Hääbloggausta, osa 1: suunnitelmia

Koska elämääni tällä hetkellä kuuluvat niin vahvasti hääsuunnitelmat ja -jutut, ja koska kommenteista päätellen hääasioiden kirjoittelu tällaisessa ei-hääblogissa ei haittaa, niin jaetaanpa nyt sitten täälläkin joitakin häihin liittyviä juttuja - satunnaisesti vain nyt kuitenkin.

En muista, kirjoitinko jo aiemmin, että sain oikeastaan kaikki hääsuunnitelmat valmiiksi kuukaudessa. Kuukaudessa kihloihin menosta. Paljon olin tietysti jo suunnitellut kuluneen kesän aikana, muun muassa katsellut mahdollisia kivoja hääpaikkoja lähiseudulta, kysellyt tuttavilta heidän häistään ja kokemuksistaan, sekä unelmoinut mekosta, jonka haluaisin häihini. En kylläkään mitään tietenkään ollut varaillut (se olisi ehkä ollut hieman jopa hullua ja poikaystävälleni liikaa painostusta), vaikka mieli olisi tehnyt, jotta olisin saanut varmistettua unelmieni hääpaikan unelmien hääpäivämäärälle. En myöskään ollut minkään muun kuin juhlapaikkojen hinnoista ottanut selvää, vaikka jonkinlainen aavistus häiden budjetista olikin.

kuva

Mutta karmaiseva totuushan siis on: et saa järjestettyä hienoja häitä 100:lle hengelle alle 10 000e:n! Et, ellet halua tehdä ruokia itse. Pitopalvelu maksaa. Todella paljon.

Me emme mitään varsinaista budjettia etukäteen laatineet, koska toisaalta a) häät ovat kerran elämässä vain, eikä silloin ehkä halua säästää "väärässä kohdassa" (eli jättää pois jotain mistä on unelmoinut) ja b) kaikessa yritetään joka tapauksessa säästää, ei mitään ole järkeä hankkia kalliimmalla, koska "budjetissa on varaa". Aikaa ja vaivaahan säästöpolitiikka kyllä vaatii, mutta loppujen lopuksi pienistäkin säästöistä yksittäisissä paikoissa saa aikaan loppulaskennoissa aika ison summan.

Olen aina ollut tehokas ja määrätietoinen, aikaansaava ja ahkera. Itseänikin kuitenkin yllätti aika paljon kun totesin syyskuun lopussa, että oikeastaan kaikki isoimmat järjestelyt oli saatu valmiiksi kuukaudessa: juhlapaikka, kirkko, pappi, morsiuspuku (ja "oheiset"), kaasojen ja bestmanien rekrytointi, pitopalvelu (+ menu!), hääbändi, hotellihuone hääyöksi ja iso osa koristeista oli jo hankittu.

Toisaalta, kyllä meillä tavallaan olikin kiire, kun häämme ovat jo ensi kesänä. Kirkkoa tietysti ei voi varata ennen kuin vuotta ennen hääpäivää, mutta esimerkiksi suosituimmat hääjuhlapaikat olivat oikeastaan koko ensi kesälle (lukuunottamatta touko- ja syyskuuta sekä esimerkiksi juhannusta) jo lähes kokonaan varattuja. Oli vain tuuria, että saimme varattua mieluisen paikan heinäkuuksi, koska joku muu oli perunut. Kaiken lisäksi juhlapaikat ovat varattuja jo nyt kesälle 2018! Eli vaikka olisimme lykänneet häitämme vuodella, emme ehkä silti olisi saaneet meille mieluisaa paikkaa tietylle päivälle. Enkä sitten halunnut lähteä käymään sitä armotonta taistelua kirkoista. Ilmeisesti Tampere on todella, todella suosittu kaupunki vihkimiselle. Vaikka täällä on useita kirkkoja, ei niistä esimerkiksi tuolle meidän päivällemme ollut vapaana kuin pari. Vihkimisen olisi niissäkin tapauksissa pitänyt alkaa klo 11 tai klo 17.

Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi meidän kohdallamme kuin unelma. Olen toki stressannut paljon, nähnyt hirveästi vaivaa ja kuluttanut aikaani mm. ajelemalla ympäri Helsingin keskustaa ostelemassa käytettyjä hääkoristeita (mikä ei loppujen lopuksi varmaan edes tullut yhtään halvemmaksi kun ajattelee bensakuluja). Kaikki suunnitteleminen on kuitenkin ollut hauskaa ajanvietettä ja onneksi ihan kaikkea ei ole vielä tehty! Hääjärjestelymme ovat kuitenkin todella hyvällä mallilla jo nyt, ja varmaan seuraavassa "hääblogi" -tekstissä kerronkin sitten lisää esimerkiksi juhlapaikan metsästyksestä.

Kyllä tästä aiheesta saa revittyä kirjoitettavaa vielä piiiitkäksi aikaa. Pysykää siis kuulolla :)
Seuraavaksi kuitenkin varmaan kirjoittelen ihan jostain lääkisjutuista.

Throwback thursday

Torstain kunniaksi on aika palata muistelemaan mennyttä syksyä, tällä kertaa kuvien muodossa. Kuvat ovat tosiaan jääneet tästä blogista aika lailla viime aikoina pois, mikä johtuu ainoastaan siitä, että olen kirjoittanut postaukset yleensä tabletilla, jossa ei yhden yhtä kuvaa ole. Vanhassa puhelimessa sentään oli blogger -sovellus, jonka kautta saattoi lisätä kuvia valmiisiin/keskeneräisiin teksteihin... mutta nyt tämä täytyy tehdä vaikeimman kautta. Oh well...

Syksy alkoi oikeastaan siitä, kun pääsimme pitkästä aikaa elokuussa palaamaan takaisin rakkaaseen koulurakennukseemme Kaupin kampukselle. Kesän aikana oli tapahtunut paljon. Muun muassa vanha Bio -rakennus lakkasi toimimasta opetusrakennuksena (nyt saamme seurata aitojen takaa sen purkua) ja KAIKKI toiminta muutti uuteen Arvoon. Toki vanha Arvo -rakennus (tässä etualalla) on edelleen toiminnassa. Ja kylläpä kaikki onkin nyt niin kaunista ja tyylikästä...

Fuksit saapuivat kouluun ja yhdessä jännitettiin kurssin vastuuhenkilövaalien tuloksia. Fuksikurssin nimeksi tuli Cursus Starck ja sen tuoreet isäntä ja emäntä kastettiin tehtäviinsä Kintulammella syyskuun alussa. Kuva sieltä.

Syksy jatkui kauniin aurinkoisessa säässä ja lääkiskurssit pelasivat toisiaan vastaan jalkapalloa Hunaja Cupissa. Myös cheerleedauksessa kilpailtiin. Meidän teemana oli "Sairaan nopee" ja oma show'mme alkoi kurssikaverin ja hänen tuttaviensa laskuvarjohypyllä kentälle. Harmillisesti itse en jalkakivun vuoksi päässyt osallistumaan pelaamiseen tai edes kannustustansseihin. Harmillisesti meidän kurssi ei myöskään voittanut.

Tuskallista LTT-jaksoa seurasi meillä kakkosilla Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen -jakso, jonka puitteissa pääsimme toteuttamaan mukavia harjoitustöitä. Tässä kuva erään tiistaiaamun aamiaisestani. Kyseisessä ryhmätyössä tutkimme glykeemistä indeksiä. Oli mielenkiintoista!

Olen monesti täällä blogissakin kertonut, miten ei enää nyt kakkosvuonna jaksa juosta kaiken maailman bileissä ja tapahtumissa. Sen sijaan kavereita (sekä lääkiskavereita, että niitä vanhoja) on tietysti edelleen kiva nähdä, eli ihan erakoitunut en sentään ole.

