2017

2017 vetelee nyt viimeisiään ja pian saadaan nauttia ilotulitteiden väriloistosta ja viimeisten tinojen tuomista ennustuksista (ensi vuonnahan niitä ei sitten enää valetakaan). Vaikka kuluneesta joululomasta ja etenkin Malediivien -matkastammekin olisi nyt kerrottavaa, täytyy ensin nauttia tästä nostalgisuudesta, jonka vanhan vuoden kuoppaaminen tuo tullessaan ja muistella mennyttä vuotta.

Minulle 2017 oli varmaan yksi elämäni tärkeimmistä vuosista - meninhän naimisiin! Voi siis hyvälläkin syyllä sanoa, että tämä vuosi oli yksi käännekohta elämässäni. Häät ja niiden suunnittelu veivät hyvän osan tämän vuoden ensimmäisestä puolikkaasta ja häiden jälkipuintikin vaati muutaman kuukauden kesän lopusta ja syksyn alusta. Häiden lisäksi siviilipuolella ei siis paljoa muuta mainittavaa ehtinyt tapahtuakaan. Paitsi tietysti häämatka(t).

Palataanpas kuitenkin alkuun...

Kevät, eli lääkiksen kakkosvuoden kevätlukukausi kului hurauksessa muun muassa näytelmämme tanssien harjoituksissa ja loppukeväästä näytöksissä. Rankka treenaus vaati veronsa ja päätinkin, etten enää lähde mukaan tanssijaksi. Kevät tuntui muutenkin kiireiseltä, vaikka onnistuneesti karsinkin kaikenlaisista vapaa-ajan menoista. Ainakin kaikista bileistä ja muista opiskelijatapahtumista. Sen sijaan löysin aikaa itselleni ja lähimmille ystävilleni. 

Opiskeluissa etenimme hormoneihin, elimistön puolustusjärjestelmään ja lopulta vanhenemisen fysiologiaan. Opettelimme tietysti teorian ohella potilaiden tutkimista ja erilaisia "lääkäriniksejä". Kevät oli kuitenkin näiden suhteen melko köyhänlainen ja tuntui paikoin vain raskaalta puurtamiselta kirjojen ääressä. Etenkin Hyökkäys ja puolustus oli jaksona aikamoinen sillisalaatti ja jopa heti sen jälkeen ote jaksosta oli melko hutera.

Toukokuussa lääkiksestä 1/3 suoritettuamme saimme kandin arvonimet ja vietimme kandijuhlaa. Silloin tuntui, että nyt ollaan jo jotain suurta, vaikkei oikeastaan oltu kovin paljon fukseja viisaampia. Kandipotkijaisissakin meno oli kuin Injektioissa (eli lääkiksen fuksiaisissa). Siitä sitten suuntasimmekin kukin omiin kesänviettopuuhiimme. Jotkut kurssikaverini kokeilivat jo tänä kesänä manuilua (eli lääkäriharjoittelijana olemista).

Itse vietin kesäni todennäköisesti viimeistä kertaa sairaanhoitajan hommissa ja syksyllä tunsin haikeutta siitä, että se osa elämääni on nyt ohi. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos päätänkin palata hoitotyön pariin lääkärinäkin? Olen sittemmin myös tietysti tehnyt keikkaa hoitajana (nytkin joululomalla) ja pohtinut, pitäisikö sittenkin ensi kesänä vielä tehdä hoitotyötä kun siitä maksetaan niin paljon paremmin kuin amanuenssuurista...

Kesäkin kuitenkin hurahti ohi yhtenä synkkänä ja sateisena ajanjaksona hääpäivän ihanuutta ja tuurilla sattunutta aurinkoista säätä lukuunottamatta. Kolmosen syksy koittikin siis melko pian. Ja miten innolla sen otinkaan vastaan! Kolmoselle meno tuntui jo etukäteen ilahduttavalta ja odotukset olivat korkealla. Odotin kolmosvuodelta kliinisyyttä ja sellaista itsetuntemuksen autuutta, kun koulussa voi olla jo kuin kotonaan ja omat opiskelumetoditkin ovat käyneet tutuiksi. Noh, edelleen kuitenkin tuntuu, että opiskelutavoissa olisi parantamisen varaa. 

Kolmosen syksy ylitti kyllä odotukset. Opiskelu oli ainakin näin retrospektiivisesti syksyllä todella mukavaa, mielenkiintoista ja sopivalla tavalla haastavaa. Ennaltaehkäisy -jaksoa lukuunottamatta opiskelusisältö oli juuri sitä mitä olin odottanutkin. Lääkis tuntui viimeistään nyt lääkikseltä ja ammatinvalinta oikealta. Löysin vihdoin kahvilassa lukemisen innostuksen ja itse opinnoissakin alkoi tuntua, että palaset loksahtelevat nyt kohdalleen kun osa asioista alkaa kertaantua.

On vaikeaa nostaa esiin mitään yksittäisiä tapahtumia tai asioita vuoden ajalta näin äkkiseltään ajateltuna, koska paljon on tietysti taas tapahtunut. Tänä vuonna löysin innostuksen historiallisesta fiktiosta ja ehdinkin vuoden aikana ahmia kymmenittäin brittien kuningattarista kertovia romaaneja ja katsoa myös muun muassa Tudors- ja White queen -sarjat läpi. Vapaa-aikapuolella innostuin myös jälleen valokuvauksesta ja päätin elvyttää vanhan tankotanssiharrastukseni.

Vuosi huipentui sitten joululoman alkuun ja häämatkaamme Malediiveille, josta varmaan teen oman postauksen myöhemmin. Matkalta palasimme jouluksi koti-Suomeen. Joulu oli tänäkin vuonna ihana ja rentouttava, muttei silti yhtään haitannut, vaikka se jäikin vähän lyhyeksi. Joulupäivänä kun aloitin sitten taas työt sairaanhoitajana tutulla osastolla.

Tämä vuosi oli siis kaiken kaikkiaan ihana ja hyvin positiivissävytteinen. En osaa ainakaan tällä hetkellä mainita mitään kovin huonoja tapahtumia tai ajanjaksoja vuodelta 2017. Opiskelut maistuivat ja toivon, että sama meno jatkuu tulevina vuosina! Tästä on oikein hyvä jatkaa.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Kuten kuvista näkyy, innostuin häämatkalla jälleen valokuvauksesta; etenkin kukkakuvat täyttivät kameran muistikortin. Mikäs sen parempi paikka niille kuin tämä blogi :)