Näinä päivinä tulevat tai ovat jo tulleet ne kauan odotetut tulokset, jotka määrittävät kenties jopa sinun loppuelämäsi polun. Kulkeeko se lääkiksen kautta määränpäänään unelma-ammatti lääkärinä ja pääsitkö sille loistokkaalle polulle kulkemaan jo tänä vuonna? Haitko kenties Tampereelle, kuten minä aikoinani, ja olet yksi niistä huipputyypeistä, jotka saavat minut ja kasan useita ihania kollegoitani hupitutoreikseen elokuusta alkaen?
Jos vastasit KYLLÄ (eikä välttämättä edes tuohon Tampere-kohtaan, koska tämä koskee kaikkia muitakin lääkikseen päässeitä): IHAN SUPERHYPERMAHTIMEGAONNITTELUT! On vaikeaa edes keksiä sanoja, joilla onnitella. Ei niitä sanoja oikeastaan edes ole kuvaamaan sitä onnentunnetta, jonka jokainen lääkikseen kovasti halunnut ja sinne vihdoin päässyt, kokee valintatuloksen kuullessaan. Nauti nyt siitä, koska se on yksi ihanimmista tunteista, joita tulet elämässäsi kokemaan. Nauti nyt kaikesta siitä ja ota onnittelut hymysyin vastaan. Nyt saa olla itsestään ylpeä!
Nyt saa alkaa fiilistellä tulevaa, koska nyt se on vihdoin käsinkosketeltavan todellista. Muutaman päivän sisään te uudet lääkiksen fuksit saatte sen kuuluisan paksun kirjeen kotiinne, jossa sekä varmistuu se uutinen, jonka opintopolku onkin jo kertonut (mutta jota voi olla vaikea uskoa), että todella pääsit lääkikseen ja sitä ei voida sinulta enää pois ottaa. Kirjeen mukana tulee myös tietoa opiskelusta ja koulun alkamisesta sekä tervehdys meiltä kakkosilta (tai muilta tuutoreilta), jotka opastavat syksyn 2016 fuksit lääkiksen sosiaalisen elämän alkuun sekä yrittävät kaikin keinoin toteuttaa teille yhtä mahtavaa ja antoisaa ensimmäistä vuotta kuin meillä oli!
Itse olin tästä tervehdyksestä ja pienestä etukäteiskurkistuksesta tulevaan aivan innoissani ja luin tietolehtisen Initiumin kannesta kanteen ja vielä uudelleen ystävien kanssa mökillä tulevien bileiden sisältöä ja luonnetta spekuloiden ja lääkiselämästä haaveillen. Miten ihanalta ja jännittävältä kaikki vaikuttikaan ja vielä nytkin osaan eläytyä teidän uusien fuksien rooliin kun muistan millaista se omalla kohdallani oli. Nyt on tosiaan se aika kun pelonsekainen jännitys muuttuu innostuneeksi odotukseksi. Nyt ei enää odoteta pääsykoepisteitä vaan koulun alkua! Nyt ei tarvitse enää stressata vaan saa vain nauttia loppukesästä ja perhosista niin niityillä kuin omassa vatsanpohjassa.
Ja vaikka kuinka nyt toivoisitte, että kesä menee nopeasti ja koulu alkaisi jo, yrittäkää silti nauttia kesästä. Se on lyhyt ja kyllä elokuu tulee ennen kuin arvaatkaan. Syksyllä nähdään! :)
Saa kommentoida, jos pääsit Tampereelle (ja tietysti muutenkin!), kuulisin mielelläni uusista fukseista jo etukäteen!
maanantai 27. kesäkuuta 2016
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Alkukesän kuulumisia
Eilen töistä päästessäni totesin, että 1/3 kesätyöviikoistani on jo takana päin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kesätöitä on tehty jo kolme viikkoa ja kuusi on vielä jäljellä. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että 1/3 koko kesä"lomasta" on takana päin. Niin se aika taas lentää ja ennen kuin huomaankaan, olen jo takaisin koulun penkillä.
Mielessä on monena päivänä ollut aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, ja joiden uskoisin muitakin ihmisiä kiinnostavan, mutta ei vain ole ollut sellaista hetkeä, että olisi koneen ääreen ehtinyt istua rauhassa kirjoittamaan. Tai ehkä niitä hetkiä olisi ollut, jolloin olisi ehtinyt, mutta silloin ei ehkä ole niinkään huvittanut tehdä mitään aivotyötä vaativaa. Edellisen lauseen perusteella on varmaan selvää, etten ole tämän kesälomani aikana uhrannut juuri aikaa tai energiaa opiskelulle. Vaikka kuinka itselleni lupailin kertailevani ensimmäisen vuoden juttuja kesälomalla, niin ei ole kyllä tippaakaan tehnyt mieli kaivaa koulukirjoja tai muistiinpanoja esille. Ainakaan vielä.
Kyllä sitä silti jatkuvasti pyörittelee päässä koulujuttuja, etenkin kun töissä kuluneelta vuodelta tuttuja juttuja tulee välillä vastaan. Lisäksi tuossa kirjoituspöytäni vieressä seinää koristaa Thiemen anatomian kirjapaketin mukana tulleet julisteet ihmisen lihaksistosta. Kyllä sitä passiivista opittujen asioiden kertausta siis tapahtuu lähes koko ajan. Jos nyt kertaus voi passiivista olla...
Lääkärilehtiäkään en ole vielä kaivanut esiin luettavaksi, vaikka niitä aikamoinen pino onkin hyllyyn kuluneen lukuvuoden aikana kertynyt ja tavoitteena todellakin on selata ne kaikki ainakin läpi. Ajan hermolla pysyminen on kuitenkin lääketiedeuralla melko tärkeää. Lukemista olen kyllä harrastanut aika hartaasti tämän alkukesän aikana, mutta lähinnä viihdekirjallisuutta. Lisäksi olen löytänyt uudelleen pääsykoekevään aikana niin tutuksi ja tärkeäksi käyneen liikunnan harrastamisen ja suhteellisen uutena tuttavuutena nyt joogan.
Jokainen vapaapäivä ja oikeastaan -hetkikin on tullut käytettyä tehokkaasti hyväksi joko edellämainitun urheilun parissa tai sitten sukuloimassa/ystäviä näkemässä tai mikä tärkeintä - omaa parisuhdetta hoitaen. Lääkiskavereitakin on onneksi tullut jonkin verran nähtyä, niin ettei aivan täysin ole joutunut unohtamaan kaikkea ja kaikkia viime vuoden tapahtumia ja tuttavuuksia. Tänään tapaamme pitkästä aikaa (okei, no muutamaan viikkoon) lääkiskaveriporukalla täällä Tampereella. Ja myöhemmin kesällä juhlimme ystävämme häitä. On mukava kuulla muidenkin kuulumisia kun nyt kaikki ovat tahoillaan viettäneet kesää töiden tai lomailujen merkeissä. :)
Mielessä on monena päivänä ollut aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, ja joiden uskoisin muitakin ihmisiä kiinnostavan, mutta ei vain ole ollut sellaista hetkeä, että olisi koneen ääreen ehtinyt istua rauhassa kirjoittamaan. Tai ehkä niitä hetkiä olisi ollut, jolloin olisi ehtinyt, mutta silloin ei ehkä ole niinkään huvittanut tehdä mitään aivotyötä vaativaa. Edellisen lauseen perusteella on varmaan selvää, etten ole tämän kesälomani aikana uhrannut juuri aikaa tai energiaa opiskelulle. Vaikka kuinka itselleni lupailin kertailevani ensimmäisen vuoden juttuja kesälomalla, niin ei ole kyllä tippaakaan tehnyt mieli kaivaa koulukirjoja tai muistiinpanoja esille. Ainakaan vielä.
Kyllä sitä silti jatkuvasti pyörittelee päässä koulujuttuja, etenkin kun töissä kuluneelta vuodelta tuttuja juttuja tulee välillä vastaan. Lisäksi tuossa kirjoituspöytäni vieressä seinää koristaa Thiemen anatomian kirjapaketin mukana tulleet julisteet ihmisen lihaksistosta. Kyllä sitä passiivista opittujen asioiden kertausta siis tapahtuu lähes koko ajan. Jos nyt kertaus voi passiivista olla...
Lääkärilehtiäkään en ole vielä kaivanut esiin luettavaksi, vaikka niitä aikamoinen pino onkin hyllyyn kuluneen lukuvuoden aikana kertynyt ja tavoitteena todellakin on selata ne kaikki ainakin läpi. Ajan hermolla pysyminen on kuitenkin lääketiedeuralla melko tärkeää. Lukemista olen kyllä harrastanut aika hartaasti tämän alkukesän aikana, mutta lähinnä viihdekirjallisuutta. Lisäksi olen löytänyt uudelleen pääsykoekevään aikana niin tutuksi ja tärkeäksi käyneen liikunnan harrastamisen ja suhteellisen uutena tuttavuutena nyt joogan.
Jokainen vapaapäivä ja oikeastaan -hetkikin on tullut käytettyä tehokkaasti hyväksi joko edellämainitun urheilun parissa tai sitten sukuloimassa/ystäviä näkemässä tai mikä tärkeintä - omaa parisuhdetta hoitaen. Lääkiskavereitakin on onneksi tullut jonkin verran nähtyä, niin ettei aivan täysin ole joutunut unohtamaan kaikkea ja kaikkia viime vuoden tapahtumia ja tuttavuuksia. Tänään tapaamme pitkästä aikaa (okei, no muutamaan viikkoon) lääkiskaveriporukalla täällä Tampereella. Ja myöhemmin kesällä juhlimme ystävämme häitä. On mukava kuulla muidenkin kuulumisia kun nyt kaikki ovat tahoillaan viettäneet kesää töiden tai lomailujen merkeissä. :)
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Lääkisläisten kesätyöpaikat
Tällä hetkellä minun ja varmaan monen teistä lukijoistakin elämää siivittää hyvin vahvasti kesätyö. Oma työpaikkani on tutussa sairaalaympäristössä, jossa harjoitan jo olemassaolevaa sairaanhoitajan ammattiani. Siinä mielessä olin hyvin onnekkaassa asemassa kurssikavereihini verrattuna, koska minulla oli jo ennestään ammatti, jolla saada kohtalaisen helposti töitä vieläpä omalta alalta. Aika hyvin kuitenkin melkein kaikki halukkaat kurssiltani työllistyivät, ja yllättävän moni jopa pääsi "oman alan hommiin" tai ainakin johonkin läheisesti terveydenhuoltoalaa liippaaviin töihin. Monet kuitenkin myös tekevät tänäkin kesänä niitä edelliskesiltä tuttuja töitä esimerkiksi myyjänä.
Minun laillani TAYSin käytäviä kuluttaa muutama muukin kurssilaiseni. Ihan kaikkien kesätyöpaikkoja en saanut udeltua, mutta esimerkiksi tänään yksi kavereistani ilmestyi osastollemme ottamaan EKG:ta potilaasta. Meitä lääkäriopiskelijoita on siis esimerkiksi Fimlabin (kuten ehkä nimestäkin voi päätellä, kyseessä on laboratoriopalveluja tuottava yritys) palveluksessa mm. verinäytteiden ja sydänfilmien ottajana. Ne ovatkin jo ensimmäisen vuoden harjoitustöissä tutuksi tulleita toimenpiteitä, ja varmasti kesä näytteenottajana tuo mukavaa rutiinia työskentelyyn. Potilaitakin saa kohdata, joten mikäs sen parempaa.
Kurssikavereitani toimii myös muuten sairaaloissa tai laitoksissa esimerkiksi laitoshuoltajana tai sihteerinä. Jotkut ovat myös yksityisillä firmoilla töissä vastaanotossa potilasneuvonnassa ja ajanvarauksessa. Sen lähemmäs potilaita ja käytäntöä ensimmäisen vuoden opiskeluilla tuskin pääsee, ellei sitten tee hoitajan töitä. Niitäkin jotkut kurssikaverini uskaltautuivat täksi kesäksi tekemään. Mielestäni se on ihailtavaa ja todella hyväksi tuleville lääkäreille. Perus-/lähihoitajan sijaisena (tai nimike varmaankin on hoitoapulainen kun ei nimikesuojatun ammattilaisen töitä saa ilman alalla opiskelua tehdä) toimiminen on perushoidon näennäisestä helppoudesta huolimatta aika rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Sen lähemmäs ihmistä on vaikeaa päästä. Siinä työssä saa myös nähdä ne kaikki elämän puolet, mitä ei ehkä vielä omalle kohdalle ole sattunut.
Toivon, että hoitotyössä toimiminen on kavereilleni kasvattava ja opettava kokemus. Itse ainakin ensimmäinen kesätyöpaikka pitkäaikaissairaiden osastolla kasvatti ihan eri lailla kuin mitkään muut kokemukset elämässä sitä ennen. Menin hoitotyöhön silloin ihan ummikkona, en tiennyt edes miten vessassa autetaan ihmistä ja esimerkiksi toisen suihkuttaminen tuntui todella omituiselta. Onneksi kaiken oppii aika äkkiä ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Hoitotyöhön kesäksi meneviä/menneitä kurssikavereitani yritin kyllä parhaani mukaan jos ei nyt neuvoa niin ainakin henkisesti valmistaa tulevaan. Tärkeintä on kuitenkin kohdata se ihminen ja kaikki paperiasiat ja muu byrokratia on oikeasti toissijaista. Varmasti hoitotyötaustalla lääkäriopiskelijasta tulee joskus parempi lääkäri kuin ilman niitä kokemuksia.
Aika moni meidän kurssilainen pääsi jo fuksivuoden aikana aloittamaan syvärit eli syventävän opinnäytetyönsä. Niiden parissa kuluukin sitten joidenkin kesä. En itse ole aloittanut syväreitä, joten en tiedä niistä vielä paljon mitään. Elän kuitenkin käsityksessä, että niiden tekemiseen voi kuulua vähän sekalaisesti vaikka ja mitä. Jotkut esimerkiksi lukevat potilaskertomuksia ja poimivat sieltä dataa johonkin isompaan aineistoon, josta sitten kirjoittavat esimerkiksi artikkelin. Jotkut taas pääsevät ihan potilaiden kanssa tekemisiin, tekevät näille esimerkiksi jotain kliinisiä tutkimuksia tai haastattelevat näitä. Syväreistä on kai joissakin tapauksissa mahdollista saada palkkaakin. Riippuu varmaan kenelle tekee ja miten osaa neuvotella oman työnsä tärkeydestä. Itse olen vieläkin ihmeissäni siitä, että lääkäriopiskelijalle maksetaan harjoittelusta palkkaa.
Palkallista harjoittelua eli amanuenssuuria meillä ei kuitenkaan ole ohjelmassa ennen kuin kolmannen vuoden jälkeen. Harjoittelu on pakollinen tutkintoon kuuluva osa ja se suoritetaan "omalla ajalla", eli loma-aikoina. Siksi kai onkin reilua, että siitä maksetaan. Sairaanhoitajaopiskelijoilla harjoittelu kuitenkin tapahtuu pääosin lukuvuoden aikana. Amanuenssuureja suoritetaan esimerkiksi yliopistosairaalassa tai terveyskeskuksissa. On kai aika sama mihin menee harjoitteluun, paitsi yksityiset lääkäriasemat eivät ilmeisesti kelpaa. Harjoitteluksi lasketaan myös lääkärin sijaisena toimiminen, mutta siihen saadaan luvat vasta neljännen vuoden jälkeen.
Itse olen jo nyt kovasti miettinyt amanuenssuuria. Toisaalta kiehtoisi toimia "lääkärinä" jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varsinkin kun kliinistä osaamista on jo taustalla, vaikkei niitä asioita olisikaan vielä koulussa tullut vastaan. Amanuenssina kun saisi ilmeisesti toimia missä vain opintojen vaiheessa, jos vain joku sellaiseksi palkkaa. Harjoitteluksi sitä ei kuitenkaan lasketa ennen kuin vasta kolmannen vuoden jälkeen.
On jotenkin ihan minun tapaistani jo nyt suunnitella asioita, jotka tulevat tapahtumaan vasta kaukana tulevaisuudessa (tai vähintäänkin vuoden päästä). Olisi hyvä harjoitella elämään hetkessä ja nauttimaan siitä. Itse olen ainakin näinä kolmena päivänä kyllä nauttinut nykyisestä kesätyöstä ja etukäteen jo harmittaa kun sairaanhoitajan työt jossain vaiheessa vaihtuvat mitään osaamattoman ja täysin kaikesta pihallaolevan lääkäriharjoittelijan rooliin.
Minun laillani TAYSin käytäviä kuluttaa muutama muukin kurssilaiseni. Ihan kaikkien kesätyöpaikkoja en saanut udeltua, mutta esimerkiksi tänään yksi kavereistani ilmestyi osastollemme ottamaan EKG:ta potilaasta. Meitä lääkäriopiskelijoita on siis esimerkiksi Fimlabin (kuten ehkä nimestäkin voi päätellä, kyseessä on laboratoriopalveluja tuottava yritys) palveluksessa mm. verinäytteiden ja sydänfilmien ottajana. Ne ovatkin jo ensimmäisen vuoden harjoitustöissä tutuksi tulleita toimenpiteitä, ja varmasti kesä näytteenottajana tuo mukavaa rutiinia työskentelyyn. Potilaitakin saa kohdata, joten mikäs sen parempaa.
Kurssikavereitani toimii myös muuten sairaaloissa tai laitoksissa esimerkiksi laitoshuoltajana tai sihteerinä. Jotkut ovat myös yksityisillä firmoilla töissä vastaanotossa potilasneuvonnassa ja ajanvarauksessa. Sen lähemmäs potilaita ja käytäntöä ensimmäisen vuoden opiskeluilla tuskin pääsee, ellei sitten tee hoitajan töitä. Niitäkin jotkut kurssikaverini uskaltautuivat täksi kesäksi tekemään. Mielestäni se on ihailtavaa ja todella hyväksi tuleville lääkäreille. Perus-/lähihoitajan sijaisena (tai nimike varmaankin on hoitoapulainen kun ei nimikesuojatun ammattilaisen töitä saa ilman alalla opiskelua tehdä) toimiminen on perushoidon näennäisestä helppoudesta huolimatta aika rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Sen lähemmäs ihmistä on vaikeaa päästä. Siinä työssä saa myös nähdä ne kaikki elämän puolet, mitä ei ehkä vielä omalle kohdalle ole sattunut.
Toivon, että hoitotyössä toimiminen on kavereilleni kasvattava ja opettava kokemus. Itse ainakin ensimmäinen kesätyöpaikka pitkäaikaissairaiden osastolla kasvatti ihan eri lailla kuin mitkään muut kokemukset elämässä sitä ennen. Menin hoitotyöhön silloin ihan ummikkona, en tiennyt edes miten vessassa autetaan ihmistä ja esimerkiksi toisen suihkuttaminen tuntui todella omituiselta. Onneksi kaiken oppii aika äkkiä ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Hoitotyöhön kesäksi meneviä/menneitä kurssikavereitani yritin kyllä parhaani mukaan jos ei nyt neuvoa niin ainakin henkisesti valmistaa tulevaan. Tärkeintä on kuitenkin kohdata se ihminen ja kaikki paperiasiat ja muu byrokratia on oikeasti toissijaista. Varmasti hoitotyötaustalla lääkäriopiskelijasta tulee joskus parempi lääkäri kuin ilman niitä kokemuksia.
Aika moni meidän kurssilainen pääsi jo fuksivuoden aikana aloittamaan syvärit eli syventävän opinnäytetyönsä. Niiden parissa kuluukin sitten joidenkin kesä. En itse ole aloittanut syväreitä, joten en tiedä niistä vielä paljon mitään. Elän kuitenkin käsityksessä, että niiden tekemiseen voi kuulua vähän sekalaisesti vaikka ja mitä. Jotkut esimerkiksi lukevat potilaskertomuksia ja poimivat sieltä dataa johonkin isompaan aineistoon, josta sitten kirjoittavat esimerkiksi artikkelin. Jotkut taas pääsevät ihan potilaiden kanssa tekemisiin, tekevät näille esimerkiksi jotain kliinisiä tutkimuksia tai haastattelevat näitä. Syväreistä on kai joissakin tapauksissa mahdollista saada palkkaakin. Riippuu varmaan kenelle tekee ja miten osaa neuvotella oman työnsä tärkeydestä. Itse olen vieläkin ihmeissäni siitä, että lääkäriopiskelijalle maksetaan harjoittelusta palkkaa.
Palkallista harjoittelua eli amanuenssuuria meillä ei kuitenkaan ole ohjelmassa ennen kuin kolmannen vuoden jälkeen. Harjoittelu on pakollinen tutkintoon kuuluva osa ja se suoritetaan "omalla ajalla", eli loma-aikoina. Siksi kai onkin reilua, että siitä maksetaan. Sairaanhoitajaopiskelijoilla harjoittelu kuitenkin tapahtuu pääosin lukuvuoden aikana. Amanuenssuureja suoritetaan esimerkiksi yliopistosairaalassa tai terveyskeskuksissa. On kai aika sama mihin menee harjoitteluun, paitsi yksityiset lääkäriasemat eivät ilmeisesti kelpaa. Harjoitteluksi lasketaan myös lääkärin sijaisena toimiminen, mutta siihen saadaan luvat vasta neljännen vuoden jälkeen.
Itse olen jo nyt kovasti miettinyt amanuenssuuria. Toisaalta kiehtoisi toimia "lääkärinä" jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varsinkin kun kliinistä osaamista on jo taustalla, vaikkei niitä asioita olisikaan vielä koulussa tullut vastaan. Amanuenssina kun saisi ilmeisesti toimia missä vain opintojen vaiheessa, jos vain joku sellaiseksi palkkaa. Harjoitteluksi sitä ei kuitenkaan lasketa ennen kuin vasta kolmannen vuoden jälkeen.
On jotenkin ihan minun tapaistani jo nyt suunnitella asioita, jotka tulevat tapahtumaan vasta kaukana tulevaisuudessa (tai vähintäänkin vuoden päästä). Olisi hyvä harjoitella elämään hetkessä ja nauttimaan siitä. Itse olen ainakin näinä kolmena päivänä kyllä nauttinut nykyisestä kesätyöstä ja etukäteen jo harmittaa kun sairaanhoitajan työt jossain vaiheessa vaihtuvat mitään osaamattoman ja täysin kaikesta pihallaolevan lääkäriharjoittelijan rooliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)