Kevät on ihanaa aikaa! Lumi alkaa sulaa paljastaen altaan vihreän nurmikon ja pikku hiljaa myös leskenlehdet ja voikukat, harmaus ja ankeus muuttuu vähitellen hiirenkorvien auetessa ihanaksi vihreäksi lehtimereksi, linnut laulavat ja aurinko paistaa.
Ainakin tämä kevät on antanut meille paljon iloa, valoa ja lämpöä. Ei sitä kaiketi ihan kamalan kauaa ole kestänyt (vain viikko) ja kevät on tainnut olla suurimmaksi osaksi todella kylmä ja pitkään luminenkin, mutta niin sitä vain unohtaa kaiken kurjuuden ja kylmyyden kun vihdoin saa nauttia parista lämpimästä (jopa helle-) päivästä!
Kevät voi olla kaikessa ihanuudessaan myös todella ahdistavaa aikaa. Hengenahdistuksesta muistuttamassa tässä ovat nuo koivun norkot tuossa, jotka siitepölyllään aiheuttavat ainakin minun hengitysteissäni inhottavaa turvotusta ja limaisuutta, yskää ja nuhaa. Onneksi allergialääkkeet tehoavat ainakin sen verran, etteivät silmät valu solkenaan ja kutise inhottavasti, kuten jonain vuosina kun ei loratadiinivaikutusta ollut päällä.
Allergiaoireiden lisäksi keväällä saattaa ahdistaa myös lähestyvä(t) pääsykoe(/kokeet), joka ainakin lääkikseen hakevilla on ihan kulman takana! Häpeäkseni täytyy sanoa, etten oikeastaan edes tiedä, minä päivänä koe tänä vuonna on... olen vain kuullut huhuja siitä, että ensi viikolla ?! Tai no toisaalta, mikäs häpeä se nyt enää on, kun omasta kokeesta on kuitenkin jo kolme vuotta aikaa, enkä toisaalta tunne ketään hakijaa, jonka puolesta jännittää enää.
Kaikesta huolimatta, sympatiani ovat teidän hakijoiden puolella ja toivotan kaikille onnea ja menestystä kokeeseen! Itse sen jännityksen ja ahdistuksen ja paniikin läpikäyneenä en voi oikeastaan varmaan koskaan olla tuntematta sympatiaa lääkikseen hakijoita kohtaan. Kokemus on uniikki ja toisaalta myös meitä kaikkia yhdistävä. Vaikka pääsykokeesta tulee harvemmin opiskelijakollegoiden parissa nykyisin enää puhuttua, on se silti sellainen asia, jossa kaikilla on ollut suuret tunnelataukset mukana ja näin itse koe ja sen mukanaan tuomat tunnelmat ovat meidän kaikkien aivoihin jollakin tasolla iskostuneet. Myös siis todellakin ne hyvät tunteet, se suunnaton ilo ja onni kun kaikki unelmat tuntuivat ”hyväksytty” -sanan mukana vihdoin toteutuneen...
Siinä kohtaa se todellakin on sen arvoista. Kaikki se työ ja tuska, pelko, itkut ja ahdistukset ovat olleet sen arvoista. Nyt pitää jaksaa vielä pari päivää ja sitten se on ohi! Kaikki sanat tässä vaiheessa ovat varmaan aika yhtä tyhjän kanssa, mutta sanon ne silti:
”Luota itseesi - sinä pystyt siihen”
”Älä anna stressille ja ahdistukselle valtaa”
”Jos koe on vaikea sinulle, se on todennäköisesti vaikea myös muille”
”Kohta se on ohi - koeta sen jälkeen nauttia kesästä”
”Jos nyt ei tärppää, voit aina hakea uudelleen. Se ei missään nimessä ole maailman loppu.”
Onnea pääsykokeeseen kaikille (myös siis muihin kuin lääkiksen pääsykokeeseen, kaikki ne ovat tärkeitä ja jännittäviä!) ja koittakaa nauttia keväästä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti