Ihania infektioita!

Viimeisiä viedään. Tänään meillä oli vuoden viimeinen koulupäivä. Ennen joululomaa luvassa on enää ensi viikolla torstaina Infektiojakson tentti (miksi ihmeessä se on laitettu itsenäisyyspäivän jälkeiselle aamulle kahdeksaksi?!).

Paljon on ehtinyt tämänkin hiljaisen kauteni aikana tapahtua. Ruotsin tentit olivat ja menivät ja sain sekä suullisesta että kirjallisesta hyvät taidot -arvosanan, joten kaikki ruotsistressaus oli tänä syksynä aivan turhaa! Tai kenties ehkä sen stressauksen takia suoriuduinkin kurssista niin hyvin. Sen lisäksi infektiojaksoonkin on alkanut löytyä otetta ja järkeä.

Putki yliopiston päärakennusten välissä. Pääkampuksesta saimme nauttia aina ruotsintuntien aikaan.

Antibioottien maailma ei enää olekaan yhtään niin sekava kuin jakson alkupuolella. Tämä jakso oli itse asiassa todella kiva, ehkä jopa yksi lemppareistani! Opiskelimme paljon infektiotaudeista, bakteereista, viruksista ja mikrobilääkkeistä. Kun niitä tarpeeksi monta kertaa tuli eri yhteyksissä toistettua, alkoi kokonaiskuva vihdoin hahmottua. Nyt samoja asioita saa vielä kerrata rauhassa ennen tenttiä. Oikeastaanhan lukuaikatauluni on aika kiireinen nyt tulevina päivinä, koska lukemista on vain niin paljon. Jakson aikana muutama tutor tuli tehtyä aika vasemmalla kädellä, kun oli samanaikaisesti muita kiireitä elämässä, joten joihinkin asioihin pitäisi nyt paneutua vähän paremmin...

Odotan kuitenkin ihan innolla tulevaa luku-urakkaa. Olen siinä mielessä ehkä jotenkin erikoinen tyyppi, että tykkään todella paljon tenttiviikoista. Lukeminen on mukavaa. Opiskelu on kivaa. Tenttiviikoista tulee aina jollakin tapaa mieleen pääsykokeeseen valmistautuminen. Silloinkin päivät täyttyivät opiskeluun käytetyistä tunneista ja kirjojen parissa saattoi helposti vierähtää useampi tuntikin ilman, että ajankulkua edes huomasi. Nyt olen opetellut opiskelemaan Tampereen kahviloissa, mikä itsessään vain on jotenkin todella idyllistä. Kahvilan melu ja muiden asiakkaiden puhe ei vastoin ennakko-odotuksiani lopulta edes häiritse kun sitä on niin keskittynyt siihen omaan opiskeluunsa.

Kahvilaopiskelun lisäksi olen kuluneen jakson aikana tehnyt yhtä sun toista. Tampereeseen sain esimerkiksi tutustua ihan uusin silmin kun veljeni oli meillä käymässä pari viikkoa sitten ja tietysti turistille piti esitellä kaikkia kaupungin parhaita puolia. Siinä pääsi itsekin sitten kokemaan kaikenlaista kivaa, josta ehkä lisää myöhemmin. Turistitouhun lisäksi kulutin paljon aikaani tulevan näytelmämme käsikirjoituksen parissa ja hain sitten lopulta siihen näyttelemäänkin. Tänä vuonna ei valitettavasti tärpännyt, mutta pääsenpähän kerrankin näkemään proggiksen katsomosta käsin!

Infektiojaksoon palatakseni. Tämä on ollut siis todella kliininen ja mielekiintoinen jakso. Jokainen tutorkeissi oli ihan oikea potilastapaus (tai ainakin oikean kuuloiseksi tehty) ja oppimistavoitteet koostuivat tietyistä sairauksista ja niiden hoidosta. Hoidosta! Vihdoin saimme miettiä "oikeita lääkärijuttuja" eikä vain molekyylitason mekaniikkaa ja sairauksien fysiologista perustaa. Opiskelu tuntui todella mielekkäältä etenkin hengitystieinfektioiden kohdalla, koska sitä todella tiedostaa miten tärkeitä nämä asiat ovat jokapäiväisessä tulevassa työssämme.

Lisäksi pääsimme harjoittelemaan suojainten oikeanlaista pukemista ja käsien desinfektiota. Nämä nyt tietysti vanhalle sairaanhoitajalle olivat ihan itsestäänselviä asioita, mutta joskus on hyvä myös palata perusteisiin. Olen myös todella tyytyväinen siihen, että meille sentään opetetaan näitä asioita. Tutkimusten mukaan nimittäin lääkäreillä toteutuu käsihygienia yleensä kaikkein huonoiten. Joku opetushenkilö muistaakseni sanoikin, ettei tällaisista asioista hänen aikanaan edes ollut minkäänlaista opetusta.

Todistusaineistoa käsidesinfektioharjoituksesta

Jakson paras juttu oli kuitenkin varmaan taas eräs harjoitustyö, jossa pääsimme jälleen leikkimään lääkäriä valkotakeissamme. Meidän tehtävänämme oli haastatella sairaalassa infektiopotilasta ja tällä kertaa perinteisen anamneesin oton lisäksi saimme tehdä myös statusta - eli tutkia potilasta. Aiemmin olimme siis keskittyneet lähinnä esitietoihin eli anamneesiin ja vain jutelleet potilaiden kanssa. Nyt teimme perinpohjaiset tutkimukset (ainakin oireiden perusteella tarvittavat) ja niiden pohjalta laadimme potilaalle sairaskertomustekstin. Harjoitus oli todella kiva ja parasta oli kun tajusi todella osaavansa potilaan tutkimisen! Statustaminen on oikeastaan yksi asia, joka sairaanhoitajana minulle on ollut vähän hämärän peitossa. Siis tietysti hoitajatkin tutkivat potilasta ja oireita, mutta se on erilaista. Pitää osata erilaisia kliinisiä testejä ja tutkimusmetodeja, jotta pystyy kattavasti tutkimaan potilaan terveydentilan. Niitä taitoja tässä ollaan jo kahden ja puolen vuoden ajan harjoiteltu ja on ilahduttavaa huomata miten opit ovat menneet perille!

Kaiken kaikkiaan opinnot maistuvat ja elämä hymyilee. Lääketiede on mielenkiintoista ja infektiojakso tarjosi paljon hyödyllisiä eväitä tulevaa varten. Olisihan tässä vielä kirjoitettavaa vaikka mistä muustakin, mutta tämä riittänee tältä erää!

Ja joulukuu on vihdoin täällä! Joulukin siis jo aivan pian!