Päivä sairaanhoitajana

Olin tässä joululomalla taannoisessa kesätyöpaikassani keikalla yhden aamuvuoron verran. Ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana sairaalassa ammattilaisen, eikä opiskelijan roolissa. Pitkästä aikaa sain olla jälleen sairaanhoitaja.

Ajattelin koulun alettua syksyllä, etten varmaan jaksaisi tehdä töitä koulun ohella, koska uskoin opiskelun olevan niin rankkaa. Loppujen lopuksi opiskelu ei nyt vielä syksyllä ehkä ollutkaan ihan niin rankkaa, kuin ehkä joskus tulevaisuudessa se tulee olemaan, ja olisin hyvin voinut olla silloin tällöin töissäkin. Valitettavasti vain säästösyistä johtuen täällä Tampereella on hyvin vähän keikkatöitä tarjolla. Oikeastaan ei ollenkaan. Ainakaan siellä, missä haluaisin työskennellä.

Ei kyllä haittaakaan, että olen saanut rauhassa keskittyä opiskeluun ja kandiseuramme tarjoamaan oheistoimintaan, tutustua uusiin kurssikavereihini ja myös nauttia omasta vapaa-ajastani. Mutta kyllä ihan innoissani lähdin keikalle kuitenkin. Ovathan lisäansiot aina tervetulleita, ja pidän myös sairaanhoitajan työstä ja kyseisestä osastosta.

"Töihin paluu" jännitti kuitenkin reilun neljän kuukauden tauon jälkeen sen verran, että edeltävä yö tuli nukuttua huonosti. Eniten varmaan jännitti se, miten selviän aamuherätyksestä kun koko syksyn oli saanut nukkua suhteellisen pitkään (yleensä puoli kymmeneen...) ja nyt kello oli soimassa jo kuudelta. Olen myös taipuvainen stressaamaan ihan turhista ja tyhmistäkin asioista. Ja tosiaan, heräsin jo tunti ennen kellon soittoa, enkä saanut enää unta kun mietin mihin säilön osastolla ulkovaatteeni (?!) :D

Lopulta itse työpäivä sujui hyvin, enkä ollutkaan itse siitä työnteosta etukäteen stressannut. Kyllä työkokemusta on sen verran jo takana, että hommat hoituvat, vaikka välissä olisi vähän taukoakin. Paikkakin oli tuttu ja samoin työkaverit, joita oli todella kiva nähdä pitkän tauon jälkeen! Samoin oli todella kivaa hoitaa pitkästä aikaa oikeita potilaita, oikeita sairauksia, tehdä oikeita toimenpiteitä. Tietää tekevänsä jotain oikeasti hyödyllistä.

Opin myös jälleen jotain uutta. Lääkärinkierrolla tuli puheeksi, että opiskelen itsekin nyt lääkiksessä, ja kirurgi kertoikin minulle sitten tarkemmin kierrolla esille tulleista asioista, kuten aivohermojen tutkimisesta. On hienoa, että opiskelijoihin suhtaudutaan niin hyvin, ja että vanhemmat kollegat haluavat jakaa omaa osaamistaan ja tietoaan! Olin siitä kiitollinen.

Mietin etukäteen kuitenkin myös, olisiko outoa olla taas sairaanhoitajan roolissa, kun olen viimeksi syksyn aikana käynyt sairaalassa kurssikavereideni kanssa isossa ryhmässä, selkeästi opiskelijana, valkoinen takki päällä ja stetarit taskussa. Suhtautuisivatko kollegani minuun eri tavalla? Odottaisiko joku minun osaavan nyt jotain paremmin, jotain enemmän? Miltä minusta tuntuisi?

Ei oikeastaan tuntunut mitenkään erilaiselta. Ainoastaan tuo kirurgin hieman tarkemmin asioista selittäminen oli erona tavalliselle työpäivälle. Opiskeluni eivät tulleet onneksi puheeksi millään lailla potilaiden kanssa. Työkaverini tietysti tiesivät mihin syksyllä lähdin opiskelemaan, ja puhuimmekin paljon opinnoista ja muusta siihen liittyvästä. Mutta puhuimme myös muista asioista. Se, että olen lääkäriopiskelija ei vaikuttanut työpäivääni mitenkään. Ja hyvä niin. Sain olla päivän ihan vain sairaanhoitaja.

Olen monesti aiemminkin sanonut läheisilleni, että minulla on jo hyvä ammatti. Se ammatti kyllä olisi minulle tavallaan riittänytkin, vaikken koskaan lääkikseen olisi päässytkään. Olisin varmaan koko loppuelämäni jossitellut ja pohtinut pitäisikö vielä yrittää hakea, mutta silti. Minulla on jo hyvä ammatti. Mielenkiintoinen ammatti. Pidän sairaanhoitajan työstä, pidän potilaiden hoitamisesta. Pidän siitä, että jokainen päivä on erilainen ja työ on saamaan aikaan niin haastavaa ja palkitsevaa.

Oli mukava olla pitkästä aikaa töissä tuo aamuvuoro. Toivottavasti saan jatkossa lisää keikkatöitä. En aio asiasta kuitenkaan stressata, on sitä tekemistä keväällä luvassa muutenkin ihan kiitettävästi. Kiirettä tulee varmasti pitämään.

Ensi kesänä viimeistään jälleen sairaanhoitajan rooliin! :)