Kesäkuulumisia

Niin se on kesä vierähtänyt ja ”kesälomaa” on minulla jäljellä enää viikko! Koulun alkua odotan kylläkin jo innolla, neljäs vuosi kuulostaa jännittävältä, etenkin kun vuodenvaihteessa alkaa vihdoin meilläkin klinikka. Neljäs vuosi tuntuu myös erittäin tärkeältä, koska ensi kesänä sitä ollaankin jo lääkärin sijaisia, ja paljon olisi vielä opittavaa ennen sitä.

En lomaile tuota viimeistä kesälomaviikkoa, vaan vietän sen manuillessa. Oma kesälomani sijoittui kolmen viikon pätkälle harjoittelujen välille ja se meni mökkeillessä ja Kroatiassa lomaillessa. Viimeiset kolme helleviikkoa olen viettänyt (onneksi) viileissä sisätiloissa päivystyksessä.

Kaiken kaikkiaan tämä kesä on ollut mahtava! Tähän varmasti pystyy moni muukin ainakin säiden puolesta yhtymään, sillä onhan tämä kesä ollut vihdoin oikea kesä! Kuitenkin omalla kohdallani ihanat aurinkoiset ilmat (ja jopa tuskaisa helle) eivät ole olleet ainoa mahtava asia tässä kesässä, vaan manuilu on ollut oikeasti ihanaa. Alkukesästä sain viettää kuukauden mökillä asuen ja vanhalla kotipaikkakunnallani kirralla manuillen. Pääsin näkemään mielenkiintoisia leikkauksia ja avustamaan niissä, sain viettää mukavia hetkiä vanhojen työkavereiden kanssa ja nauttimaan kesästä luonnon ääressä työpäivien jälkeen.

Nykyinen harjoitteluni päivystyksessä on ollut parempaa kuin olisin voinut kuvitella. Jokainen päivä on ollut erilainen, todella mielenkiintoinen ja täynnä onnistumisen kokemuksia. Tuntuu, että sitä jopa osaa jotain. Tähän ovat vaikuttaneet suurelta osin kannustavat ohjaajat, joista kaikki ovat suhtautuneet opiskelijoihin positiivisesti ja antaneet tehdä todella paljon itse, kuitenkin ollen koko ajan lähellä ja jaksaen vastata kysymyksiin. Olen muun muassa oppinut ompelemaan haavoja ja ottamaan valtimoverinäytteitä, mikä on itselleni ollut ihan uutta.

Tämä kesä on opettanut kuitenkin ehkä eniten minusta itsestäni, minusta lääkärinä. Siitä, millaisia asioita haluan tulevaisuudessa tehdä ja mille erikoisalalle ehkä soveltuisin tai mikä minua kiinnostaisi. Se on opettanut paljon enemmän lääkäriydestä kuin mitä sairaanhoitajana lääkärien työskentelyä seuratessani olen oppinut. Lääkärin työ ei olekaan pelkkää lääketiedettä, vaan paljon pitää tietää myös lainsäädännöstä, yhteiskunnan rakenteesta ja alueen sosiaali- ja terveyspalveluista ja niiden saatavuudesta. Lääkärin työhön kuuluu muutakin kuin potilaiden tutkimista, diagnosoimista ja määräysten antamista. Paljon sellaista ei-näkyvää myös. Ja paljon vastuuta.

Ennen kaikkea olen saanut varmuuden siitä, että todellakin olen oikealla alalla. Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Ja uskon, että minusta tulee hyvä lääkäri.

Olen kesällä miettinyt välillä myös tätä blogia ja sen kohtaloa. Toisaalta, on mukava lukea omia vanhoja tekstejään jälkeen päin ja muistaa miten esimerkiksi fuksina ajatteli asioista. Toisaalta taas muistiinpanojen tekemistä voisi harrastaa esimerkiksi henkilökohtaisessa päiväkirjamuodossa, jolloin ei tarvitsisi niin paljon miettiä, millaisia asioita voi julkisesti itsestään tai muista paljastaa tai mitä voi sanoa. On kuitenkin aina mukava kuulla, jos tämä blogi on jotakuta auttanut esimerkiksi päätösten teossa (hakeako lääkikseen) tai toiminut jollekulle kannusteena, tai ihan vain ollut mielenkiintoista luettavaa. Ihmisten auttaminen on kuitenkin omaa sydäntäni lähellä, ja mahdollisena (vertais)tukena toimiminen on tietysti vaivan arvoista.

Saa nyt kuitenkin nähdä, kirjoittelenko tätä blogia kovin paljoa jatkossa vai pidänkö sitten vain jotain omaa päiväkirjaa tai muutanko sen yksityiseksi. Joka tapauksessa, ihanaa loppukesää kaikille!