Jo viime vuonna löysimme yhteisen ihastuksen kahvitteluun ja Tampereen loistavan kahvilatarjonnan kavereideni kanssa. Tänä syksynä kahvitteluperinne on saanut uusia vivahteita brunssien merkeissä. Tampereelta löytyy myös ilahduttavasti monipuolista brunssitarjontaa. Itse pidän eniten Pella's cafe:n brunssista, joka toki on hintava (opiskelijalle vähän vajaa 20e), mutta kuitenkin monipuolinen.

Myös sulhaseni kanssa käymme melko usein ulkona syömässä ja erityisesti sushi on lähellä meidän molempien sydäntä.
Tämän blogin voisi oikeastaan täyttää ruokakuvilla...

 Suurin osa syksystä on tietysti vierähtänyt häävalmisteluiden ja -suunnitelmien parissa. Olen käynyt Helsingissä häämessutapahtumassa "Love Me Do" kaasoni kanssa ja ostanut itselleni jo morsiuspuvun. Alkusyksystä ajelimme sulhaseni kanssa ympäri Pirkanmaata katselemassa kaikkia meille sopivia hääpaikkoja, joista viimein löysimme sen omamme.

Ystäväni ovat saaneet osansa häähöpsötyksestäni ja ovat onneksi olleet itsekin aiheesta aika innoissaan. Vietimmekin lääkiskavereideni kanssa Hääiltaa yhtenä syyskuisena lauantaina kakun ja hääsuunnitelmien parissa. Onneksi kaveripiirissäni on jo muutama rouvashenkilö, joiden vinkit hääasioissa ovat olleet kullan kalliita.

Olen kovin kiitollinen ystävilleni ja kaasoilleni kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Onneksi pientä polttaripaniikkikohtausta lukuunottamatta tämäkin morsian on välttynyt pahimmilta Bridezilla -hetkiltä... toistaiseksi ainakin.

Ja lääkismatkani jatkuu siis nyt jo toista vuotta mitä huikeimman Cursus Kukon kanssa. Kuva kurssistamme elokuisissa toogabileissä ja kiitos kuvasta kuuluu toiselle toogabileiden virallisista valokuvaajista; Nea Välimäelle.

Syyslomalla

Edellisessä kirjoituksessani ehdinkin jo hehkuttaa sitä, miten tentin jälkeen alkaa (eli alkoi) viikon pituinen "loma". Ei meillä siis lääkiksessä varsinaisesti mitään syyslomaa ole, kuten monilla muilla akateemisilla aloilla, ja kesä- ja joululomatkin ovat paljon lyhyemmät kuin muilla yliopisto-opiskelijoilla. Mutta koska rakas usean viikon takainen LTT-jaksomme ei ole vieläkään loppunut, vaan ilahduttaa elämäämme vielä ensi viikolla seminaariviikon muodossa, tarjoaa se nyt minulle ja monelle muullekin viikon pituisen loman, koska ensimmäinen (?) seminaareista on vasta keskiviikkona. Tämä lomapätkähän on oikeastaan tarkoitettu varmaankin seminaariesityksen valmisteluille ja opponointiesitelmän läpilukemiselle ja kommentoinnille. Itse kuitenkin olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tein kuluneiden viikkojen aikana ihan tarpeeksi työmme eteen, eikä nyt enää tarvitse siihen panostaa yhtään. Joten tämä loma on nyt oikeasti ihan loma.

Syyslomani alkoi ihanasti tänä aamuna Stockmannin hulluilla päivillä kiertelyllä, heti aamu kahdeksalta. Vannoin, etten osta mitään ja että menen vain katselemaan. Kuitenkin sain siinä sovittua itselleni vuosijuhlia varten meikkauksen ja lisäksi ajauduin ostamaan muutamia vaatekappaleita, joita en todellakaan siihen hätään oikeasti tarvinnut. Nyt sitten onkin aika tehdä inventaario kotona ja heittää pois/antaa keräykseen/raahata kirpparille myytäväksi kaikki ylimääräinen, joka on nurkkiin kertynyt. Ainakin kenkiä on sekä minulla että tulevalla aviomiehelläni ihan liikaa ja kyllä siellä kaapissa on maannut yksi jos toinenkin vaatekappale vailla käyttöä jo aikapäivät. Siinä siis yksi tämän loman tavoitteista: suursiivous ja inventaario kotona.

