Paluu oikean opiskelun pariin

Uusi jakso alkoi maanantaina. Tällä kertaa opiskelemme nesteitä ja elektrolyyttitasapainon säätelyä eli käytännössä luvassa on aika paljon nefrologiaa ja urologiaa, eli pääasiassa munuaisia ja virtsaa. Jakso otettiin nähdäkseni yleisesti vastaan ihan hyvillä mielin kurssimme keskuudessa; onhan se kiva päästä vihdoin opiskelemaan jotain oikeaa lääketiedettä ja fysiologiaa sekä anatomiaa kahden viimeisen hieman-liian-humanistisen/yleistietoa sisältävän jakson jälkeen. Keväällä kun siis nautimme Vanhenemisjakson leppoisuudesta ja syksyn ensimmäisellä Ennaltaehkäisyjaksolla lähinnä pyörittelimme peukaloitamme tekemisen puutteessa ja silmiämme kun tehtävänä oli laatia ihan lääkärin tutkinnosta irralliselta vaikuttavia kansanterveysohjelmia.

Ainakin itse kaivoin hyvin ilahtuneena kirjahyllystä anatomian kirjan ja rupesin piirtelemään nefroneita vihkoon kun ensimmäisen tutoristunnon jälkeen oppimistavoitteina oli luvassa virtsateiden anatomia ja munuaisten toiminta. Myöskin vanhempien kurssien varoitukset ja valitukset jakson raskaudesta totesin heti alkuun ihan aiheellisiksi. Tälläkin viikolla olen suorittanut kouluhommien ohella itsenäistä opiskelua varmaan lähemmäs 15 tuntia ja paljon olisi vielä tekemättä. Onneksi (?) sentään tähän hätään iski myös jonkinlainen syysflunssa niin sitä opiskeluaikaa näyttäisi jopa löytyvän kun ei jumppaamaankaan pääse.

Viikonloppuna onneksi en ollut vielä kipeä, joten pääsin nauttimaan ihanan aurinkoisesta (vaikkakin kirpeän syksyisestä) säästä. Kävimme mieheni kanssa Seitsemisen kansallispuistossa vaeltamassa noin 18 kilometrin mittaisen Seitakierroksen lenkin. Luontokuvauskärpänen puraisi ja onnistuin napsimaan runsaasti otoksia tätäkin blogia kaunistamaan.

Tentin jälkeinen viikonloppu on aina ihanaa aikaa, kun uusi jakso ei ole vielä alkanut, eikä mitään kouluhommia ole odottamassa tekijäänsä. Saa siis vain nauttia vapaudesta ja omasta ajasta. (Oikeasti keskivertolääkisopiskelijalla varmaan on jokseenkin koko ajan syvärit kesken ja odottamassa tekijäänsä, joten vapaus saattaakin olla vain illuusio.) Noina vapaina viikonloppuina tavoittaa hetkellisesti sen ihanan tunteen kun on vasta valmistunut ja oikeissa töissä ja sitten sitä tajuaakin työpäivän jälkeen, että edessä on oikeasti vapaata aikaa, kun mitkään kouluhommat eivät ole odottamassa kotona. Opiskelijana sitä niin tottuu ajatukseen, että koskaan ei oikeasti ole vapaalla ja jokainen lorvimishetki on vain hukattua itseopiskeluaikaa.

Nyt uuden jakson alettua sitä on taas jotenkin hukassa. On todella hupaisaa, että vielä kolmannella vuosikurssilla sitä voi vieläkin kestää aika kauan päästä opiskelun rytmiin ja tajuta, mistä oikein kannattaisi tietoa lukea ja mitä opiskelumetodeja käyttää. Omat tavoitteet opiskelun suhteen ovat aina jotenkin liian korkealla ja rimat alitetaan lopulta rymisten. Nytkin olen tuhlannut niin monta tuntia itseopiskeluun, etenkin anatomian kanssa, koska lähdin typeryyksissäni selvittelemään asioita ihan liian tarkkaan ja huolella. Totuus kuitenkin on, että jos haluaa esimerkiksi tutorit saada määräajassa valmiiksi, on tehtävä vain välttämättömät hommat, eikä ole varaa syventyä aiheeseen yhtään sen enempää. Harmillista. Mutta kai sitä joskus ehtii lukea sitten lisää. Ehkä taas joululomalla?

Ilokseni kuitenkin huomasin, miten kannattavaa oli opiskella esimerkiksi luentoaihetta itsenäisesti ensin kotona (koska samainen aihe tuli meille tutorkeissin oppimistavoitteeksi), koska luennolla istumista voi silloin kutsua jopa oppimiseksi. On paljon helpompaa esittää kysymyksiä luennoitsijalle ja pysyä kärryillä suhteellisen nopeatempoisessa diojen vaihtumisessa kun itse tietää aiheesta jo jotakin. Tämä ei nyt tietenkään ole mikään uusi juttu, mutta aina se vaan jaksaa yllättää. Aion pyrkiä myös jatkossa selvittelemään asioita ensin itse kotona ja sitten vasta menemään kyseisen aiheen luennolle. (Ikään kuin siihen oikeasti olisi jatkossa aikaa...)

Toki tässä jaksossa on tähän mennessä ollut myös hyvin onnistuneita luentoja. Hyvän luennoitsijan merkitys on oikeasti todella suuri. Miten mukavaa opiskelu onkin kun luennoitsija osaa kertoa aiheesta mielenkiintoisesti! Toivottavasti samanlainen meno jatkuu myös loppujakson ajan.

Toivon myös, että nämä ensimmäiset tutorkeissit ja niiden laajahkot oppimistavoitteet olivat vain poikkeusta ja työmäärä helpottuu jakson edetessä. En nimittäin tiedä, miten tästä flunssasta toivuttuani pystyn panostamaan opiskeluun kun kaikkea muutakin pitäisi tehdä. Onhan ihan oikea-oikea vapaa-aikakin tärkeää. Ei koko ajan mielessä voi pyöritellä nefroneita ja glomerulusfiltraatioita, kyllä joskus pitää voida laittaa aivot narikkaankin.

Syksy näyttäisi kuitenkin tarjoavan melko runsaastikin muuta ajateltavaa opiskelujen sijaan. Olen nimittäin taas fuksivuoden lailla onnistunut hankkimaan itselleni erinäisiä hommia sekä kandiseuramme, kursimme että teatterikerhomme tiimoilta ja ne varmasti tulevat pitämään minut melko kiireisenä ainakin koko loppuvuoden. Toisaalta olen taas erakoitusmis-kakkosvuoden jälkeen löytänyt uutta innostusta osallistua ja järjestää tapahtumia, ja todennut, että vapaaehtoistyöt ovatkin ihan kivaa ajanvietettä. Noh, katsotaan kauanko tämä innostus jaksaa kantaa. Voi olla, että kohta sitä iltojen pimetessä haluaa vaan kääriytyä oman sohvan nurkkaan teekuppi kädessä katselemaan esimerkiksi Ensitreffejä alttarilla.