Tähän menessä suorittamani (tai mitä lähitulevaisuudessa tulen suorittamaan) lääkiksen opintoihin kuuluvat jaksot (meillä ei Tampereella siis ole kursseja) pähkinänkuoressa. Allaolevat ovat omaa muisteluani/koontia menneistä jaksoista ja ehkä jonkilaista briiffausta tulevasta nuoremmille kollegoille.
Ensimmäinen vuosi
1. Jakso: Johdanto lääketieteen opintoihin (4 op)
Kolmeviikkoinen johdantojakso heti lääkiksen aluksi. Pehmeä lasku koulun aloitukseen. Johdantojaksolla pääasia oli tutustua opiskelukavereihin ja siihen, miten tutoristunnoissa tulee toimia. Johdantojaksolla opintoja isompaa roolia näyttelivät kaiken maailman bileet ja muut riennot. Tätä jaksoa ei kannata ottaa kovin vakavasti.
2. Jakso: Solut, kudokset ja niiden toiminta (9 op)
Solujaksolla päästiinkin opiskelujen makuun oikein kunnolla. Solujakso on ehkä koko lääkiksen tylsin jakso. Solujakson asioita tulee tarvitsemaan kaikilla muillakin jaksoilla, mutta harmillisesti niitä ei vaan tule muistamaan enää tentin jälkeen. Jo fuksivuoden keväällä voikin jo ihmetellä, että mikä ihmeen g-proteiini ja mihin ihmeeseen ne kaikki oudonnimiset entsyymit, joita solujaksolla päntättiin, ovat muistista kadonneet.
3. Jakso: Lisääntyminen, kasvu ja kehitys (12 op)
Fuksivuoden syksyn viimeinen jakso, LKK (ei pidä sekoittaa tylsään LTT:hen). Aika mukava solujakson jälkeen. Opetellaan sikiön kehitys, lapsen kasvu, murrosikä ja nuoruus. Fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisestikin yhden jakson aikana. Näiden lisäksi oppimistavoitteisiin kuuluu raskaus ja synnytys. Aika sekalainen paketti vähän kaikenlaista, mutta toisaalta ei ehdi kyllästyä mihinkään. Loppujaksosta työtaakka alkaa helpottaa kun opiskeltava asia on embryologian sijaan "vain" sosiaalipsykaa. Sisältää vierailun päiväkotiin nallesairaalan merkeissä. Se oli hauskaa.
4. Jakso: Aineenvaihdunta (8 op)
Ykkösvuoden kevään laittaa käyntiin vauhdikkaasti aineenvaihdunta. Vanhempikurssilaiset väittävät jaksoa aina kamalan kivaksi. Varmaan kaikki kolmen viikon jaksot ovat kivoja, kun tenttiviikolla kerrattavaa asiaa on aika vähän. Aineenvaihduntajakso turhauttaa kamalasti aluksi, kun se sisältää pelkkiä kemiallisia kaavoja ja reaktioketjuja, eikä mitään tietoja saa yhdistettyä mihinkään. Loppujaksosta palapeli on valmis ja koko kuvio alkaakin yhtäkkiä hahmottua ihan kivasti. Aineenvaihduntajaksoon pätee vähän sama kuin solujaksoon: tärkeitä asioita (mistäs ne solut energiaa saisivat elleivät sitruunahappokierrosta ja soluhengityksestä... paitsi tietysti, jos kyseessä on esim punasolu, jossa ei edes ole mitokondrioita!), mutta jonka sisällöstä et tule kesän jälkeen muistamaan mitään. Tässä jaksossa kannaattaa suosiolla lukea Crash course -kirjaa (Crash course: metabolism & nutrition taisi olla?), eikä lähteä tavaamaan vaikeaa asiaa monimutkaisesti mistään biokemian opuksista.
5. Jakso: Liikkuminen (11 op)
Anatomiaa, anatomiaa ja vielä vähän anatomiaa! Fuksikevään suurin paketti onkin liikkumisjakso, jonka aikana opiskellaan koko kehon anatomia. (Ja lisäksi vähän luun ja lihaksen histologiaa ja jotain paranemisjuttuja.) Anatomia ei käsitä pelkkiä luiden tai lihasten nimiä, vaan lisäksi pitää hallita mm. lihasten origot ja insertiot (lähtö- ja liitoskohdat), hermotus, verisuonitus ja funktio. Luista pitää tietää jokainen pieni monttu ja röpelökohta. Ainakin suullisessa tentissä ja jakson lopussa. Oikeastihan tällaista määrää tietoa ei kukaan tule koskaan muistamaan, ellei sitten työskentele esimerkiksi anatomian professorina ja ole ko.rakenteiden kanssa tekemisissä päivittäin. Eikä tarvitsekaan osata. Ainakaan niitä luiden kuoppia ja nystyröitä. Ainakaan kaikkia.