Stockmann -tuhlailun jälkeen vietimme kavereideni kanssa ihanan aamun läheisessä kahvilassa aamupalalla alkanutta lomaa juhlistaen. Ymmärtääkseni meidän lääkiksessä monilla on perinteenä käydä tentin jälkeen tenttikaljalla, mutta oma kaveripiirini on kehittänyt oman perinteen: tenttikahvit. Eilen se ei oikein onnistunut, kun kaikilla oli mm. rästiin jääneitä ryhmätöitä tai koulutehtäviä tentin jälkeen tehtävänä, joten sovimme menevämme tänään sitten tenttiaamupalalle. Ja miten ihanaa vaihtelua se olikaan! Olen aivan rakastunut kaikkeen kahvitteluun, brunssilla istumiseen ja ylipäätään ulkona syömiseen. Eli kaikkeen siihen, mihin oikeasti opiskelijana ei olisi varaa. Onneksi monissa paikoissa muistetaan opiskelijoita ainakin pienellä alennuksella.

Ajattelin viettää tänään ihan rauhallista koti-iltaa kynttilöiden valossa istuen ja jotain hyvää KAUNOkirjallisuutta lukien. Toisin kuitenkin nyt kävi: päädyin lupautumaan menemään sitseille. Huomennakin on luvassa näytelmäkerhomme sitsit, joille ilmoittauduin jo hyvissä ajoin. Siksi ajattelinkin jättää tämänpäiväiset riennot välistä. Tuli kuitenkin peruutuspaikka ja ystäväni houkutteli minut mukaan, joten pakkohan se oli luvata mennä... ja sitsien teemana on Harry Potter, joka ehkä myös vaikutti päätökseen hieman.

Ei siis varmasti tule tylsä loma! Kuulumisiin! :D

Pikaisesti vähän kuulumisia

Kamala tauko tullut kirjoittamiseen!
En tiedä, olenko ollut edes niin kiireinen, vai eikö nyt vain ole löytynyt mitään hyvää saumaa kirjoittaa. Tai mielenkiintoista sanottavaa.

Sen voin sanoa, että ainakin olen ollut todella stressaantunut. Stressitasosta kertoo aika hyvin jo kavereillenikin jakamani tarina eräästä aamusta kun pesin hampaat kahdesti, koska en vain muistanut, että olin ne jo pessyt. Enkä kaivelemallakaan saanut tapahtumasta mitään mielikuvaa päähäni. Sinä aamuna olin aika huolissani (mielen)terveydestäni, mutta toisaalta hampaiden pesu on sellainen jokapäiväinen mekaaninen toimenpide, että ei siitä välttämättä mitään erityisiä muistijälkiä aina jääkään. Tosin se ei valitettavasti ole ainoa asia, missä muistini vähän lipsuu. Onneksi on kalenteri, ilman sitä tästä ei tulisi mitään.

Stressi on kuitenkin ehkä vähän helpottanut, vaikka viimeisiä viedäänkin tenttiviikolla (keskiviikkona siis on ravintojakson tentti). Olen nimittäin saanut tehtyä melkein kaikki englannin tehtävät ja jopa saanut todella hyvää palautetta niistä. Lääketieteellinen tieto ja tutkimus - jaksommekin alkaa olla pian pulkassa, ainakaan minun ei tarvitse tutkielmaamme enää hirveästi osallistua. Ja kohta on loma! Tentin jälkeen alkaa siis tavallaan syysloma, jonka keskeyttää vain seuraavalla viikolla keskiviikkona seminaari, jossa esittelemme tutkimuksemme, ja sen jälkeen on vuorossa karttuvan tiedon testi (jossa siis monivalintakysymyksillä mitataan osaamistamme eri alueilta lääketieteessä).

Lähestyvän tentin myötä olen siis osittain omaksunut jo tutuksi tulleen hälläväliä -asenteen, enkä jaksa ihan hirveästi siitä enää stressata. Koko jakso on muutenkin ollut tavallaan jo ennestään tuttua asiaa, vain hieman syvällisemmin ehkä nyt opiskeltuna, ettei se ole tuntunut kamalan vaikealta. Ruuansulatuskanavan normaalin anatomian, histologian ja fysiologian lisäksi olemme saaneet oppia ravintosuosituksista, lihavuudesta ja veren rasvoista. Suurimmaksi osaksi asia on ollut siis aika kansantajuista, loogista, itsestään selvää ja sellaista, mitä nyt muutenkin omaa aikaa seuraamalla tietäisi. Ei tämä kuluva jakso siis itsessään ole sitä stressiä minulle aiheuttanut, vaan lähinnä nuo samaan aikaan menossa olevat jaksot (LTT ja englanti). Olen monta kertaa ajatellutkin, että onneksi olen Tampereella, jossa yhtä asiaa saa opetella kerrallaan (vaikka se sisältääkin monta aspektia samasta elimistön osasta), eikä niin, että käynnissä olisi monta eri kurssia samaan aikaan.

Ravintojaksolla olemme päässeet hieman tutustumaan myös farmakologiaan, josta ehkä kirjoitan sitten vielä enemmänkin. Voin kuitenkin sen sanoa, että myös farmakologia on tuottanut harmaita hiuksia. Vaikka tiedänkin suurimman osan tälläkin jaksoilla mainituista lääkkeistä ennestää, en ollut osannut kuvitella, että lääkiksessä joutuukin sitten laskemaan vielä lääkkeiden farmakokineettisiä suureita. Ei niitä työelämässä kukaan kuitenkaan koskaan laske. Elleivät sitten lääkärit suljettujen ovien takana? Tai jollakin erikoisalalla? Varmasti jollakin tietyllä erikoisalalla, mutta en minä ainakaan sinne tähtää.

Tämä ja huominen menevätkin nyt tosiaan sitten tenttiinluku-loppukiihdytyksen vauhdissa ja loman alettua varmaan palaan ruotuun ja kirjoittelen vähän enemmän kuulumisista ja kaikesta muustakin, ehkä jopa niistä hääjutuista.

PS. Minä olen muuttunut "tylsäksi". En ollut edes Hämeenkadun approssa!

Ihana syksy

Viime tekstin synkistelylle on nyt saatava jokin vastakohta, ja tässä se tulee!
Syksy on todella kaunista aikaa. Me mietimme ihan vakavasti jokin aika sitten, että viettäisimmekin häitämme ensi vuonna 9.9., mikä päivämääränä oli aika houkutteleva. Valitettavasti totesimme jonkin aikaa mietittyämme, että sulhaseni ystävät eivät syksyllä pääsisi varmasti häihimme kun viikonloput ovat talvikaudella kiinni töissä. Siksipä siis kesähäät.

Mutta varmasti tuon 9.9. -hääpäivämietinnän jäljiltä aloin katsella syksyä ihan uusin silmin. Aina ennen syksy ehkä vuodenaikana oli se kaikkein rumin ja epämieluisin, pelkkää sadetta ja koleutta kun ei talvitakkiakaan ihan vielä päälle voi vetää. Nyt se vain on todella kaunis ja ihanan värinen vuodenaika ja tällä hetkellä ehkä lempparini. Eipä nyt oikeastaan sään perusteella syksy kovin paljoa eroakaan siitä varsinaisesta kesästä, kun lämpötila keikkuu joka tapauksessa siinä 10 asteen paikkeilla... Ja onhan tämän vuoden syksy ollut todella kaunis ja aurinkoinen.

Tänään tuntuu myös muuten mukavalta, ei stressaa niin paljoa. Se on varmasti nyt lepopäivä -mentaliteetin ansiota. Päätin nimittäin, että nyt on pakko pyhittää ainakin yksi päivä viikossa kokonaan levolle. Yhtenä päivänä en edes katso koulukirjoihin päin tai mieti mitään edessä häämöttäviä tehtäviä tai deadlineja. Yhtenä päivänä vain rentoudun, olen kavereiden kanssa tai teen jotain muuta mukavaa. Ja se toimii. Ainakin säilyy mielenterveys parempana.

Ei siitä nimittäin tule yhtään mitään, jos jatkaisi koko lukuvuoden samalla tahdilla kuin viimeiset viikot ovat menneet. Minulla ei ollut yhtäkään lepopäivää ja viikonloppuina meni monta tuntia päivästä tuutoreita tehdessä, kuten viime postauksessa kirjoitinkin. Nyt saavat jäädä tehtävät vaikka sitten tekemättä, mutta levätä ja rentoutua täytyy! Joka tapauksessa meno alkaa nyt helpottaa, kun edessä on tulevilla viikoilla jopa vapaapäiviä, tai ainakaan päivät eivät ole täynnä menoa aamusta iltaan. Onneksi fuksien Injektiot (eli lääkiksen fuksiaiset) ovat myös nyt ohi, joten ei ole senkään suhteen enää stressattavaa ja järjestettävää.

Tämä viikonloppu on jo nyt ollut todella ihana, olen viettänyt aikaa ystävien kanssa kahvitellen monta tuntia ja brunssilla hyvistä salaateista nauttien. Täällä Tampereella oli tänä lauantaina maahantuojien outlet -juhlamekkomyynti ja kauniiden pukujen ihastelu ja sovittelu oli myös aika mahtavaa. Illalla vietämme Hääiltaa ystävieni kanssa, jossa teemana ovat nimestäkin päätellen häät. Suunnittelemme sekä minun että muiden hypoteettisia häitä ja ihastelemme kurssikaverini viime kesän hääkuvia ja kenties nautiskelemme jopa heidän lahjaksi saamiaan kuohuvia... :)

Eli ei hätää! Välillä stressaa ja koulu on hyvin epäkiinnostavaa, mutta onneksi elämästä löytyy kaikenlaista vastapainoa niille synkille hetkillekin.

Ei vaan kiinnosta

Nyt on jo muutaman viikon ajan (oikeastaan melkeinpä ensimmäisestä tai toisesta kouluviikosta lähtien) ollut sellainen olo, että ei ihan kamalasti nappaa mikään. Ainakaan mikään lääkikseen liittyvä. Tai no, ehkä tässä nyt on mukana hieman liioittelua, koska kyllä se opiskelu välillä kiinnostaa ja joihinkin tapahtumiin on ihan kiva osallistua. Mutta pohjavire tässä syksyssä on kyllä ollut sellainen, että en ole oikein innostunut mistään.

Mistään lääkikseen liittyvästä. Tai ainakaan paljoa. Sitä jo melkein voisi diagnosoida itsensä masentuneeksi, mutta onneksi sentään innostun muista asioista (esimerkiksi juurikin niistä hääsuunnitelmista) ja haluan nähdä kavereita ja viettää aikaa poikaystävän (anteeksi, siis sulhasen) kanssa ja olen oikeastaan oikein onnellinen. Mutta jokin nyt siinä koulunkäynnissä mättää. Ehkä on vain liikaa kaikkea. Ehkä se, että ei ole oikeasti aikaa tehdä tutoreita kunnolla ja se, että joka viikonloppu joutuu käyttämään n. 6h päivästä opiskeluun vie ilon siitä kaikesta mmuustakin toiminnasta.

Nyt ei kiinnosta edelleenkään opiskella yhtään, mieluummin katselisin hääkirpputoreja ja kiertelisin kaupoilla. Tämä ei kuitenkaan ole niinkään epänormaalia, koska kaikenlainen sijaistoiminta silloin kun pitäisi opiskella on ihan tuttua. Enkä nyt ole koskaan pitänyt anatomian ja histologian pänttäämistä mitenkään kamalan mielenkiintoisena. Enemmän olen sen sijaan huolissani siitä, että esimerkiksi tänä aamuna skippasin yhden sitsi-ilmoittautumisen ihan vapaaehtoisesti ja aiemminkin syksyllä jätin sitsit väliin. Siis sitsit?! Sen, mitä rakastan kaikkein eniten opiskelijaelämässä...

Tiesin kyllä, että tänä vuonna otan rauhallisemmin, enkä mene kaikkeen mukaan (kuten olen jo useita kertoja täälläkin todennut), mutta en kyllä kuvitellut sellaista päivää koittavan kun sitseille meno ei kiinnosta. Vieläpä tässä vaiheessa, preklinikassa, kun ei aikaisia pakollista läsnäoloa vaativia aamuja ole kovin paljoa, eikä varsinkaan tarvitse potilaita varten olla edustavassa kunnossa. Ehkä se on kuitenkin nyt se ikä vain ottanut vihoin minutkin kiinni. En varsinaisesti koe olevani liian vanha mihinkään sinänsä, en vain ole kiinnostunut esimerkiksi viikolla juhlimisesta. Viime vuonna varmaan fuksius jaksoi kantaa aika pitkälle ja sitä unohti olevansa jo vanha :D

Toisaalta taas tämä järjetön stressi ja itseltään liikaa vaatiminen varmasti verottavat innostuneisuutta osallistua mihinkään. Usein tekisi vain mieli makoilla sängyssä ja katsella Netflix-sarjoja sen sijaan että tekisi jotain hyödyllistä tai edes jotakin muka-hauskaa. Kaikki vapaa-ajan toimintakin tuntuu tällä hetkellä lähinnä rasitteelta ja velvollisuudelta. Siltä, että koska viime vuonna olin niin aktiivinen, niin kaikki varmasti nytkin odottavat sitä samaa osallistumisinnokkuutta minulta.

En tiedä ihan miten tästä nyt lähtisi etenemään. Varmaan ensimmäisenä voisi antaa itselleen luvan olla vain rauhassa ja olla vaatimatta liikoja. Uskon, että lääkiksessä on paljon ylisuorittajia ja minä olen ehdottomasti sellainen. Yritän nyt vain ottaa rennosti ja tehdä vain sen mitä jaksan. Harmi vaan, kun on kerännyt itselleen niin paljon vastuuta kannettavaksi, että ihan kaikesta ei kuitenkaan voi luistaa. Harmittaa myös, että en tänään varmaan jaksa mennä näytelmäkerhomme Pseudon tutustumisiltaan, vaikka ihan kamalasti kyllä haluaisin. Etenkin kun siellä näytetään viime kevään näytelmämme Making of -video. Mutta toivottavasti pääsen näkemään sen joskus toistekin. Jos tässä ei nyt tapahdu jotain ihmettä ja saan jostain energiaa lähteäkin paikan päälle...

Ehkäpä tämä kaikki helpottaa sitten ensi jaksossa kun päivät näyttävät vähän lyhyemmiltä ja LTT-jaksosta on viimein päästy lopullisesti eroon. Tai ehkä se koko loppuopiskeluaikakin tulee olemaan tällaista. Huh, toivottavasti ei!
Mutta pääpointtina nyt varmaan, että se elämä siis lääkiksessä(kään) ole aina mitään ruusuilla tanssimista.

Sillisalaattia ja stressiä

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa. Ei ole aikaa kirjoittaa kaikista asioista erikseen, vaikka haluaisi ja sitten jos kirjoittaa niistä kaikista samaan postaukseen niin se on sellaista sekamelskaa, että... No, koska jotain pitää varmaan kuitenkin kertoa tämänhetkisestä elämäntilanteesta, niin tehdään tällainen sillisalaattikirjoitus tähän sitten.

Ensinnäkin, kiire on. Koko ajan. Katselin tuossa juuri kalenteriani ja totesin, että viimeiset viisi viikkoa (eli se aika kun on ollut koulua) on ollut ihan hirveää juoksemista paikasta toiseen. Tai ei välttämättä edes juoksemista, mutta sanotaan vaikka, että ei kyllä ole joutunut yhtenäkään päivänä miettimään, että mitähän sitä tekisi. Usein se tekeminen on ollut ihan kivaa tietysti, kavereiden näkemistä ja sellaista myös. Mutta liian usein sekin tekeminen on ollut sellaista aikataulutettua ja jo useita päiviä aikaisemmin kalenteriin merkattua. Ei vain yksinkertaisesti ole aikaa mennä yhdessä kahville arkena, koska kaikilla on niin erilaiset aikataulut ja kamalasti kaikkea puuhaa koko ajan.

Olen ihan tietoisesti jo tämän lukuvuoden alusta alkaen välttänyt kaikenlaisiin vapaaehtoistöihin ja tapahtumiin ilmoittautumista ja yrittänyt valita vain ne kaikkein hauskimmat ja ehkä vähiten aikaa vievät. Enkä siis olekaan mennyt juuri mihinkään mukaan järkkäilemään - ainakaan sellaisiin, mihin olisin tänä vuonna ilmoittautunut. Fuksivuoden innokkuus kuitenkin kantautuu vielä tällekin vuodelle. Hutuhommat ja fuksitoimikunta vievät nekin aikaa, vaikka fukseille onkin kiva järjestää kaikkea. Kuitenkin se, että on vastuussa tapahtumien ja illanviettojen järjestämisestä ja organisoimisesta ja sitten vielä siitä siivoamisesta, vie kyllä ihan tuhottomasti aikaa. Kivaa olisi käydä tapahtumissa, mutta ei ehkä järjestää niitä. Varsinkaan, kun sitä vapaa-aikaa ei muutenkaan ole kamalasti.

En tiedä miten tässä nyt oikeasti on käynyt niin, että näitä meneillään olevia projekteja on yhtäkkiä niin paljon. Yksi iso syy on varmasti se, että meillä ei ole tällä hetkellä menossa vain Ravinto -jakso, jossa jo itsessään on tutoreiden ja ryhmätöiden ennakkotehtävien kanssa paljon tekemistä, vaan sen lisäksi joudumme tekemään useita tunteja työskentelyä vaativia englannin kurssin tehtäviä ja vielä viime jakson tutkimusprojektia. Kaikki sellainenkin pitäisi jotenkin mahduttaa jo muutenkin ylipursuavaan kalenteriin...

Kaiken tämän lisäksi on vielä yksi ihana projekti, josta en todellakaan haluaisi valittaa, mutta kyllä sekin aikaa vie. Minä nimittäin olen menossa ensi kesänä naimisiin! Ja olen sen vuoksi maailman onnellisin. Viimeiset viikot ovatkin menneet erilaisia juhlapaikkoja katsellessa ja toki parin tunnin reissu jonnekin vähän kauemmas on aina vienyt ihan kiitettävästi aikaa arki-iltoina ja viikonloppuina kaikilta muilta projekteilta. Hääsuunnittelu on kuitenkin niin ihanaa, että ei sitä pitäisi laskea stressaaviin asioihin mukaan. Minä kuitenkin stressaan aina ja kaikesta. Ja toisaalta se taistelu mitä hyvistä juhlapaikoista ja kirkoista käydään on ihan uskomatonta. Oli pelkästään tuuria, että me satuimme tässä loppukesän vaiheessa saamaan ensi kesälle hyvän juhlapaikan, koska joku muu oli perunut varauksensa.

Näistä hääjutuista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en toki ole tätä miksikään hääblogiksi muuttamassa. :) Ehkä joitain juttuja saatan kirjoittaa silloin tällöin, ja tietysti jos joku haluaa jotain vinkkejä tai muuta niin täältä kyllä löytyy. Tässä vaiheessa tosin asiat ovat vielä niin kesken, että lähinnä osaan jotain sanoa sopivista juhlapaikoista.

Mutta sellaista siis tähän syksyyn ja tähän hetkeen. Näillä jatketaan ja toivottavasti tämä kiire alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Voin kuitenkin sanoa, että joululomaa odotan jo innolla!

P.S. LTT-tentti meni läpi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!