Tartto, opintomatka

Tarton excusta on tosiaan ollut tarkoitus kirjoittaa jo siitä asti kun se joulukuun alussa tapahtui. Haluaisin tarjota tämän blogin kautta teille mahdollisesti lääkikseen aikoville nimittäin sekä omia kokemuksiani lääkisopiskelusta Tampereella että tietoa muista lääkiksistä ja niissä opiskelusta.               Kandiseuramme järjesti excun (eli excursion eli opintomatkan) itsenäisyyspäivän viikonloppuna Viroon, Tartoon, jossa on paljon suomalaisia lääketieteen opiskelijoita. Tartto siis on Viron toiseksi suurin kaupunki. Yliopistokaupunki, jossa on lääkis ja hammaslääkis. Kaupunki, jonne jotkut suomalaiset suuntaavat opiskelemaan lääketiedettä.

Ymmärtääkseni Tarton lääkikseen on jossakin määrin helpompi päästä kuin Suomen lääkiksiin, koska sinne päästäkseen ei tarvitse opiskella fysiikkaa ja kemiaa. Käsittääkseni ainoastaan biologian hallinta on pääsyvaatimuksena. Opiskelu kuitenkin maksaa aika paljon, koska Tarton yliopistossa on useiden ulkomaisten yliopistojen tapaan käytössä lukukausimaksut. Virossa eläminen on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa, joten varmaan se vähän kompensoi lukukausimaksuja.

Exculle lähtiessäni vakaana aikomuksenani oli ottaa paremmin selvää Tartossa opiskelusta ja sikäläisten suomalaisten lääkisläisten koulunvalintamotiiveista. Halusin selvittää millaista opetus oikeastaan on ja tietenkin miltä tuntuu opiskella ulkomailla... tai englanniksi. Tai kuulemma jotkut aikaisemmin opiskelunsa aloittaneet opiskelevat jopa viron kielellä. Ja tietenkin ulkomailla asuessa varmaan paikallista kieltä tulee opittua ihan muutenkin, ja käytettyäkin.

Harmillisesti kuitenkin sain hankittua hyvin vähän vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, enkä kovin paljoa pysty tässä postauksessa kertomaan itse siitä opiskelusta tai miksi kannattaisi valita maaksi Viro ja kaupungiksi Tartto niiden ilmiselvien syiden (eläminen halvempaa ja helpompi päästä kouluun) lisäksi. Tuo "helpompi päästä kouluun" on myös aika subjektiivinen näkemys, koska voihan olla, että juuri se biologia on sinulle paljon vaikeampi aine hahmottaa kuin esimerkiksi fysiikka ja kemia. Omalla kohdallani kuitenkin tilanne oli vielä vuosi sitten aivan toinen.

En kuitenkaan olisi koskaan hakenut ulkomaille lääkikseen, koska uskon opiskelun olevan jo itsessään niin haastavaa, etten kaipaisi vieraskielistä lisähaastetta. Lisäksi kaverit ja sukulaiset ovat täällä Suomessa, enkä haikaile ulkomaille mitenkään pidempiaikaisesti asumaankaan. Eläminen ja oleminen on vain paljon helpompaa täällä Suomessa, ainakin minulle.

Uskon kuitenkin, että jos ei koe lukukausimaksuja, vierasta kieltä ja ulkomailla asumista minään esteinä, on Tartossa opiskelu varmaan ihan mahtavaa! Itse ainakin nautin excusta...

Yksi yliopistorakennuksista, olisiko ollut hammaslääkis?

Saavuimme majoituspaikkaamme myöhään perjantai-iltana, ja minua ainakin väsytti matkustamisen jäljiltä niin paljon, että menin melkeinpä suoraan sänkyyn. Osa meistä excuilijoista lähti jo ensimmäisenä iltana tutustumaan paikallisiin baari-illan merkeissä. 

Seuraavana päivänä kadutti, etten ollut valinnut kengiksi saappaiden sijaan lenkkareita. Kävelimme varmaan monta kymmentä (siltä se tuntui!) kilometria ympäri Tarttoa, oppaanamme Tarttossa opiskeleva TaSLOlainen (Tarton Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat), joka näytti meille paikallisia nähtävyyksiä ja kertoi opiskelusta Tarttossa. Näimme yliopiston, kirjaston, lääkiksen ja paljon kaikkea muutakin. Kävimme myös joulumarkkinoilla ja panimovierailulla. Kaupoissa ihmeteltiin jälleen kerran Viron halpoja hintoja. Somersby -siideripullo maksoi alle euron, kun Suomessa vastaava saattaa kustantaa reilu kolme euroa... Opiskelijaelämä tosiaan varmasti tulee Virossa paljon halvemmaksi kuin täällä meillä!

Puistokuva kaupunkiin tutustumiskävelyreissultamme.

Illalla vietettiin pikkujouluja viimein TaSLOlaisten kanssa sitsien merkeissä. Olin tietysti odottanut sitsejä paljon (oikeastaan niiden takia osallistuinkin koko exculle), koska kuten olen aiemmin varmasti mainostanut, rakastan sitsejä! :) Odotin myös pääseväni viimein tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin, ja kuulemaan Tarttossa opiskelusta enemmän.

Meitä excuilijoita taisi kuitenkin olla paljon enemmän kuin paikallisia, enkä päässyt kovin monen kanssa juttusille. Vieruskavereiltani kuulin toki joitain asioita opiskelusta, muun muassa laskelmat siitä, että Tarttossa opiskelu tosiaan tulisi lukukausimaksuista huolimatta halvemmaksi kuin Suomessa kuuden vuoden ajalta. Työllistymisenkään kannalta ei pitäisi olla kovasti väliä missä on opiskellut. Tarttossa myös opetus on ainakin paikallisten mukaan hyvin laadukasta. En ihmettele kyllä yhtään, jos siellä kurssikoot ovat alle 30:n opiskelijan luokkaa. Varmasti pienryhmäopetus saa ihan uuden merkityksen kun koko kurssi on itsessään pieni ryhmä.

En kannata isoja ryhmäkokoja, etenkään harjoitustilanteissa, mutta olen loppujen lopuksi ihan iloinen, että meitä on ainakin kurssilla niin monta. Löytyy monenlaista persoonaa, ja minun mielestäni erilaisuus on rikkaus. Yhdessä saadaan paljon enemmän aikaiseksi kun tekijöitä on monta. Kaikille löytyy isosta ryhmästä myös aika varmasti edes joku kaveri.

Sitsit olivat tietenkin todella hauskat, ja ruokakin ihan eri luokkaa kuin meillä. Virossa kun vähemmällä saa enemmän. Erityisesti mieleen jäivät voileipäkakku ja Caesar-salaatti - sitsiruokana! Kuulimme myös ihan uudenlaisia lauluja TaSLO:n laulukirjasta illan aikana...

Sitsitarjoiluja <3

Itsenäisyyspäivänä palasimme takaisin kotiin, jälleen kerran ihanassa merisäässä. Ulkona vallitsi hirveä myrsky ja laivan lattiapintoja täyttivät huonovointiset matkustajat. Pystyssä ei kerta kaikkiaan voinut olla, kun merenkäynnin vuoksi alkoi oksettaa. Tietysti voisi sanoa edellisillan sitseillä olleen osuutta pahoinvointiin, mutta olotila oli samanlainen lähes kaikilla myös menomatkalla. Silloinkin myrskysi ja laivan buffetissa kävellessä sai varoa, ettei juoma lentänyt lasin reunan yli kun vuorotellen laiva nousi ja laski niin, että olo oli kuin Linnanmäen laitteen vapaapudotuksessa. 

Vaikken välttämättä kovin paljoa informaatiota saanut reissusta irti, oli se silti hauska ja mielenkiintoinen. Ennen lähtöä kävimme tutustumassa paikalliseen tiedekeskukseen, jossa saimme katsella lasipurkkeihin säilöttyjä elimiä. Niistä olisi varmaan jonain toisena päivänä saanut enemmänkin irti... Väsymyksen vuoksi oppiminen tällä opintoreissulla jäi kuitenkin vähän vähemmälle. Sen sijaan olen nyt monia uusia kokemuksia rikkaampi. 

Matkailu avartaa ja excuilu kannattaa! :)