Jaksolla opetellaan myös mm. polven ja olkapään tutkimista, mikä oli ainakin todella mielenkiintoista. Ja opiskellaan käytännössä anatomiaa vainajien dissektioissa. Sisältää siis paljon kaikkea "oikeaa lääkisopiskelua". Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen jakso.
6. Jakso: Hapen saanti (11 op)
Ensimmäisen vuoden viimeinen jakso on taas aivan erilainen kuin edellinen. Hapen saanti keskittyy enimmäkseen sydämen ja keuhkojen toimintaan, anatomiaan ja histologiaan. Kliiniset taidot tässä jaksossa ovat myös todella mielenkiintoista; opitaan kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja, katsellaan keuhkokuvia ja tulkitaan spirometriakaavioita (keuhkojen toimintakoe). Vihdoin Orionin stetoskoopeille tulee käyttöä!
Toinen vuosi
1. Jakso: Lääketieteellinen tieto ja tutkimus (5 op)
Kakkosvuosi alkaa LTT-jaksolla, joka on onneksi syksyn ensimmäinen niin, että opiskelijoilla on vielä intoa ja jaksamista rentouttavan kesän jäljiltä jäljellä. LTT ei nimittäin tärkeydestään huolimatta ole ollenkaan mielenkiintoinen. Jaksolla opetellaan tieteellisen tutkimuksen tekoa ja tieteellisten artikkeleiden lukemista kriittisesti. Opetellaan tunnistamaan hyvät tieteelliset tutkimuskäytännöt ja noudattamaan niitä. Tehdään itse ryhmässä tutkimus synnytysaineistoon perustuen. Luetaan paljon artikkeleita. Opiskellaan myös englantia tieteellisten artikkeleiden kautta. Vaikka LTT tuntuu tylsältä, on se oikeasti tarpeellinen jakso tulevaisuutta ajatellen. Jaksolla käydyt opit tutkimuskäsitteistä nimittäin tulevat kummittelemaan tulevaisuudessa aika ajoin ja sitten kyllä harmittaa kun mitään ei taas muista.
2. Jakso: Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen (8 op)
Toisen vuoden toinen jakso on ravintojakso, jonka tutoristunnoissa ja muussa opetuksessa käydään läpi koko ruuansulatuskanava ja siihen liittyvät rauhaset. Opetellaan lista ruuansulatusentsyymeitä (joita näitäkään et tule muistamaan enää vuoden kuluttua) ja katsellaan suolen histologisia leikkeitä. Vinkkinä tulevaisuutta varten: kannattaa opetella se umpilisäkkeen normaali rakenne niin osaat kakkovuoden keväällä erottaa tulehtuneen terveestä. Ravintojaksosta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ihan mukava jakso. Muutama kiva harjoitustyö (verensokerin mittausta ja kaverin suolistoäänten kuuntelua).
3. Jakso: Hermoston rakenne ja toiminta (12 op)
Hermostojakso sisältää todella paljon uutta asiaa, jos tietämyksesi aivojen anatomista kattaa isoaivot, pikkuaivot, väliaivot, keskiaivot, aivosillan ja ydinjatkeen. Aivoissa nimittäin on kaikkea muutakin (tai ylläolevat sisältävät vaikka mitä rakenteita). Lisäksi opetellaan kaikki aistit, niiden toiminta ja hermot. Hermostojaksolla käydään läpi autonomisen hermoston farmakologiaa, joka on ihan oma kokonaisuutensa, ja jota ei ihan tosta noin vaan hallitakaan. Hermostojakso on todella mielenkiintoinen, mutta myös niin paljon uutta asiaa sisältävänä aika raskas. Harjoitustyöt ovat tässäkin jaksossa parasta; tutkitaan aivohermoja; korvia ja kuuloa; näköä ja silmänpohjia; sekä refleksejä. Onneksi tämän jälkeen luvassa on joululoma!
4. Jakso: Hormonitoimintaan perustuva säätely (7 op)
Hormonijakso on myös "kiva" kolmeviikkoinen kokonaisuus, jonka aikana käydään läpi kaikki umpieritysrauhaset (aivolisäke, hypotalamus, kilpirauhanen, lisäkilpirauhaset, lisämunuaiset, haima, sukupuolirauhaset); niiden anatomia, histologia ja fysiologia. Opiskellaan kaikki hormonit ja niiden toiminta. Loppujen lopuksi aika hallittava kokonaisuus ja rehellisesti ihan kiva jakso. Ainoa jakso, jonka tentin olen jättänyt uusintaan (matkan vuoksi siis).
5. Jakso: Hyökkäys ja puolustus (13 op)
Hypu oli massiivinen jakso kakkosvuoden keväällä. Ihan hirveästi asiaa. Ihan todella pikkutarkkaa asiaa ja kuitenkin myös melko tärkeäksi kokemaani. Stressaava jakso. Hypu -jakson yksi iso ongelma oli ainakin minun aikanani se, ettei siihen ollut mitään yhtä hyvää kirjaa. Duodecimin julkaisuja en suosittele, vaikka suomenkieliset kirjat saattavatkin houkutella. Niiden perusteella oli todella vaikeaa yrittää muodostaa elimistön puolustusjärjestelmistä selkää kokonaiskuvaa. Jakson aikana opiskellaan siis paljon asiaa valkosoluista, mikrobeista ja tulehduksista. Bonuksena syöpä. Histologiaa on paljon ja myös patologiaa. Tässä kohtaa on todella mukavaa, jos muistaa miltä ne normaalit kudokset histologisesti näyttivätkään. Eteen nimittäin tulee kasa patologisia leikkeitä, joissa on se sama kudos, mutta nyt esimerkiksi tulehtuneena. Koko hyökkäys ja puolustus on jokseenkin hämärien muistikuvien peitossa, todennäköisesti siksi, etten saanut jakson loppupuolellakaan jäsenneltyä sitä mitenkään järkeväksi. Toivottavasti infektiojakso selkeyttää asioita jotenkin.
6. Jakso: Vanheneminen (8 op)
Kakkosvuoden päättää koko lääkiksen leppoisin jakso. Vanheneminen toteutettiin yhteistyössä ensihoidon ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa, joten siinä ei todellakaan menty minnekään soluproteiinitasolle. Sen sijaan jakso oli käytännönläheinen ja aika helppo. Vanhusten kanssa vuosia tekemisissä olleelle sairaanhoitajalle jakso tuntui aika ajoin turhalta. Itse en ihan kamalasti kokenut koko jaksosta olleen hyötyä ja olisin toivonut vapautusta siitä. Olisi ne kevään viikot voinut vaikka töissäkin käyttää, ihan käytännön geriatriaa toteuttaen. Peruslääkisopiskelijalle (siis ilman aikaisempaa ammattia terveydenhuollossa) vanhenemisjakso kuitenkin varmaan tarjosi ihan arvokastakin kokemusta ja tietoa vanhuksen kohtaamisesta ja esimerkiksi monisairaan ihmisen hoidon arvioinnista ja suunnittelusta.
Kolmas vuosi
1. Jakso: Ennaltaehkäisy (6 op)
Kolmossyksyn alkoi rauhallisissa merkeissä ei-niin-tärkeältä tuntuvan Ennaltaehkäisy -jakson merkeissä. Jakso keskittyi nimensä mukaisesti ennaltaehkäisevään työhön terveydenhuollossa sisältäen muun muassa rokotukset ja alkoholin haitat sekä liikunnan terveyshyötyjä. Jaksolla laadittiin tutorryhmittäin ennaltaehkäisyohjelma, eli käytännössä keksittiin joku projekti, jolla voisi vaikuttaa johonkin kansanterveydelliseen ongelmaan. Työ tuntui täysin turhalta ja seminaaripäivät, joissa kuunneltiin muiden ryhmien esityksiä, olivat nekin tylsiä. Jakson olisi mielestäni voinut tiivistää esimerkiksi kolmeen viikkoon ja vapauttaa opintoviikkoja muille syksyn jaksoille. Parasta oli gynekologisen statuksen ja papa-kokeen ottoharjoitukset.
2. Jakso: Neste- ja elektrolyyttitasapaino (7 op)
Tämä jakso oli ihan huippu! Todella laaja jakso, sisältäen urologiaa, nefrologiaa, farmakologiaa ja anestesiologiaa nestetasapainolaskujen muodossa. Opeteltiin kanyloimaan, katetroimaan ja asettamaan rakkopunktiokatetri. Opittiin myös letkuttamaan nesteitä suonensisäiseen annosteluun ja laskemaan potilaille annettavia neste- ja elekrolyyttimääriä (eli suoloja). Opittiin tulkitsemaan verikaasuanalyysiä ja elektrolyyttilabroja (Kalium, natrium...). Tällä jaksolla päästiin myös sairaalaan haastattelemaan urologisia potilaita. Hyvin kliininen jakso, todella mielenkiintoinen ja kiva! Mutta aivan liian lyhyt ja siksi todella rankka.
3. Jakso: Infektio (6 op)
Kolmosvuoden kolmaskin jakso oli edellisen tapaan hyvin kliininen ja mielenkiintoinen. Jakso pyöri pitkälti infektiosairauksien ja antibioottien ympärillä. Farmakologiaa oli siis yllin kyllin ja uskomatonta kyllä, jakson lopussa kymmenet eri mikrobilääkkeet alkoivat löytää paikkansa jossain mielen lokerojen ryhmittelyssä ja sitä koki jopa oppineensa jotakin. Erityisesti tutorkeissit olivat mahtavia, koska joka kerta oli kyseessä jokin "oikea" potilastapaus ja oppimistavoitteet käsittivät infektiosairauden tutkimista ja hoitoa. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi tuntua opiskelevansa todella lääketiedettä ja valmistuvansa joskus lääkäriksi, joka oikeasti diagnosoi ja hoitaa ihmisiä. Kliinisiä taitoja ei kovin paljoa harjoiteltu, mutta päästiin taas tutkimaan potilaita sairaalaan ja jopa laatimaan epikriisi!
4. Jakso: Rintakipu- ja hengenahdistus (11 op)
Opintopisteiden määrä kertoo paljon. Rankka jakso, joka pituuteensa nähden sisältää aivan liikaa asiaa. Kaikki on todella mielenkiintoista, luennot huippuja ja kaikki harjoitustyöt ja kliiniset taidot sitäkin mielenkiintoisempia. Nyt viimeistään oppii tulkitsemaan ekg:ta, spirometriaa ja keuhkokuvia. Opitaan sydämestä, keuhkoista ja verenpaineesta. Omat elintavat alkavat kiinnostaa aivan eri lailla kun ateroskleroosi tulee tutummaksi kuin koskaan aiemmin. Yksi lääkiksen parhaista jaksoista, mutta todella työläs ja stressaava.
5. Jakso: Hermoston toimintahäiriöt (7 op)
Neurologiaa! Aika vaikea jakso, jossa opiskellaan neurologisen potilaan tutkimista (neurologinen status) ja sairauksia. Tututksi tulevat Parkinson, aivovammat, aivoverenkiertohäiriöt, epilepsia, muistisairaudet, neuropatiat, hermo-lihassairaudet... jne. Sekä lääkkeet. Neurofarmakologia on haastavaa, niin kuin koko jaksokin. Tässä kohtaa olisi todella hyvä, jos hermoston rakenne ja toiminta -jaksolta jotain perusasioita ja aivojen rakennetta vielä muistaisi... Todella mielenkiintoista asiaa, mutta koko jakson ajan on sellainen olo, ettei pysy ihan täysin kärryillä.
6. Jakso: Diagnstiikka ja hoito (10 op)
Jakso kuulosti puisevalta ja työläältä vanhempikurssilaisia kuunnellessa... ja ehkä nytkin siitä saa sen kuvan. Tässä jaksossa ei ole tenttiä vaan lopputyö. Tuossa työssä on tarkoitus vastata johonkin lääketieteelliseen kysymykseen aiheesta julkaistujen tutkimusten perusteella eli tehdään pieni kirjallisuuskatsaus. Vaikka artikkeleita tuohon vaaditaankin etsittäväksi vain viisi, on niiden läpikotainen analysointi melko raskasta. Tuon työn lisäksi jakso sisältää runsaan määrän opetusta siitä, miten tieteellistä tietoa tarkastellaan kriittisesti ja mitä tarkoittavat esimerkiksi diagnostisen testin sensitiivisyys ja spesifisyys. Jakson koin kuitenkin mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi. Ei nimittäin ole kerta eikä kaksi kun on joutunut jonkun "maallikko"tutun kanssa keskustelemaan siitä, miksi selkäkipuiselle ei tehdä magneettikuvausta heti. Diagnostiikka ja hoito -jakso opettaa tutkimustiedon lisäksi suhtautumaan kriittisesti diagnostisiin testeihin ja tutkimuksiin ja arvioimaan sitä, mitä kunkin potilaan kohdalla oikeasti tarvitaan ja miten se diagnoosi oikeasti tehdään.
Neljäs vuosi
1. Jakso: Jaksaminen (5 op)
Syksy alkaa rennosti jaksaminen -jaksolla, joka ennen taisi olla nimeltään uupumus tai muuta negatiivishenkistä. Jaksolla keskitytään psykiatriaan - ensimmäistä kertaa lääkiksen aikana oikeastaan! Opiskellaan masennusta, skitsofreniaa ja psyykelääkkeitä. Sen lisäksi paneudutaan jonkin verran myös muihin väsymyksen syihin (esimerkiksi anemiaan) ja kivun hoitoon. Jakso on aika lyhyt, joten sen jaksaa mainiosti ja tällainen paatunut anti-psykiatrikin kyllä kiinnostui psykiatriasta tuon jakson aikana!
2. Jakso: Abdominal complaints (6 op)
Nimestäkin päätellen englannin kielellä toteutettava jakso, jossa osaa tutorryhmistä ilahduttavat kansainväliset opiskelijat. Omassa ryhmässämme ei sattunut vaihtaria olemaan, mutta istunnot piti silti hoitaa englanniksi, mikä olikin lopulta aika kiusallista. Vatsan alueen sairauksia, sisätautisia ja kirurgisia, käsittelevä jakso. Todella mielenkiintoista periaatteessa asiasisällöltään, mutta valitettavasti pakkoenglanti teki jaksosta jotenkin kurjan. Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan kiva jakso, siis ainakin sisällöltään. Opiskellaan esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksen hoitoa, tulehduksellisia suolistosairauksia, keliakiaa ja mahaan vaikuttavia lääkkeitä sekä tietysti vatsakipuisen potilaan tutkimista.
3. Jakso: Nivelkipu (5 op)
Vähän samanlainen jakso kuin fuksivuoden Liikkumisjakso, koska anatomia pitää tässäkin osata ja pitää mielessä koko ajan. Tosin nyt ei painotus ole anatomian opiskelussa (koska sehän on kaikilla jo muistissa ennestään) vaan tuki- ja liikuntaeliimstön sairauksissa. Opetellaan tutkimaan kaikki nivelet ja päättelemään sen perusteella, mikä potilaalla voisi olla vikana ja miten sitä hoidetaan (pääasiassa hyvin yksinkertaisestusti: useimmat vaivat hoidetaan konservatiivisesti, eli liikkumista kivun sallimissa rajoissa ja kipulääkettä; liika lepo on haitaksi ja jos vaiva jatkuu tosi pitkään, niin sitten kuvataan). Jakson aikana alkaa kovasti tehdä mieli mennä salille ja alkaa pitää omasta kropastaan parempaa huolta. Liike on lääke!
4. Jakso: Hätätilanteet (6 op)
Nelosvuoden syksyn - ja samalla preklinikan - viimeinen jakso. Tämän jakson painopiste on anestesiologisessa erikoisalassa, eli ensi- ja tehohoitopotilaissa. Ei niinkään opiskella anestesiakurssin asioita (sen vuoro on joskus myöhemmin) vaan miten erilaisissa hätätilanteissa toimitaan. Opetellaan intuboimaan ja elvyttämään (ottamaan lääkärin rooli elvytystapahtumassa) sekä miten myrkytyksiä hoidetaan. Lisäksi opetetaan tunnistamaan erilaisia hätätilanteita ja antamaan niissä tarvittavaa ensihoitoa terveyskeskuksessa. Tämänkin jakson voisi tiivistää seuraavasti: ABCDE ja lähetä nopeasti sairaalaan. Aakkoset tulivat tutuksi joka käänteessä, koska ne viittaavat tietenkin toimintajärjestykseen hätätilanteessa: Airway (katso, että potilas pystyy hengittämään) - Breathing (vaihtuvatko kaasut, hengittääkö?) - Circulation (kiertääkö veri, sykkiikö sydän?) - Disability (onko tajuissaan jne) - Exposure (onko vartalossa vammoja jne).
Neljännen vuoden keväästä lähtien ollaan klinikassa! Vuosikurssi jakautuu kahteen osaan, joista puolet suorittavat ensin "isot" klinikat eli sisätautikirurgisen integroidun klinikkajakson kevään aikana, ja toinen puoli "pienet" eli gynekologian, lastentaudit ja psykiatrian. Vitosen sksyllä osat vaihtuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti