Jokakeväinen Tampereen lääkiksen teatterikerhon musikaaliproduktio on näytösten osalta nyt potkaistu vihdoin käyntiin. Eilen nautimme ensi-illasta, joka harmistuttavasti ei viime vuoden tapaan ollut läheskään loppuunmyyty. Tänään onneksi ainakin lähelle loppuunmyytyä näytöstä päästään, sillä tuntuu, että jokainen opiskelukavereistamme on tänään ainakin tulossa katsomaan. Onneksi joka päivälle sentään löytyy joku tuttu, joka tulee meitä ihastelemaan. On ainakin kiva esiintyä, kun tietää yleisössä olevan itselleen tärkeitä ihmisiä.
Eilinen ensi-ilta ei mielestäni muutenkaan mennyt ihan odotusten mukaisesti, koska itse ainakin pidin sitä vielä jonkinnäköisenä harjoitusnäytelmänä. Vaikka vietimme ihan kenraaliviikonloppua ja vedimme vielä yhden kokonaisen näytelmän musiikkeineen, valoineen ja lavastusroudauksineen tiistaina, ovat olosuhteet silti erilaiset kun kyseessä on tositilanne (jossa esimerkiksi lavan takana ei saa puhua tai kuljeskella ympäriinsä turhan päiten). Siksi siis muutama asia eilen menikin pieleen tai vähintäänkin ei-niin sujuvasti... tanssijat muun muassa myöhästyivät yhden biisin alusta. Mutta varmasti kokemus katsojille oli silti ihan mukava!
Itse en voi mitenkään puolueettomasti kehua tai moittia itse näytelmää kokonaisuutena, koska olen liian syvällä siinä sopassa. Olen toista vuotta nyt tanssimassa ja vietän aikaani taustakakaan ja bändin takana ja pääsen parhaassa tapauksessa katselemaan pieniä pätkiä näytelmän kohtauksista pieneltä kuvaruudulta, joka näyttää meille lavan tapahtumia takaa päin. Onhan sekin sentään jotakin. Tanssiminen on kuitenkin kivaa ja jotenkin paljon helpompaa nyt kuin viime vuonna. Toisaalta viimeksikään en yhtään jännittänyt ensi-iltana..
En kuitenkaan pelkää mokaamista tai mitään muutakaan tansseissa (vaikka ne sisältävätkin jokseenkin vaarallisia tilanteita kun yhtä tanssijaa heitellään katonrajaan ja sieltä mahalaskuna meidän heiveröisille käsillemme). Uskon, että olemme harjoitelleet tänä keväänä niin paljon, etten oikeastaan joudu juuri suorittamaan aivotyöskentelyä lavalla. Parempi vain kun ei mieti mitä tekee, liikkeet ovat kuitenkin niin "lihasmuistissa", että aivokorteksin käyttö parhaassa tapauksessa vain sotkisi asioita.
Omasta mielestäni tanssit ovat hienoja. Niitä varten ainakin on nähty ihan suunnattomasti vaivaa ja vuodatettu niin hikeä kuin vertakin. Mustelmia ja muita vammoja on tämän kevään aikana kertynyt itse kullekin ihan kiitettävästi ja on kyllä helpotus kun näytökset ja projekti ovat vihdoin lauantaina ohi (tai no, oikeasti vasta 6.5., koska silloin meillä on Turussa vielä kiertuenäytös). Kevät on mennyt yhdessä hurauksessa ja tanssitreenit ovat kyllä vieneet hyvin vapaa-aikaa. En kuitenkaan kadu proggikseen lähtöä! En kuitenkaan ehkä ensi vuonna enää lähde tanssimaan... tai no, ehkä jos otan vähemmän biisejä.. tai vähemmän koreografioita itselleni tehtäväksi. No, tulevaisuuteni Pseudossa jää ensi vuoden osalta nähtäväksi.
Nyt nautitaan näiden töiden hedelmistä ja seuraavista kolmesta Tampereen ja yhdestä Turun näytöksestä vielä koko rahan edestä! Toivottavasti Sinäkin tulet meidän tämän kevään projektiamme ihastelemaan <3
Ai niin, eipä tullut mainittua mitään näytelmän sisällöstä tässä.. Mutta se tosiaan sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja lisää voit lukea esimerkiksi osoitteesta: www.pseudo.fi <--- sieltä saa myös lippuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti