Liika on liikaa, vaikka kuinka asia kiinnostaisi. On kummallista, miten sitä ei näinkään vanhana ole vielä oppinut huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, vaikka aina luulenkin osaavani ottaa omaa aikaa ja pitää taukoja. Kuitenkin lopulta päätyy kasaamaan itselleen liikaa hommia ja yrittämään ihan liikaa kerralla.
Melkein jo kaduttaa se aikaisempi tekstini, jossa hehkutin opiskeluarjen ihanuutta verrattuna työelämään. On totta, että koulussa ei ehkä tarvitsisi olla niin paljon stressiä kaikesta suoriutumisesta, koska lopulta kenenkään henki ei ole kysymyksessä ja sitä opiskellaan kuitenkin vain itseä varten. Kuitenkin tunnollisen opiskelijan taakkana on aina se, että pyrkii täydellisyyteen ja haluaa suoriutua kaikesta niin hyvin kuin mahdollista, vaikkei resursseja siihen oikeasti edes olisi. Työelämässä sentään työasiat jäävät (optimaalisessa tapauksessa ainakin) työpaikalle, eikä kotona odota suunnaton vuori kaikkia tekemättömiä kouluhommia. Näin ainakin silloin kun on jo valmistunut.
Opinnot vievät todella paljon "vapaa-ajasta", koska sen lisäksi, että tässä jaksossa on paljon luentoja ja harjoitustöitä, jotka vaativat etukäteisvalmistautumista, puhumattakaan kattavista tutorkeisseistä (viimeisimpäänkin keissiin sain tehtyä lähes 20 sivua muistiinpanoja), olisi itseopiskeltavaa tietoa vaikka kuinka paljon ekstraa. Minusta tuntuu tärkeältä myös kerrata nyt kaikkea vanhaa, koska valitettavasti monet asiat ovat jo päässeet unohtumaan. Kuitenkaan uuden asian opiskelulle ja vanhan kertaamiselle ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa millään.
Ajanpuute onkin varmaan ikuisuusasia lääkiksessä. Kaikesta löytyisi niin paljon lisää ja syvällisempää tietoa ja koskaan ei oikeastaan tunnu, että raja tulisi vastaan. Ei kai koskaan voi olla haitaksikaan, jos lääkäri tietää jostakin asiasta enemmän kuin vaaditun minimin? Tässä kohtaa ero on mielestäni suurin hoitajanuraani verrattuna. Niinä aikoina pystyin monet asiat sivuuttamaan vain sillä, että tätä tarvitsekaan tietää, koska lääkärillä on kuitenkin lopulta vastuu hoitopäätöksien teosta ja diagnostiikasta. Lääketieteen opiskelijana on taas nyt kova stressi yrittää tietää kaikesta kaikki, koska koskaan ei voi tietää, jos juuri jonkun potilaan kohdalla se harvinainen oire olisikin tärkein kulmakivi diagnoosin tekemiseen ja ilman sen huomaamista teetkin virheen...
Opiskella voisi siis hyvinkin vaikka kellon ympäri, kuten olen aikaisemminkin todennut. Vapaa-aikaa kuitenkin täytyy viettää muutenkin kuin koulukirjojen parissa tai Oppiportin syövereissä. Ja onneksi tai valitettavasti olenkin nyt saanut kalenteria taas täyttymään kaikenlaisilla muilla menoilla, vaikka olenkin niitä kovasti yrittänyt vältellä. Siinä taas toinen juttu, mikä ihmetyttää. Että tämän ikäisenä oman vapaa-ajan hallinta on näin retuperällä. Miten voi olla mahdollista, että kaikenlaisista ekstramenoista ja -vastuista karsimisesta huolimatta ylimääräistä tehtävää nyt onkin vaikka joka viikonpäivälle?
Opiskelujen lisäksi arkielämää kiireistämässä on muutamia tanssitreenejä, koska jotenkin taas päädyin lupautumaan tekemään koreografiaa tulevaan kevään näytelmäämme, vaikken tänä vuonna olekaan tanssimassa. Lisäksi meillä on muitakin tanssiprojekteja menossa. Näytelmäkerhosta löysin itselleni tietysti myös muuta työtä tanssimisesta eläköityessäni; tänä vuonna vaikutan nimittäin sitten puvustuksessa ja sanoituksessa. Nämäkin kaikki ovat tietysti kivoja puuhia, mutta kiireisinä päivinä kaikki ylimääräinen vain tuntuu liialta. On se kurjaa kun vapaa-aikakin muuttuu työlääksi...
Uuden vuoden lupauksiini voisi tulevina vuosina kuulua vaikka se, etten oikeasti, siis OIKEASTI, ota mitään vastuuhommia kontolleni tai lupaudu ylimääräisiin menoihin mukaan. Niitä voi sitten katsoa päivä-, tai viikkokohtaisesti tilanteen tullen. Mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi vai miten se meni? Tuskinpa tulee tällaista ihmettä koskaan tapahtumaan, etten ole saanut kalenteriani täytettyä jo viikkoja etukäteen. Ja ketä yritän huijata? Kyllähän minä nautin tästä aktiivisesta arjesta, oikeasti. ;)
P.S. Ulkona on ollut viime päivinä niiiiin kaunista, vaikka ihan hyytävän kylmää ainakin täällä Tampereella. Mutta kaikessa on hyvät puolensa, talvessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti