Tässä on jo lähes kaksi viikkoa maattu kotona.
Kaksi viikkoa sitten kotona makoilu oli koulukirja nenän edessä tulevaan tenttiin valmistautumista, tentin jälkeen parina päivänä se oli rästitehtävien tekemistä, mutta sitten se on ollut ihan vain aivot narikassa mitäänsaamattomana ja lopulta hyvin tylsistyneenä makoilua.
On ihmeellistä, miten tässä onkin näin pitkään lomailtu, mutta lähes mitään ei ole saatu aikaiseksi. Minulla oli monta hyvää ajatusta esimerkiksi anatomian ja histologian kertailusta sekä myös varmasti lukuisia tilaisuuksia näiden toteutukseen. Jotenkin vain esimerkiksi Netflix -sarjat kiinnostivat aina enemmän kuin opiskelu. Varmasti ensi jaksossa myös kaduttaa se, etten kertaakaan uhrannut ajatuksiani esimerkiksi hermoston anatomialle. Hermostojakso nimittäin on kuulemma todella rankka. Lisäksi neurologia on ehkä psykiatrian jälkeen minua kaikkein vähiten kiinnostava osa-alue, joten siinäkin mielessä tuleva jakso tuntuu aika tuskaiselta jo nyt.
Mutta minä otin loman ihan vain lomana. En oikeastaan tehnyt mitään. Aluksi en jaksanut tehdä mitään ja sitten en voinut. Olen lähes koko tämän viikon ollut flunssassa, joten esimerkiksi urheilu on jäänyt kokonaan väliin. Kotona makoilu on siis alkanut jopa kyllästyttää, kun se ei ole enää ollut vapaaehtoista. Kirppisten rauhallinen kiertely on ollut videopalveluiden tarjoamien sarjojen lisäksi ainoa lohtuni tässä kurkkukipukurjuudessa.
Pakko on ehkä myös antaa jotain krediittiä itselleni siitä, että olen saanut tehtyä sitä paljon suunnittelemaani inventaariota täällä kotona. Yhdessä sulhaseni kanssa (pienellä painostuksella) kävimme molemmat läpi omat vaatteemme ja muut yhteiset tavaramme astioita myöten ja kärräsimme kaiken ylimääräisen kirpputorille myytäväksi pilkkahintaan. Ne, mitä emme saa myytyä, annamme Pelastusarmeijalle.
Haluaisin kannustaa tähän samaan kaikkia muitakin; meillä on varmasti kaikilla nurkissa ja kaapeissa ylimääräistä tavaraa, jonka voisi antaa eteenpäin jollekulle muulle! Minua inhottaa ajatus ylimääräisestä roinasta ja ylipäätään tämä materialistinen yltäkylläisyys tässä maailmassa. Haluaisin ostaa kaikki lahjat esimerkiksi jouluksi kirppareilta, mutten usko kaikkien lahjansaajojen arvostavan käytettyjä lahjoja. Ainakin sulhaseni sanoi ihan suoraan, ettei halua lahjaansa käytettynä. Ehkä hänellä oli mielessä jotkut sukat tai perinteiset joululahjabokserit. :D Tietysti raja menee jossain, mutta mielestäni esimerkiksi kirjoja ei ole mitään järkeä ostaa uutena.
Kirpparishoppailu on kaiken lisäksi hauskaa! Sieltä löytyy niin paljon tavaraa ja vaatteita laidasta laitaan, yhden katon alta. Vaatetarjonta on paljon monipuolisempaa kuin missään muussa kaupassa, ja joskus voi vastaan tulla oikeita aarteita. Tällä hetkellä minulla ja varmaan monella lääkiskaverillani on esimerkiksi haussa 20-luvun teemaan sopiva mekko ja asusteet, kun fuksikurssi viimein paljasti e-bileteemakseen Great Gatsbyn! Tänään illemmalla luvassa onkin kaverini luona leffailta, jossa katsastamme kyseisen elokuvan.
Onneksi huomenna alkaa taas koulu! Toivottavasti olen myös tarpeeksi tervehtynyt menemään esimerkiksi joogaan. Tämä kotona makoilu alkaa nimittäin jo kyllästyttää. Loma tuli tarpeeseen, mutta liian pitkä lomailu alkaa lopulta vain turhauttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti