Iloinen vanhuus

Raskaan hyökkäys ja puolustus -jakson ja onneksi ihan hyvin menneen perjantaisen tentin jälkeen on ilo toivottaa kevyt "Vanheneminen" -jakso tervetulleeksi elämään.
Eilen se alkoi ja viisi viikkoa se kestää, minkä jälkeen toinen vuosi lääkiksessä onkin taputeltu kasaan ja kandin arvonimi ansaittu (tai saatu, en tiedä millä perusteella se oikeastaan ansaitaan kun kakksovuoden jälkeen sen saa lääkiksessä automaattisesti ilman sen suurempia tutkintoja tai kirjoitelmia). Kesä on siis jo todella lähellä!!

Itse asiassa, perjantaina tentin jälkeen kurssikaverini toivottelivat toisilleen jo hyvää kesälomaa. Huhujen mukaan nimittäin vanhenemisjakso on erittäin helppo ja rento. Eilisen jakson aloituspäivän ja tutorin jälkeen voin kyllä itsekin tähän väitteeseen yhtyä. Luennot olivat ihan mielenkiintoisia, mutta enemmänkin sellaisia, mitä voisi mennä ihan huvikseen vain kuuntelemaan (ja joita varmaan ikäihmiset menevätkin kun puhujana oli kuuluisa professorimme Jaakko Valvanne, joka oikeasti onkin todella hauska ja miellyttävä persoona). En kuitenkaan kokenut oppineeni juuri mitään uutta ja sellainen uskon tämän tulevan jaksonkin olevan; ihan mukava ja mielenkiintoinen, mutta ei juuri mitään uutta opettava.

Ehkä ennakkoasenteisiini jakson tarjoamasta tiedollisesta sisällöstä vaikuttaa suuresti se, että opiskelemme yhdessä TAMK:n ensihoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Meillä on tässä jaksossa yhteisiä luentoja ja tutorryhmäämme täydentää nyt neljä TAMK:n opiskelijaa. Mielestäni moniammatillinen yhteistyö on mielenkiintoista ja on hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Ihmettelen kuitenkin suuresti sitä, että jakso kuuluu esimerkiksi ensihoitajien perusopintoihin, mutta minä sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneena ja jopa vanhustyötä tehneenä, en saanut jaksosta mitään hyväksiluettua. Yhtenä jakson tavoitteena on oppia kohtaamaan vanha ihminen ja me menemme tutustumaan mm. Palvelukoteihin. Voisin väittää, että hoitamistani potilaista yli 90% on ollut vähintäänkin iäkkäiksi luettavia, joten uskon osaavani kyllä kohdata vanhan ihmisen. Jälleen on vähän vaikeaa suhtautua sellaisiin asioihin, joita minun pitäisi "opiskella" ja jotka kuitenkin samalla ovat ihan itsestäänselvyyksiä jo.

Noh, niille, jotka kritisoivat lääkärikoulutuksen teoreettisuutta ja "kovaa tiedettä" tai sitä ettei lääkäreille opeteta mitään inhimillisyyttä tai humanistisia asioita, tämä jakso varmaan todistaa nyt toista. Uskon, että tämä jakso on juuri kaikkea sitä, mitä ihmiset uskovat lääkiksestä uupuvan. Vaikka itse olenkin siinä uskossa, ettei minun tarvitsisi tätä jaksoa aiemman koulutuspohjani vuoksi edes suorittaa, istun silti mieluummin näillä rennoilla luennoilla kuin opiskelen bakteereiden virulenssitekijöitä tai opettelen ulkoa jotain muuta, minkä tiedän pian unohtavani. Kai siis lääkiskin joskus voi olla vähän rennompaa ja kevyempää. Yritetään nyt nauttia vain tästä.

Olin perjantaisen tentin jälkeen niin helpottunut ja hyvillä fiiliksillä siitä, että yksi raskaimmista tähänastisista jaksoista oli vihdoin takana päin. Uuden jakson alku tuntui taas mukavalta ja tervetulleelta vaihtelulta. Ja jakson toinen päivä olikin heti vapaa. Vapaapäiviä tähän jaksoon sisältyy muutenkin paljon ja meno tuntuu monellakin tapaa rennommalta. Esimerkiksi torstain jälkeen meillä on kymmenen päivää pääsiäislomaa, minkä aikana ehtisi lähteä vaikka reissuun. Ehtisi siis, mikäli ei olisi kaikkia muita velvoitteita. Itselläni (ja noin sadalla muulla medisiinarilla) viikon päästä perjantaina ja lauantaina ovat nimittäin näytelmämme kenraalit, jotka sitten haukkaavatkin ison siivun viikonlopusta. Tänään minulla ovat viimeiset tanssitreenit ennen kenraaleja ja sekin tuntuu todella ihanalta. Vaikken sitä ehkä ole kovin auliisti myöntänyt, niin kyllä monta tuntia viikosta vievät tanssitkin ovat jokseenkin stressanneet. Esitykset ovat vielä edessä, mutta sitten sekin projekti on taas tämän vuoden osalta ohi.

Kesä on selkeästi siis tulossa! Sen huomaan myös henkilökohtaisesti vuotavista silmistä ja jatkuvasta aivastelusta, jonka joko katupöly tai siitepölyt saavat aikaan. Allergisen on välillä kyllä vaikeaa nauttia kauniistakin keväästä...