Uutta aineenvaihduntajaksoa on takana vasta päivä ja jo nyt on pakko vähän purkaa paineita kirjoittamisella.
Paratiisina markkinoitu jakso tuntuu kyllä tällä hetkellä olevan hyvin kaukana siitä, mitä lupailtiin. Jälleen on sellainen olo kuin viime syksynä solujakson alkaessa, että miksi ihmeessä odotin tätä niin innolla? Mikä kiire oli päästä takaisin koulunpenkille opiskelemaan? Kyllä sinne joululomalle olisi ollut ihan kiva jäädä lepäilemään ja lukemaan turhaa kirjallisuutta. Ilman mitään huolia entsyymeistä ja metaboliareiteistä. Ilman ahdistusta siitä, että on niin paljon vaikeita sanoja, joita ei voi muistaa ja kemiaa... niin paljon kemiaa. Hyvä, kun vähän sitä loman loppupuolella kertailinkin, niin että muistaa suunnilleen mikä on happo ja mikä esteri ja miten ne liittyvät toisiinsa. Muuten aineenvaihduntakirjallisuuden lukeminen voisi olla vielä rankempi koettelemus.
Koettelemukselta se tuntuu kuitenkin nytkin. Siinä biologian kirjasarjassa, jota viime keväänä pääsykokeisiin luin, käytiin vain hyvin pinnallisesti läpi mitään solun aineenvaihduntaan liittyviä asioita ja ennen tätä päivää minulta olivatkin Krebsin syklit ja oksidatiiviset fosforylaatiot ihan hämärän peitossa. Toki muistan niistä joskus kuulleeni, ja varmaan jotain asiaan liittyvää jotenkin osanneenikin, mutta en tosiaan olisi esimerkiksi pystynyt niistä nyt minkäänlaista esseevastausta raapimaan kasaan.
Tällä hetkellä, kolme tuntia Metabolism & Nutrition -kirjaa lukeneena (ja lukemista vältelleenä) olen hieman viisaampi ja hahmotan asioita vähän paremmin. Toisaalta taas päässä pyörii paljon vaikeita ja monimutkaisia entsyymien nimiä ja sitruunahappokierron vaiheita, joista en ole ollenkaan varma mitä pitää osata ja miten hyvin. Meille kyllä sanottiin, että kokonaisuuksien hahmotus on tärkeämpää kuin jonkin yksittäisen jutun muistaminen. Tässä vaiheessa kaikki kuitenkin tuntuu vielä niin kovin irralliselta, kun ei olla vielä käyty läpi juuri mitään asioita ja luentojakaan ei ole vielä ollut. Ehkä sitä huomenna on vähän viisaampi kun luvassa on pari luentoa aineenvaihdunnasta, entsyymeistä ja glykolyysistä.
Olen kuullut useammankin tästä jaksosta tykänneen ylempikurssilaisen sanovan, että Aineenvaihdunta -jakso oli kiva, koska näitä asioita tajusi, kirja oli helppolukuinen ja asiat eivät olleet mitään kovin vaikeita. Ja että ne opiskeltavat asiat tavallaan olivat hyödyllisiä. Olen kyllä samaa mieltä, että nämä aineenvaihdunta- asiat ovat ihan tähdellisiä lääkärintyössä ymmärtää, jotta tietää mihin joku lääke vaikuttaa ja miksi. Ja ylipäätään tietää mistä sitä ravintoa saa ja millä lailla sitä voidaan elimistössä hyväksikäyttää. Etenkin kun nykypäivänä joka toinen kadulla kulkija tuntuu "tietävän" yhtä ja toista oikeanlaisesta ravitsemuksesta, ja kaikenmaailman dieettejä on tarjolla pilvin pimein. Kuinka moni "dieettiguru" oikeasti tietää yhtään mitään siitä, mihin ne syödyt rasvahapot oikeasti elimistössä päätyvät ja mihin perustuu se, että esimerkiksi ketoosilla laihtuu?
Ymmärrän, että nämä asiat ovat hyödyllisiä ja ehkä jossain vaiheessa myös ymmärrettäviä, kun saa kerättyä lisää tietoa palapelin eri osista ja kokonaisuus alkaa olla helpompi hahmottaa. Olen kuitenkin vielä ainakin sitä mieltä, että kun opiskeltavat asiat ovat molekyylitasolla hahmotettavia, en saa niistä oikein mitään otetta. Paremmin oppisin esimerkiksi lääkkeitä tai sairauksien oireita, jotain konkreettista. Vaikka kyllähän niissäkin lopulta vaikutukset lähtevät sieltä solutasolta.
Noh, onneksi tämäkin jakso on vain kolme viikkoa pitkä! Onneksi on huippukiva uusi tutorryhmä, jonka kanssa työskentely varmasti sujuu kuivahkosta aiheesta huolimatta. Onneksi kouluun on silti kiva mennä ja opiskelu maistuu. Onneksi on (vielä tässä vaiheessa) melko paljon aikaa itsenäiselle opiskelulle varattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti