Tänään on joululoman viimeinen päivä!
Huomenna siis koittaa paluu arkeen, mikä tuntuu yhtä aikaa ihanalta ja vähän ehkä stressaavalta. Enimmäkseen kylläkin ihanalta. Loppuu tämä toimettomuus, pääsee eroon tunteesta, ettei tee mitään hyödyllistä. En ole oikein hyvä vain olemaan. Lomailu on mielestäni stressaavaa, jos kalenteri ei ole täynnä tekemistä. Tyhjät sivut ahdistavat. En siis oikein osaa olla, jos en ole töissä tai koulussa tai sitten käytä lomaani matkusteluun. Ei ihme, jos tässä parin vuoden sisään saankin mahahaavan...
Kuukauden pituinen loma kuitenkin kului todella nopeasti. Äskenhän se vasta alkoi tenttidiskollamme ja nyt se jo muka päättyy? En tehnyt mitään kovin ihmeellistä, en matkustanut mihinkään ulkomaille tai ollut esimerkiksi sitä yhtä aamuvuoroa enempää töissä. En käyttänyt vapaa-aikaa mitenkään kovin hyödyllisesti hyväkseni esimerkiksi sen suuremmin opiskelemalla. (Pakko omaksi hyväkseni kuitenkin sanoa, että kertailin vähän anatomiaa ja laskin kemiaa, oikeasti!).
Loma oli kuitenkin aika ihana. Tuli vihdoin talvi (vaikkakin ne lähes 30-asteen paukkupakkaset olisi voinut jättää kokematta), näin sukulaisia ja vanhoja ystäviäni. Sain viettää aikaa kummilapseni kanssa, hoitaa tuttujen lasta, pääsin ristiäisiin... Sain luettua melkein puolet niistä lääketiedettä sivuavistä lehdistä, joita kotiini kannetaan joka viikko. Sain viettää runsaasti aikaa poikaystäväni kanssa, mikä tuli tarpeeseen, koska syksy oli koulujuttujen osalta niin kiireinen, ettei kotona tullut kovin paljoa oltua.
Paluu arkeen on kuitenkin hyvin tervetullut, koska kun minä olin lomalla, niin olivat lomalla myös lähes kaikki ne liikuntapaikat, joissa tapaan käydä. Ei ollut tankotanssitunteja eikä ryhmäliikuntatunteja yliopistoliikunnan puolesta. Enkä opiskelijana halua maksaa kalliita käyntimaksuja jonnekin hienoille kuntosaleille (siis kyllähän yliopistoliikunnan kuntosali olisi ollut auki, mutta en tykkää käydä salilla). Oli liian vähän lunta ja liian kylmä, jotta olisi voinut mennä hiintämään tai luistelemaan. Liikunta siis tosiaan jäi aivan liian vähälle.
Vähälle jäivät myös uudet koulukaverit. Monet viettivät osan tai koko lomansa kotipaikkakunnillaan, ja myös minä olin pitkiä aikoja poissa Tampereelta. Uutena vuotena toki näin monia kakkoskurssilaisten järkkäämissä uudenvuoden bileissä, ja olemme me satunnaisesti viettäneet peli- tai leffailtoja tai kahvitteluhetkiä täällä Tampereella olleiden kurssikavereideni kanssa. On kuitenkin kiva palata huomenna takaisin opintojen pariin ja nähdä kaikkia muitakin!
Huomenna tosiaan starttaa käyntiin Aineenvaihdunta -jakso, jonka aikana tutustumme mm. rasvojen aineenvaihduntaan ja soluhengityksen saloihin. Jotkut vanhempikurssilaiset ovat kutsuneet tulevaa jaksoa paratiisiksi. En vielä tiedä, onko paratiisi sanottu sarkastisesti vai onko sitä todella tarkoitettu. En itse ainakaan voi kuvitella biokemiaa sisältävää jaksoa minään miellyttävänä kokonaisuutena, mutta onhan toki vain kolme viikkoa kestävä jakso ihan mukavaa vaihtelua viime syksyn LKK:lle, joka tosiaan kesti sen kahdeksan viikkoa. Tentti nyt ainakin tulee olemaan suppeammalta alueelta, mikä tietysti vähentää tenttiinlukustressiä.
Tulevan jaksomme jaksokirjat, eli ne, missä näkyy "lukujärjestys" ja ylipäätään kaikki kurssin tulevat aiheet, luennoitsijat ja ryhmätyöt, saimme jo viime syksyn aikana. Meillä tulee olemaan ainakin kaksi paastoa vaativaa laboratoriotyötä. Toisessa teemme itsellemme sokerirasitustestin. Ihan mielenkiintoista, vaikka en usko minulla mitään sokeriaineenvaihdunnan häiriötä (eli diabetestä) olevankaan. Niin monta kertaa kuitenkin tullut töissä omaa verensokeria välillä mittailtua ;)
Ensi keväänä tulen varmaan taas kerran hajoilemaan aika pahasti anatomian kanssa. Meidän tulee kevään toisella jaksolla opetella sitten ne loputkin luut ja lihakset ja kaikkea muuta mukavaa. Liikkumisjakso on yhtä massiivinen kuin lisääntymisjakso. Mutta nautitaan sitä ennen nyt siitä paratiisista!
Kouluunpaluu tuo mukanaan opiskelun lisäksi tietysti kaikki ihanat extracurriculaariset aktiviteetit, eli bileet ja muut tapahtumat. Kevät on myös tunnetusti varsinainen sitsikausi. Odotan siis jo innolla! Myös pari isompaa reissua on tiedossa lääkisporukalla tässä kevään mittaa, joista ensimmäinen jo ihan pian. Tammikuun lopussa on luvassa nimittäin kaksipäiväinen lääkisten superristeily. Myöhemmin keväällä taas lähdemme kandiseuramme Tahkon laskettelureissulle. Minäkin, vaikka en todellakaan laskettele! Pulkkamäkeen siis...
Hieman biletystahtia ja osallistumisaktiviteettia tulee (onneksi?) hillitsemään jokaviikkoiset tanssitreenit kevään näytelmäämme varten. Viime marraskuun postauksessani kerroinkin pääsystäni tanssimaan proggikseemme. Edelleenkin olen siitä innoissani! Ja koska lupauduin tekemään myös yhden koreografian, myös osa joululomasta meni tähän valmistautuessa.
Parasta koulun alkamisessa on kuitenkin ehdottomasti ihmiset! Ihanat kurssikaverini, joista kuukauden pituinen erossaolo on ollut kamalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti