Luennoilla käyminen

Pohdiskelin taas syitä käydä luennoilla tai olla menemättä kun jäin tänään jälleen kotiin nukkumaan sen sijaan että olisin valmistautunut menemään aamuluennoille. Minulla oli kuitenkin mielestäni ihan hyvät syyt jäädä kotiin; olen ollut jo useamman päivän jokseenkin kipeä ja jatkuva yskiminen aiheuttaa sekä väsymystä kun se häiritsee yöunta että häiritsee luennoilla kanssaopiskelijoita. Kaikkien kannalta siis on parempi jäädä kotiin yksin sairastamaan ja perehtymään luentokalvoihin itsenäisesti. Onneksi ne sentään (yleensä) ovat Moodlen kautta saatavilla.

Luennolle menemättä jättäminen kuitenkin tuo aina jonkinlaisen tunteen "lintsaamisesta" tai ainakin siitä, että on laiska ja tehnyt jotain väärin. En ymmärrä mistä tällainen huono omatunto kumpuaa, koska luennothan eivät todellakaan ole pakollisia. Lisäksi luennot ovat yleensä todella huonoja. Paljon enemmän saa aiheesta irti kun lukee itsenäisesti tai katselee vaikka hyvien luennoitsijoiden youtubeen lataamia videoita (vaikka ne tosin ovatkin yleensä englanniksi).

Olen suurimman osan lääkisurastani istunut tunnollisesti luennoilla ja skipannut niitä vain hyvin harvoin ja lähes aina hyvästä syystä. Syitä luennolta poisjäämiseen ovat olleet esimerkiksi sairastaminen, muut pakolliset menot (lääkärikäynnit tai kokoukset tai joku muu tärkeä juttu) tai sitten joskus harvoin ihan vain se, että mieluummin nukkuu vähän pidempään kuin herää aamulla luennolle. Olen siis kerännyt mielestäni tarpeeksi kokemusta luennoista sanoakseni, ettei siellä istuminen kannata.

Meidän luennoitsijamme ovat oikeasti suurimmaksi osaksi aika huonoja. Luentojen pitäminen on kaiketi vain yksi pakollinen osa professorin työkuvaa, enkä usko, että suurin osa heistä nauttii samojen luentojen pitämisestä vuodesta toiseen. Mielestäni myös pedagogisen koulutuksen puuttuminen näkyy luennoilla selvästi. Lääkäriluennoitsijat saattavat olla oman aiheensa asiantuntijoita, mutta he eivät yleensä osaa opettaa. Ainakaan sadan hengen massaluennoilla. Luentokalvot ovat yleensä liian täynnä tekstiä ja luennolla ei todellakaan pysy kärryillä, jos haluaa esimerkiksi tehdä samalla muistiinpanoja. Ja minä haluan tehdä muistiinpanoja, koska jos en tee mitään, ajatukset lähtevät hyvin nopeasti harhailemaan johonkin ihan muualle tai jotenkin kännykkä päätyy käteen ja sitten sitä rupeaa selailemaan.

On meillä toki muutamia hyväkin luennoitsijoita, jotka sekä tekevät hyviä dioja että esittävät asiat mielenkiintoisesti, mikä yleensä tarkoittaa käytännön esimerkkien sisällyttämistä puheeseen tai omien kokemusten jakamista opiskelijoiden kanssa. Niille luennoille on oikeasti mukava mennä ja jälkeenpäin tuntuu, että käteen jäi muutakin kuin turhautuminen hukkaanheitetyn ajan vuoksi. Sellaisia luennoitsijoita meidänkin lääkikseen tarvittaisiin enemmän! Joka vuosi opiskelijat antavat palautetta tietysti jokaisesta jaksosta ja myös luennoitsijoista. En kuitenkaan usko, että mitään suuria muutoksia kuitenkaan on tapahtumassa, koska edistyksellisyys ei oman kokemukseni mukaan kuulu lääkärimaailmaan.

Mielestäni luennoista voisi jopa luopua kokonaan, koska niiden hyödyllisyys todellakin on kyseenalaista. Ymmärrän kuitenkin, että luennot ovat taas yksi niistä asioista, joita "on ollut aina", ja siitä sitten pidetään kynsin ja hampain kiinni. Lisäksi luennot todennäköisesti ovat etenkin näinä maailman aikoina se kustannustehokkain vaihtoehto, koska ne lähtökohtaisesti vetävät hyvin suuren määrän opiskelijoita, jolloin melko pienellä panostuksella saadaan jokin asia "opetettua" koko vuosikurssille tunnissa. Asioiden kunnollinen opettaminen esimerksi pienryhmissä tai jopa käytännön esimerkkejä näyttäen ei varmaan tule kuuloonkaan kun nytkin jo pitäisi koulutukseen meneviä varoja pienentää.

Onneksi me lääkisopiskelijat olemme kuitenkin suurimmaksi osaksi perfektionistejä ja tunnollisia opiskelijoita ja kansoitamme näitä turhia massaluentoja ahkerasti niin, että ne varmasti tulevat jatkossakin kuulumaan opetussuunnitelmaan. Onneksi myös olemme niin tunnollisia, että käytämme monta tuntia päivästä itsenäiseen opiskeluun kun luennolla asia ei sitten jäänytkään päähän. Toivottavasti pääsen itse jossakin vaiheessa eroon huonosta omastatunnosta jos en mene luennoille. On nimittäin aika rankkaa käyttää valtavasti energiaa suurimmaksi osaksi itsenäiseen opiskeluun ja sen lisäksi vielä tuhlata sitä jostakin täysin turhasta murehtimiseen.