Helpotuksen huokaus

Ah, uusi jakso ja uudet tuulet! Kuten ennustelinkin, kiire on nyt helpottanut ja voi taas hengittää vapaasti ja kiireettömästi. Matkat voi kulkea kävellen juoksentelemisen sijaan ja kalenterissakin on taas tyhjää tilaa täytettäväksi itselle mieluisilla vapaa-ajanviettomahdollisuuksilla. Flunssakin on sivuutettu inhaa jälkiyskää lukuunottamatta ja liikunnallekin on jälleen aikaa.

En tiedä onko tämänhetkinen olotila vain joku tyyntä myrskyn edellä -hetki ennen vuoden lopun kiirettä ja kaaosta, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä. Kelpaa varsin hyvin. Pienen rentoutumishetken jälkeen sitten jaksaakin taas painaa paremmalla energialla.

Jäinen sorsalampi on yhtä tyyni kuin oma olotilani nyt.

Jos voisin jotain muuttaa lääkiksen opetuksessa niin jakaisin eri jaksojen pituudet vähän tasaisemmiksi. Syksyn ensimmäinen jakso (Ennaltaehkäisy) kun oli aika liibalaaba -juttua lopulta ja tutoreidenkin tekemiseen meni maksimissaan pari tuntia, niin sitten taas Nestehoito tuntui aivan kamalalta. Siinä taas asiaa oli satakertaisesti enemmän, paljon vaikeampaa ja vaativampaa. Opintoviikkojen lukumäärä kuitenkin oli molemmissa jaksoissa samat viisi. Yhden viikon olisi Ennaltaehkäisy -jaksosta voinut ihan hyvin siirtää Nestejaksolle, eikä kukaan olisi huomannut mitään. Tässä nykyisessä jaksossa taas opintoviikkoja on yhteensä kuusi.

Asiaa tähän jaksoon varmaan sisältyy myös hyvinkin runsaasti, mutta uskon osan olevan vanhan kertausta, viime kevään Hyökkäys ja puolustus -jaksolta, ja joka tapauksessa viikkoja on yksi enemmän. Lukujärjestys näyttää tällä hetkellä ainakin melko tyhjältä. Tänään esimerkiksi minulla oli vain yksi 45 minuutin luento. Koululla vietin aikaa sen lisäksi pari tuntia tutoria tekien, mutta nyt kaikki tämän viikon hommat ovatkin jo tehtyinä. Ja nyt on vasta tiistai.

Nyt kun elämä on taas hetkellisesti asettunut rauhallisiin ja mukaviin uomiinsa, voi hyvin mielin suunnitella tulevaa ja kaikkia mahdollisia uusia menoja ja vastuita, joita voi itselleen haalia. Tällä hetkellä tuntuu, että aika riittää taas vaikka mihin ja jottei tulisi tylsää, pitää vähintäänkin sopia kaikenlaisia kahvitteluja ja ystävien tapaamisia vapaailloille. Mikäs sen mukavampaa!

Wuosijuhlilla nautittiin astetta hienompaa kahvikakkua. Suklaasiluetissa Tampere.

Tätä Infektiojaksoa olen muuten odottanut oikeastaan lääkiksen alusta saakka. Olin viime keväänä hieman pettynyt kun Hyökkäys ja puolustus keskittyikin vain elimistön normaaleihin puolustusmekanismeihin ja ehkä joidenkin bakteereiden ominaisuuksiin (vaikka toisaalta onkin todella hyvä, ettei siihen jaksoon ollut enempää asiaa tungettu, koska opeteltavaa oli ihan tarpeeksi!), koska olin odottanut oppivani vihdoin jotain antibiooteista. No, nyt niitä antibiootteja sitten on luvassa varmaan ihan sydämen kyllyydestä!

Olen koko sairaanhoitajaurani pohtinut antibioottien sielunelämää. En kovin syvällisesti tietenkään, koska jos olisin ollut asiasta sen enempää kiinnostunut, olisin tietysti voinut opiskella niiden farmakologiaa itsenäisestikin. Kuitenkin koska lääkkeenmäärääminen on ollut aina minua kiinnostava asia, olen miettinyt sitä, miksi mikäkin antibiootti määrätään mihinkäkin tautiin. Tai miksi saman infektiotaudin sairastanut kaveri sai eri antibiootin kuin minä.

Uusi jakso tulee siis otettua taas riemulla vastaan. Opiskelu on kivaa ja etenkin stressittömyys on ihanaa! Nyt kuljetaan taas hetki täällä aallonharjalla, mutta varmasti saatte piakkoin taas kuulla jonkinlaisesta stressipurkauksesta kun vastaan tuleekin notkahdus. Sellaista se elämä on. Ja lääkis.

Jatkukoon tyyneys vielä hetken.
Kuvassa Tampellan pato.