Ihmeelliset aivot

Olen aivan ihmeissäni, siksi pakko kirjoittaa tällainen postaus.
HERMOSTOJAKSO EI OLE IHAN HIRVEÄ!
Ainakaan toistaiseksi.

Tämä viikko on koostunut pelkistä luennoista ja tutoreista, eli varsinaisia harjoitustöitä ei vielä ole ollut. Mutta viikko on oikeastaan silti ollut aika mukava. Toki toisen päivän luento hermovälittäjäaineista oli aivan hirveä, koska asiaa vain tuli niin tolkuttomasti lyhyen ajan sisään, ettei siitä oikeastaan jäänyt yhtään mitään käteen. Ei edes minulle, vaikka uskoin jotain niistäkin esimerkiksi lääkehoitotietämykseni valossa tietävän.. Noh, luennon jälkeenkin siis osasin vain ne asiat, jotka olivat tiedossa jo ennestään. Eli lähinnä asetyylikoliinin, adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutukset pintapuolisesti.

On myös ollut hyvin epäilahduttavaa huomata, miten kaikessa aina palataan viime syksyn solujaksolle. G-proteiineista ei pääse eroon vaikka kuinka haluaisi. Toki tämä on ihan loogista, koska kaikki asiat mitä opiskelemme tapahtuvat oikeastaan solutasolla ja esimerkiksi hermoston välittäjäaineet saavat sieltä sitten isompia vaikutuksia aikaan juurikin reseptoriproteiinien kautta. En siis ymmärrä, miksi olen koskaan kuvitellutkaan, ettei Solujakson juttuja tarvitsi jälkikäteen osata tai kaivaa muististaan...

Mutta takaisin Hermostojaksoon. Ensimmäisellä viikolla olemme siis istuneet pitkähköillä luennoilla kuuntelemassa ei pelkästään turhauttavan nopeatempoista selostusta hermovälittäjäaineista, mutta myös neurobiologiaa, jossa käytiin oikeastaan koko aivojen anatomia kolmen päivän aikana läpi. Onneksi luennoitsija oli todella hyvä, ja antoi aina välissä mielenkiintoisia esimerkkejä tai näytti youtube-videoita esimerkiksi Huntingtonin tautipotilaasta (se ei kyllä ollut mukavaa katseltavaa ollenkaan, melkein alkoi itkettää), joten luennoilla jaksoi kuunnella ja seurata. Aivot alkoivat jopa jollakin tavalla kiinnostaa ja kirjoitin monta sivua muistiinpanoja kuunnellessani. (Tänään tosin en enää jaksanut yhden tunnin vuoksi raahautua sateessa koululle...)

Olen luentojen lisäksi ahkerasti koko eilisen illan ja tämän aamun tehnyt tutoria, jonka oppimistavoitteina ovat aivojen anatomia ja verenkierto. On ilahduttavaa, miten näinkin vaikea asia alkaa lopulta selkeytyä kun sitä vain kertaa tarpeeksi paljon. Samat asiat ovat tulleet luennolla (jossa en kyllä yhtään hahmottanut missä kohtaa aivorunkoa/basaaliganglioita tai väliaivoja mennään), luettu eilen anatomian kirjasta kuvia katsellen ja piirrellen, ja lopulta tänään katseltu youtuben opetusvideoista. Ja  nyt se kokonaiskuva alkaa vihdoin hahmottua. Paljon on vielä tietysti opiskeltavaa, enkä usko hahmottavani aivojen anatomiaa ihan noin vain ja osaavani ulkoa nimetä kaikkia alueita, mutta ainakin toivoa on!!

Olen myös päättänyt nyt testailla vähän uusia lähestymistapoja opiskeluun. Omat opiskelumetodini ovat olleet ihan toimivia, mutta työläitä. Nyt kirjoitan luennolla muistiinpanoja tabletilla, mikä on paljon nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen, jolloin luentoa pystyy seuraamaan ihan eri tavalla. Tutormuistiinpanot teen myös koneella, myös ajansäästöllisistä syistä. Mutta aion kirjoittaa ne kuitenkin vielä käsin puhtaaksi sitten tenttiviikolla (kun on enemmän aikaa). Koen, että käsin tekeminen (kirjoittaminen ja piirtäminen) synnyttää paremmat muistijäljet kuin koneella kirjoitus. Aikaa siis säästyy rutkasti, eikä tunnu, että koko ajan hukkuu kouluhommiin.

Lisäksi jakso vaikuttaa inhimilliseltä myös koulun aikataulujen puolesta sikäli, että jakso on pitkä ja asioiden kertailuun on aikaa, koska vapaapäiviä näyttää olevan siellä täällä. Toki koulutyöhön menee aikaa viikossa se 40 tuntia, jos oikeasti haluaa tehdä kunnolla tutorit ja opiskella asioita jo ennen tenttiviikkoa (mitä todellakin suosittelen), mutta itseopiskeluun näyttäisi myös olevan nyt varattu hyvin aikaa. Se tuntuu helpottavalta. Kaiken lisäksi koko jakso vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, vaikka aiemmin olin toisessa uskossa.

Ehkä neurobiologian opiskelu on niin palkitsevaa, kun siinä on mukana koko ajan kliinisyys ja käytännönläheisyys. Aivojen eri alueita opiskelemalla pakosti miettii samalla, mitä siitä aiheutuu, jos tähän kohtaan tuleekin vika. Uskoisin, että suurin osa meistä opiskelijoista on oikeasti paljon kiinnostuneempi niistä oikeista sairauksista ja niiden parantamisesta kuin elimistön normaalista toiminnasta, vaikka tietysti se pitää ensin opiskella pohjatiedoksi.

Valoisin mielin siis jatketaan tätä uutta jaksoa ja innokaana odotellaan huomisia kandiseuramme Wuosijuhlia! TLK täyttää 44 vuotta. Onnittelut meille! :)