CAH, TCA, PKA, ATP, BANG!

Ensimmäinen viikko takana Aineenvaihdunta-jaksoa. Opiskelu on nyt jo ehkä vähän helpottunut kun raskaimman yli on toivottavasti jo päästy. Alku aina hankalaa ja niin edespäin...

Tuntuu tosiaan, että se jakson aloitus ja ensimmäinen tutorkeissi olivat sellaista upottavassa hangessa tarpomista, että otetta ei meinannut saada oikein mistään. Mutta kun pikkuisen on aurannut sitä polkua auki niin jatko on jo paljon helpompaa. Nyt kun suunnilleen tietää, mistä glykolyysissä, sitruunahappokierrossa ja oksidatiivisessa fosforylaatiossa on kyse, ja että glukoneogeneesi on tavallaan sama kuin sitruunahappokierto väärään suuntaan, niin pääsee jo aika pitkälle. Silti jotkut reaktiotuotteet ja etenkin entsyymit ovat vielä aika lailla hämärän peitossa. Nyt saattaa jonkun yhdisteen nimen kuullessa päähän pälkähtää ajatus, että tästä on ehkä joskus ennenkin jotain kuullut... Sitten vain muistiinpanovihosta kaivamaan, että missäs se sama sana lukikaan aikaisemmin.

Kuva ilmestyi tutorryhmäni whatsappiin. Ilmeisesti Crash course: Metabolism & Nutrition -kirjasta.

En voi kyllä sanoa nauttivani kuluvasta jaksosta yhtään. En voi sanoa pitäväni näistä asioista tai kokevani niitä kovinkaan hyödyllisinä tulevaa uraa ajatellen, vaikka samaan aikaan ymmärrän senkin, että näiden reaktioiden käsittäminen on tähdellistä esimerkiksi lääkkeiden tai myrkkyjen vaikutusten ymmärtämisessä. Mutta kun se kaikki tuntuu vielä niin irralliselta. Toki meidänkin tutorkeisseissä on nyt hieman sivuttu esimerkiksi ketoosia ja luennolla kerrottu Atkinsin dieetistä, jotka toki ovat aika nykypäiväisiä ja ihan omaankin arkeen linkittyviä asioita. Ehkä sitä pitäisi itse vain kaivaa enemmän tietoa juurikin aineenvaihduntasairauksista tai ruokavalion vaikutuksesta metaboliaan niin asiat jäisivät paremmin mieleen. Jos vain olisi aikaa siihen ekstratiedon esiinkaivamiseen.

Ensimmäinen viikko taisi kuitenkin olla rankin tässä jaksossa (vaikka ei meillä varsinaista opetusta koskaan ollut kuin 3-4 tuntia päivässä), koska esimerkiksi ensi viikolla on ainakin yksi vapaapäivä ja muinakin päivinä opetusta vain ehkä 1-2 tuntia. Tuntuu melkein turhalta raahautua kouluun yhden luennon vuoksi. Varsinkin kun aina niiltä luennoilta ei saa kovin paljoakaan irti. Mutta koskaan ei voi tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Siksi olen kiltisti mennyt kaikille luennoille istumaan, vaikka joskus ne ovatkin kuluneet whatsapissa chattaillessa tai kynsiä lakatessa. En nimittäin koe oppivani mitään luennoilla, jos en ole etukäteen ehtinyt tutustua aiheeseen, ja jos aihe on niinkin puuduttava kuin jokin reaktioketju, jossa vain luetellaan eri entsyymeitä ja välituotteita.

BANG!

Opiskelun ohella elämä on kuitenkin ollut edelleen aika hauskaa. Eilenkin järjestimme peli-illan kaveriporukalla. Koeajoimme synttärilahjaksi saamiani uusia pelejä, kuten Cards against humanity ja Bang!. Olen aina rakastanut lautapelejä ja edellämainitut ovat tällä hetkellä suosikkejani, Carcassonnen lisäksi tietenkin. Iki-ihanat Trivial pursuit ja Alias saavat kyllä myös aina minut innostumaan. Ylipäätään lautapelit ovat aivan mahtavaa ajanvietettä kaveri-, sukulais- tai missä vain porukassa. Silloin ei ole edes väliä, vaikkei seurue toisiaan kovin hyvin ennestään tuntisi. Olen iloinen siitä, että muutkin ovat kiinnostuneita järjestämään peli-iltoja, ja erilaisia lautapelejä löytyy lähipiiristä paljonkin.


Tällä viikolla olen ehtinyt myös urheilemaan ja käymään hieronnassa. Olen siis saanut vihdoin ehkä otettua hieman itseäni niskasta kiinni terveellisemmän elämän ja kehonhuollon suhteen. Joitakin asioita olisi vielä ehkä tehtävä toisin... esimerkiksi kaveriporukassamme yleinen uudenvuoden lupaus herkkulakosta on aika pahastikin lipsunut tässä viime aikoina. Viimeksi tänään. Tosin tänään siihen oli ihan hyvä syy, kun oli synttärijuhlat. Mutta mikä tekosyy minulla oli eilen? Entä toissapäivänä? Mikä ihme siinä on, että niitä herkkuja on niin kamalan vaikea vastustaa? Ja mistä niitä ylipäätään aina tulee, vaikka olemme kaikki vannoneet tuovamme nyyttärimeiningillä vain terveellistä naposteltavaa? Milloin ne porkkanatikut vaihtuivat popcorneihin? (Okei, viimeksi mainittu oli minun syytäni...)

Tällä viikolla kiireisenä minut on pitänyt myös näytelmäkerhomme ja tulevaan näytelmään valmistautuminen. Edelleen tekemässäni koreografiassa on hiottavaa, enkä itsekään osaa tanssia kovin hyvin, kun koko ajan muutan sitä. Ensikertalaisena on niin kovin vaikeaa hahmottaa miltä tanssi näyttää "valmiina", kun sitä on useampi henkilö toteuttamassa kuin vain minä. Meillä oli myös ensimmäiset treenit tällä viikolla, ja kyllä tuli hiki! Jatkossa saakin hikoilla ihan urakalla kun parhaassa tapauksessa treenitunteja on putkeen useampikin.
Tanssin lisäksi sanoitimme parin kaverini kanssa yhden kappaleen näytelmää varten, ja olen ollut siitä aivan innoissani nyt viime päivät. Saimme (omasta mielestämme ainakin) aikaan niin huikeat sanoitukset ja ennen kaikkea hauskat, että odotan jo nyt innolla niiden kuulemista laulettuna näytelmässä.

Ai niin, kävin myös hiihtämässä!
Minulla on hiihtoa kohtaan oikea viha-rakkaussuhde. Lähden hiihtämään aina aika innolla ja tarmoa puhkuen, mutta jostain syystä suksi aika harvoin luistaa, ja lopulta olen vain hikinen ja turhautunut siihen, etten pääse eteenpäin, nenä vuotaa ja suuta kuivaa niin, että tekisi mieli syödä lunta. Hyvää liikuntaa sekin kai on, vaikka etenisi vain kävelyvauhtia. Ainakin saa olla ulkona ja nauttia ihanasta talvisäästä.

On se talvi ihan kiva, ainakin silloin kun pakkasta on maksimissaan -10.

CAH:n satoa. Kuvasta kiitos kuuluu JR:lle. :)

CAH = Cards Against Humanity (peli)

TCA = Tricarboxylic Acid Cycle (sitruunahappokierto)

PKA = Proteiinikinaasi-A (entsyymi)

ATP = Adenosiinitrifosfaatti (solun "energiavaluutta")

BANG! = yksi parhaista lautapeleistä :D