Miltä nyt tuntuu?

Nyt juuri en kerkeä kirjoittamaan mitään niistä pitkistä pohdinnoista, joista olin suunnitellut kirjoittavani, joten täytyy lykätä niitä tuonemmaksi. Kuitenkin jotain pitäisi tänne bloginkin puolelle aina aika ajoin päivittää, jos sitten vain äitiä varten ainakin :)

Infektiojaksoa on menossa toinen viikko. Jakso on löysähkö, kuten ehdin jo aikaisemmin kirjoittamaan... se ei kuitenkaan tarkoita, että jakso olisi varsinaisesti helppo. En oikein osaa kuvailla sitä fiilistä, mikä on nyt on, mutta jotenkin ei ihan saa opiskeluista otetta. On jotenkin samanlainen olo kuin ehkä viime kevään Hyökkäys ja puolustus -jaksolla. Asia on monimutkaista ja hyvin tärkeää, mutta sitä ei koe oppivansa mitenkään kunnolla.

Mikrobiologia on varmaankin vain sellaista. Bakteereita ja niiden ominaisuuksia, eikä siinä auta oikeastaan mitkään loogiset päättelyt vaan on vain ihan karskisti opeteltava asioita ulkoa. Niin monet bakteerit aiheuttavat niin monenlaisia infektioita ja niiden hoitoon on erilaisia antibiootteja. Sitä logiikkaa en tosin ole ollenkaan oppinut, enkä varmaan koskaan opikaan, että miksi jotain antibioottia käytetään milloinkin. Tosin ehkä tässä vaiheessa ei pidä vielä luovuttaa, koska jaksoa on vielä pari viikkoa edessä, eikä luentoja antibiooteista ole oikeastaan edes ollut.

Tuntuu vain siltä, että edessä on hirveä lista erilaisia mikrobeja, joilla on jokaisella jotain omia spesiaaleja rakenteita, joilla ne sitten infektoivat elimistöä, tarttuvat soluihin tai tunkeutuvat niiden sisään. On myös olemassa myrkkyjä, joita bakteerit erittävät ympäristöönsä tai jotka ovat osa niiden ulkoista solukalvoa, jotka sitten taas toimivat merkkinä elimistön omille valkosoluille tai veren komplementtiproteiineille, että jotain pitäisi tehdä... Tai sitten aiheuttavat ihan vain oireita muiden reaktioiden kautta. Nämä asiat ovat tietysti vanhaa tietoa HyPu -jaksolta, mutta silloinkaan niitä ei kyllä oppinut ihan kunnolla ja nyt ei enää muista mitään...

Viime keväänä sitä ajatteli, että tämä asiahan kertautuu sitten kolmosella (eli juurikin nyt) ja keskityin ehkä enemmän miettimään mitä ne valkosolut oikein ovat, miten tulehdusreaktio menee... ja mitä syöpä on. Siinä jaksossa oli kyllä taas niin paljon tavaraa, ettei oikein pystynyt alkaa kaiken lisäksi opiskelemaan ulkoa erilaisten bakteereiden ominaisuuksia ja niistä jäikin sitten aika hatara kuva. Nyt sitä kuvaa kuitenkin tarvittaisiin, ja vieläpä ihan selkeässä muodossakin mielellään, jotta sitten ymmärtäisi vähän enemmän niiden antibioottien vaikutusmekanismeista.

Monimutkaista ja vaikeaa siis. Ja ehkä vähän jopa ahdistaa tällä hetkellä. Kaipaisin jotain selkeää kaaviota näistä asioista tai varsinkin konkreettisia esimerkkejä. Olisipa nyt töissä ja näkisi oikeita potilaita, oikeita bakteeriviljelyvastauksia ja pelaisi oikeiden antibioottien kanssa. Aikaisemmin kun näitä asioita ei ole osannut miettiä lääkärin työn tai diagnosoimisen kannalta, ei ole myöskään luonut itselleen mitään sellaisia selkeitä loogisia kokonaisuuksia erilaisista infektioista ja antibiotteista, vaikka toki olenkin niiden kanssa paljon tehnyt töitä. Omassa päässäni on olemassa ennestään sellaisia skeemoja, että mitä antibioottia on annettu millekin potilaalle, toki, mutta kokemukseni on siis lähinnä vain sairaalatasolta. Minulla ei ole hajuakaan, mitä avohoidossa määrätään mihinkin.

Toivottavasti tämän jakson jälkeen olisi. Toivottavasti tässä jaksossa tulen oppimaan jotain ja ne opit myös jäävät talteen. Tuntuu, että paljon asiaa pitäisi nyt myös kerrata. Vaikka aikaa näyttää olevan, ei sitä jotenkin osaa käyttää oikealla tavallaan hyväkseen. Tuntuu myös, että jotenkin vain lusmuilen ja välttelen töitä, mutten silti tiedä mitä pitäisi tehdä. On hirveän vaikeaa saada otetta opiskelusta. Onneksi olen sentään lääkiksessä, jossa meille suhteellisen kädestäpitäen neuvotaan mitä tehtäviä on milloinkin ja eteen annetaan valmis lukujärjestys. Auta armias, jos jotain pitäisi osata tehdä itse!

(Sarkasmilla ja täydellä rakkaudella lääkisopiskelua kohtaan tietty.)


P.S. Kuten viime tekstissäni näemmä uumoilinkin, stressiä oli edessä. Nyt liikutaan ilmeisesti taas siellä aallonpohjalla, mutta kyllä täältä vielä noustaan!