tykkään kyllä siitä, että meillä Tampereella opetus on jaksomuotoista, eikä kursseittain, mutta tenttiviikolla oikeastaan aina tulee sellainen olo, että asiaa on yhteen jaksoon ihan liikaa ja liian laajasti. Olisi kiva opiskella kerralla vain esimerkiksi anatomiaa, eikä sitten liittää siihen kaikkea muutakin "sälää", kuten nivelten tutkimista ja luun yms. histologiaa. Olisi mukavaa vielä jos neurovaskulaarinen anatomia olisi ihan oma kokonaisuutensa, eikä lihasten, luiden ja muiden kudosten rinnalla opiskeltava asia. Ylipäänsä olisi kiva, jos opiskeltavaa asiaa olisi vähemmän ja aikaa enemmän. Olisi kiva, jos koko ajan ei tuntuisi siltä, että tietoa on liikaa, eikä se kaikki voi mitenkään mahtua samaan aikaan päähäni.

Kaikkein parasta ehkä olisi, jos sitä ylimääräistä energiaa ei kuluisi niin valtavasti tähän stressaamiseen ja ajatuksiin, että ei osaa, ei pysty. Pitäisi osata kanavoida se siihen opiskeluun. Varmaan jonkinnäköiset mindfullness-harjoitukset olisivat omalla kohdallani ihan paikallaan. Tai joku stressinhallintakurssi. Pitäisi lopettaa tuskastelu.

Toisilla iskee syysväsymys ja kaamosmasennus, itse kärsin varmaankin kevätväsymyksestä. Tunne on tuttu kyllä aiemmiltakin vuosilta. Pitkän talven jälkeen aurinkoiset kevätpäivät ovat ihania, mutta silloin sitä myös huomaa miten väsynyt itse on. Tehtävää on kamalasti ja ennen kesää olisi saatava ykkösvuosi vedettyä vielä kunnialla kasaan. Pitää varmaan lohduttautua vain sillä, että omalla kohdallani sentään tentti on uusittavissa, eikä koko tulevaisuuteni riipu siitä.. toisin kuin ehkä teillä pääsykokeisiin lukijoilla. Ihan hirveästi jaksamista vaan teille! Toivottavasti teidän opiskelumotivaatio ei ole yhtä hukassa kuin minun :)

Tartto, opintomatka

Tarton excusta on tosiaan ollut tarkoitus kirjoittaa jo siitä asti kun se joulukuun alussa tapahtui. Haluaisin tarjota tämän blogin kautta teille mahdollisesti lääkikseen aikoville nimittäin sekä omia kokemuksiani lääkisopiskelusta Tampereella että tietoa muista lääkiksistä ja niissä opiskelusta.               Kandiseuramme järjesti excun (eli excursion eli opintomatkan) itsenäisyyspäivän viikonloppuna Viroon, Tartoon, jossa on paljon suomalaisia lääketieteen opiskelijoita. Tartto siis on Viron toiseksi suurin kaupunki. Yliopistokaupunki, jossa on lääkis ja hammaslääkis. Kaupunki, jonne jotkut suomalaiset suuntaavat opiskelemaan lääketiedettä.

Ymmärtääkseni Tarton lääkikseen on jossakin määrin helpompi päästä kuin Suomen lääkiksiin, koska sinne päästäkseen ei tarvitse opiskella fysiikkaa ja kemiaa. Käsittääkseni ainoastaan biologian hallinta on pääsyvaatimuksena. Opiskelu kuitenkin maksaa aika paljon, koska Tarton yliopistossa on useiden ulkomaisten yliopistojen tapaan käytössä lukukausimaksut. Virossa eläminen on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa, joten varmaan se vähän kompensoi lukukausimaksuja.

Exculle lähtiessäni vakaana aikomuksenani oli ottaa paremmin selvää Tartossa opiskelusta ja sikäläisten suomalaisten lääkisläisten koulunvalintamotiiveista. Halusin selvittää millaista opetus oikeastaan on ja tietenkin miltä tuntuu opiskella ulkomailla... tai englanniksi. Tai kuulemma jotkut aikaisemmin opiskelunsa aloittaneet opiskelevat jopa viron kielellä. Ja tietenkin ulkomailla asuessa varmaan paikallista kieltä tulee opittua ihan muutenkin, ja käytettyäkin.

Harmillisesti kuitenkin sain hankittua hyvin vähän vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, enkä kovin paljoa pysty tässä postauksessa kertomaan itse siitä opiskelusta tai miksi kannattaisi valita maaksi Viro ja kaupungiksi Tartto niiden ilmiselvien syiden (eläminen halvempaa ja helpompi päästä kouluun) lisäksi. Tuo "helpompi päästä kouluun" on myös aika subjektiivinen näkemys, koska voihan olla, että juuri se biologia on sinulle paljon vaikeampi aine hahmottaa kuin esimerkiksi fysiikka ja kemia. Omalla kohdallani kuitenkin tilanne oli vielä vuosi sitten aivan toinen.

En kuitenkaan olisi koskaan hakenut ulkomaille lääkikseen, koska uskon opiskelun olevan jo itsessään niin haastavaa, etten kaipaisi vieraskielistä lisähaastetta. Lisäksi kaverit ja sukulaiset ovat täällä Suomessa, enkä haikaile ulkomaille mitenkään pidempiaikaisesti asumaankaan. Eläminen ja oleminen on vain paljon helpompaa täällä Suomessa, ainakin minulle.

Uskon kuitenkin, että jos ei koe lukukausimaksuja, vierasta kieltä ja ulkomailla asumista minään esteinä, on Tartossa opiskelu varmaan ihan mahtavaa! Itse ainakin nautin excusta...

Yksi yliopistorakennuksista, olisiko ollut hammaslääkis?

Saavuimme majoituspaikkaamme myöhään perjantai-iltana, ja minua ainakin väsytti matkustamisen jäljiltä niin paljon, että menin melkeinpä suoraan sänkyyn. Osa meistä excuilijoista lähti jo ensimmäisenä iltana tutustumaan paikallisiin baari-illan merkeissä. 

Seuraavana päivänä kadutti, etten ollut valinnut kengiksi saappaiden sijaan lenkkareita. Kävelimme varmaan monta kymmentä (siltä se tuntui!) kilometria ympäri Tarttoa, oppaanamme Tarttossa opiskeleva TaSLOlainen (Tarton Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat), joka näytti meille paikallisia nähtävyyksiä ja kertoi opiskelusta Tarttossa. Näimme yliopiston, kirjaston, lääkiksen ja paljon kaikkea muutakin. Kävimme myös joulumarkkinoilla ja panimovierailulla. Kaupoissa ihmeteltiin jälleen kerran Viron halpoja hintoja. Somersby -siideripullo maksoi alle euron, kun Suomessa vastaava saattaa kustantaa reilu kolme euroa... Opiskelijaelämä tosiaan varmasti tulee Virossa paljon halvemmaksi kuin täällä meillä!

Puistokuva kaupunkiin tutustumiskävelyreissultamme.

Illalla vietettiin pikkujouluja viimein TaSLOlaisten kanssa sitsien merkeissä. Olin tietysti odottanut sitsejä paljon (oikeastaan niiden takia osallistuinkin koko exculle), koska kuten olen aiemmin varmasti mainostanut, rakastan sitsejä! :) Odotin myös pääseväni viimein tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin, ja kuulemaan Tarttossa opiskelusta enemmän.

Meitä excuilijoita taisi kuitenkin olla paljon enemmän kuin paikallisia, enkä päässyt kovin monen kanssa juttusille. Vieruskavereiltani kuulin toki joitain asioita opiskelusta, muun muassa laskelmat siitä, että Tarttossa opiskelu tosiaan tulisi lukukausimaksuista huolimatta halvemmaksi kuin Suomessa kuuden vuoden ajalta. Työllistymisenkään kannalta ei pitäisi olla kovasti väliä missä on opiskellut. Tarttossa myös opetus on ainakin paikallisten mukaan hyvin laadukasta. En ihmettele kyllä yhtään, jos siellä kurssikoot ovat alle 30:n opiskelijan luokkaa. Varmasti pienryhmäopetus saa ihan uuden merkityksen kun koko kurssi on itsessään pieni ryhmä.

En kannata isoja ryhmäkokoja, etenkään harjoitustilanteissa, mutta olen loppujen lopuksi ihan iloinen, että meitä on ainakin kurssilla niin monta. Löytyy monenlaista persoonaa, ja minun mielestäni erilaisuus on rikkaus. Yhdessä saadaan paljon enemmän aikaiseksi kun tekijöitä on monta. Kaikille löytyy isosta ryhmästä myös aika varmasti edes joku kaveri.

Sitsit olivat tietenkin todella hauskat, ja ruokakin ihan eri luokkaa kuin meillä. Virossa kun vähemmällä saa enemmän. Erityisesti mieleen jäivät voileipäkakku ja Caesar-salaatti - sitsiruokana! Kuulimme myös ihan uudenlaisia lauluja TaSLO:n laulukirjasta illan aikana...

Sitsitarjoiluja <3

Itsenäisyyspäivänä palasimme takaisin kotiin, jälleen kerran ihanassa merisäässä. Ulkona vallitsi hirveä myrsky ja laivan lattiapintoja täyttivät huonovointiset matkustajat. Pystyssä ei kerta kaikkiaan voinut olla, kun merenkäynnin vuoksi alkoi oksettaa. Tietysti voisi sanoa edellisillan sitseillä olleen osuutta pahoinvointiin, mutta olotila oli samanlainen lähes kaikilla myös menomatkalla. Silloinkin myrskysi ja laivan buffetissa kävellessä sai varoa, ettei juoma lentänyt lasin reunan yli kun vuorotellen laiva nousi ja laski niin, että olo oli kuin Linnanmäen laitteen vapaapudotuksessa. 

Vaikken välttämättä kovin paljoa informaatiota saanut reissusta irti, oli se silti hauska ja mielenkiintoinen. Ennen lähtöä kävimme tutustumassa paikalliseen tiedekeskukseen, jossa saimme katsella lasipurkkeihin säilöttyjä elimiä. Niistä olisi varmaan jonain toisena päivänä saanut enemmänkin irti... Väsymyksen vuoksi oppiminen tällä opintoreissulla jäi kuitenkin vähän vähemmälle. Sen sijaan olen nyt monia uusia kokemuksia rikkaampi. 

Matkailu avartaa ja excuilu kannattaa! :)