tiistai 29. marraskuuta 2016

Terveisiä hermostojakson loppupuolelta

En ole jaksanut kirjoitella blogia pitkään aikaan ja blogihiljaisuudesta on kärsinyt ainakin äiti - pyydän tätä kovasti anteeksi siis sekä äidiltä, että muiltakin, joita kyseinen asia on mahdollisesti häirinnyt. Ei sillä, ettei sanottavaa olisi ollut, aikaa ja innostusta kirjoitella tänne ei vain ole löytynyt.

Kiirettä on pitänyt, vaikka itsenäisellekin opiskelulle on ihan kiitettävästi löytynyt aikaa. Kuitenkin koko ajan on sellainen olo, ettei ole tehnyt tarpeeksi ja ettei varsinkaan ole oppinut mitään. Neurologia on minusta todella vaikeaa, vaikka se ehkä aluksi vaikutti lupaavan yksinkertaiselta ja tajuttavalta. Nyt on kuitenkin tullut jokin raja vastaan uuden omaksumisesssa. Kuluvassa jaksossa on todella paljon asiaa, jota pitäisi opetella ulkoa, enkä minä pidä ulkoa opettelusta.

Onneksi kohta on joulu! Ja joululoma! Laitoin viestiä edelliseen kesätyöpaikkaani jo aiemmin syksyllä, että tulisin mielelläni joululomalla töihinkin, mikäli vain tarvetta olisi. Tarvetta ei ilmeisesti ole ollut, koska mitään ei ole kuulunut. Se ei nyt oikeastaan haittaa yhtään tippaa. Tietysti töissä pitäisi varmaan raha-asioiden kannalta käydä, mutta uskon tarvitsevani lomaakin. Ja kun opiskelija (ainakaan minä) ei lomallakaan pysty ihan vain kokonaan unohtamaan opintoja ja heittämään hanskoja naulaan, niin on kolmen viikon joululoma myös oivallinen aika kertailla kaikkea jo tähän asti opittua. Tai jos ei motivaatio riitä ihan kaikkien asioiden kertailuun (kuten ei ole aiemmillakaan lomilla riittänyt), niin vähintäänkin anatomiaa aion kertailla. Ihan varmasti.

Omatomisen opiskelun lisäksi aion joululomalla tehdä syväreitä. Olen nimittäin nyt saanut ne jos nyt ei vauhtiin niin ainakin pienelle alulle, ja siitä on hyvä jatkaa. Tenttiviikon jälkeen siis. Kunhan saa kaikki hermoja raastavat hermostolliset asiat pois päiväjärjestyksestä.

Hermostojaksolla on siis edetty nyt siihen pisteeseen, että opiskeluja on jäljellä enää vajaat kaksi viikkoa ja sen jälkeinen tenttiviikko. Kaikki aivojen osat on opiskeltu ja pian anatomian tietämystä pääsee testaamaan ihan käytännössä aivodissektioiden muodossa. En kyllä usko, että oikeista aivoista mitään rakenteita voi todella erottaa kun kaikki on yhtenäistä harmahtavaa massaa, eikä missään ole kauniita havainnoillistavia väritettyjä alueita niin kuin anatomian kirjan kuvissa...

Yhtenä inhokkinani tässä jaksossa ovat esiintyneet erityisesti neurotransmitterit eli välittäjäaineet. Niiden myötä olemme myös päässeet tutustumaan kliiniseen maailmaan farmakologian muodossa. Farmakologiaa oli viimekin jaksossa vähän, mutta tässä jaksossa ollaan oikeasti opiskeltu lääkkeitä, mm. beetasalpaajia. Mielestäni kaikki farmakologiaan liittyvä on todella sekavaa. Ylipäänsä kaikki välittäjäaineisiin liittyvä on todella sekavaa. En ole vielä ainakaan löytänyt mitään reittiä omissa aivoissani mitä kautta saisin yhdistettyä aikaisemmin työelämässä omaksumaani lääketietämystä ja nyt fysiologian kirjasta lukemaani reseptoritietämystä yhtenäiseksi kokonaisuuksi, jossa minäkin ymmärtäisin aivan päivänselvästi miten joku lääke vaikuttaa ja miksi se saa aikaan juuri tietynlaisia vasteita elimistössä.

Onneksi tässä jaksossa siirryin tutormuistiinpanojen tekemiseen ipadilla, koska niihin menisi varmasti vielä paljon kauemmin aikaa, jos kirjoittaisin kaiken käsin ja piirtäisin kuvia joukkoon. Toki olen edelleen sitä mieltä, että piirtämällä asiat jäävät parhaiten mieleen ja anatomiaa olenkin opiskellut piirtelemällä. Toivottavasti tenttiviikolla on sen verran aikaa, että ehdin tehdä muistiinpanoja uusiksi käsin ja piirrellä. Kuitenkin jokseenkin kammolla odotan jo nyt pian häämöttävää tenttiä, vaikka sen jälkeen luvassa onkin tuo ihana joululoma.

Tänään kuitenkin tarkoituksena olisi viettää jälleen kerran pikkujouluja (laskin, että tänä vuonna minulla on ainakin seitsemät pikkujoulut luvassa) hutuporukalla. Itse en oikeastaan ole juhlatuulella, koska olen ollut kipeänä pari päivää ja kärsin tappavasta yskästä, joka valvottaa puoli yötä... Mutta, ehkäpä se siitä. Tässä nyt siis pikaisesti vähän tämän hetken kuulumisia ja ajatuksia hermostojaksosta. Yritän ehtiä kirjoittamaan vähän useammin vastaisuudessa :)

2 kommenttia:

  1. Moi! Löysin blogisi sattumalta ja tässä menikin sitten pitkä aika sitä selaillessa! Voimaannuin tästä kovasti :D Itse kirjoitin ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla yli 6 vuotta sitten, hain lääkikseen, epäonnistuin, turhaannuin, kävin intin ja sitten se "vähän jäi". Menin sairaanhoitajakouluun, josta valmistuin ja nyt mielessäni on alkanut kyteä taas palo lääkärin ammattiin (ehkäpä hyvin tiiviin lääkäri-sairaanhoitaja -yhteistyön vuoksi työssäni anehoitajana). Mielessäni on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia siitä, olenko liian vanha enää opiskelemaan vuosi kausia ja siitä, onko matemaattisista (tai ylipäätään millään muotoa akateemis-tyylisistä) aineopinnoista jo aivan liikaa aikaa. Sh-koulussahan opiskelu oli vähän erilaista :D. Blogiasi oli mukava lukea, kiitos! Ehkäpä tarvii alkaa kaivamaan jostain käsiinsä lukion kirjoja... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Nyt jaksaa sitten taas kirjoittaa :)
      Tiedän kyllä tunteen, ehkä sitten sinunkin täytyy vaan yrittää ja hakea :D
      Et varmasti ole liian vanha!!

      Poista