Risteilyn jälkeen

Meillä alkaa huomenna kolmiviikkoisen hormonijakson viimeinen viikko (sen jälkeen on kylläkin vielä tenttiviikko). On jotenkin todella outoa, että jakso on kohta lopuillaan ja edessä on enää esimerkiksi vain yksi tutorkeissi ja sen mukanaan tuomat oppimistavoitteet. Tämänhetkin tutorkeissi (haiman hormonit, diabetes ja diabeteslääkkeet) on tosin myös edelleen työn alla näin sunnuntai-iltana, vaikka huomenna olisi jo keissin purku. Viikonloppu nimittäin vierähti railakkaasti Lääkisten superristeilyllä ruotsinlaivalla ja Tukholmassa pyörien. Unta tuli nautittua viime yönä vain neljän tunnin edestä, joten opiskelu on tänään ollut hieman takkuavaa.

Onneksi tämä jakso ei ole odotusten mukaisesti ollut kovinkaan rankka. Hormoniasioita on tullut jo ennen lääkikseen pääsyä luettua niin paljon, että kyllä nyt vähintäänkin puolet kaikesta on jo tiennyt ennestään. Varmasti enemmänkin. En myöskään stressaa vielä tentistäkään, koska lähden tenttiviikoksi lomamatkalle ja omalla kohdallani tämän jakson tentti onkin vasta maaliskuun puolella. Tosin silloin uusinta on tietysti keskellä uutta jaksoa (hyökkäys ja puolustus), jossa varmasti on omat haasteensa ja uudet opiskeltavat asiat, eikä varmasti ole kauhean kivaa lukea rästiin jääneeseen hormonitenttiin kun mielessä pyörivät jo valkosolut ja tulehdusreaktion proteiinit.

Tuntuu, että jo kuluneiden kahden opiskeluviikon aikana on tapahtunut kamalasti ja olen saanut todella paljon aikaan, vaikka lukukautta ei olekaan tosian vielä kulunut kuin se pari viikkoa. Olen aloittanut syvärit ja jopa innostunut aiheestani niin, että niitä on kiva tehdä. Odotan jo oikeastaan seuraavaa labrakeikkaa syväreiden parissa. Lisäksi harrastuspuolella on tapahtunut paljon; Pseudon (eli näytelmäkerhomme ja tulevan kevään näytelmämme) tanssitreenit ovat lähteneet mukavasti käyntiin ja ainakin toinen koreografioistani on jo valmis. Toisessa taas työstämistä riittääkin. Ainoa menoa hieman hidastava seikka on vastikään ilmenneet selkävaivat, jollaisia ei kyllä nyt tähän väliin ehtisi potemaan. Noh, kaipa nekin ajan kanssa paranevat. Kun kuitenkin tutkitusti selkävaivat paranevat itsestään noin viiden-kuuden viikon kuluttua ilman sen kummempia hoitoja.

Olen edelleen todella innoissani opiskelusta ja lääketieteestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Erityisen kivalta tuntuu, kun opiskeluissa ollaan siinä pisteessä, että puhutaan jo lääkkeistä ja ihmisten hoitamisestakin. Ei pelkästään niistä normaaleista elimistön toiminnoista. Eli suunta on oikea ja edistystä on jo tapahtunut. Lääkäriys tuntuu jo vähän läheisemmältä (olenhan siis nyt jo oikeastaan 25%:sti lääkäri :D). Valmistuminenkaan ei enää ole "kuuden vuoden päässä" vaan oikeastaan siihen optimaalisessa tapauksessa menee enää neljä vuotta. Ja aika kuluu nopeasti, kuten ennenkin olen todennut. Ei tässä siis kovin kauaa enää saa opiskelijaelämää viettää.

Siitä opiskelijaelämästä... Viikonlopun risteily todisti taas sen, että en todellakaan ole enää kahdenkympin paremmassa päässä. Arvostan niin paljon enemmän hyviä yöunia, omaa sänkyä ja omia rutiineja kuin hauskanpitoa ja useamman vuorokauden sosialisoitumista. Laivalla oli hauskaa ja Tukholmassa shoppailu kavereiden kanssa oli ihanaa, mutta kyllä silti kotiin oli vallan mahtavaa tulla. Odotan ensi viikkoa ja takaisin arkielämään palaamista (vaikka se arkikin katkeaa jo ensi lauantaina kun lennämme kohti alppeja...). Haluan syödä terveellisesti, liikkua ja voida hyvin. En halua viettää aikaani meluisissa paikoissa, ahtaa sisääni roskaruokaa tai mikä vielä pahempaa, alkoholia. Olen kyllä nyt oikein kunnolla taas tätiytynyt ainakin fuksivuoteen verrattuna. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Täytyy yrittää aina välillä muistaa ja jaksaa kirjoitella tännekin, jotta pysyy blogi hengissä. Nyt varmaan useammankin lääkikseen pyrkijän pääsykoeluvut ovat jo hyvässä vauhdissa, ja kai tällaisia kokemusblogejakin kaivataan. Eli jos nyt satuit tänne eksymään ja olet hakemassa lääkikseen, niin tervetuloa! :) Jos on jotain juttutoiveita tai kysymyksiä, niin aina saa jättää kommenttia. Kivaa tammikuuta kaikille!