Juhlatunnelmissa

Tänään on syytä juhlaan! Kandiseuramme täyttää tänä syksynä 45 vuotta ja Wuosijuhlia juhlitaan tänään. Juhlahumusta on saanut nauttia jo useamman viikon ajan, kun wuosijuhlien liitännäistapahtumia on järjestetty pitkin syksyä. Itse olin järjestämässä wuosijuhlaluentoa, joka meillä oli viime viikon tiistaina. Lisäksi on voinut osallistua Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytökseen, excursiomatkalle Pietariin, teatteri-iltaan Luulosairas -näytelmää katsomaan tai tanssikurssille, jolla opeteltiin vanhojen tansseistakin tuttuja tansseja.

Syksy on joka vuosi täynnä tapahtumia wujuihin liittyen ja ahkera wuosijuhlatoimikunta yhdessä kandiseuramme isäntien ja emäntien kanssa näkee paljon vaivaa, jotta kaikilla olisi kivaa ja jotta kandiseuraamme olisi mukava kuulua. Tänä vuonna olin itse mukana, eikä todella käy kateeksi niitä, jotka joutuvat tekemään vielä enemmän töitä kuin minä (usein läpi vuoden). Wujutoimikuntaan kuuluminen kuitenkin kannatti; sain mieheni kanssa liput wuosijuhlille jonon ohi. Tänä vuonna nimittäin moni jäi nuolemaan näppejään kun innokkaita osallistujia oli runsaasti enemmän kuin mitä Tampere-taloon juhlijoita mahtuu. 

Joka viides vuosi juhlat ovat (kuulemma) vähän suuremmat ja hienommat. Tänä vuonna siis juhlistamme Linnan juhliinkin kelvanneissa puitteissa Tampere -talossa. Ilta jatkuu Pakkahuoneella jatkojen merkeissä ja huomenna sillistä saamme viettää jossain huippusalaisessa paikassa, jonne bussikuljetus lähtee heti aamusta. Luvassa on siis paljon varmasti kaikkea hienoa ja jännittävää!

Kuva TLK 43v Wuosijuhlilta

Itse en ole ehtinyt millään lailla orientoitua tuleviin juhliin; hyvä kun mekon olen hankkinut ja vähän kampausta miettinyt. Eilinen nestejakson tentti nimittäin vei ihan kaikki mehut. En ole kahteen viikkoon miettinyt oikeastaan muuta kuin tenttiä ja juoksennellut paikasta toiseen yrittäen edes jotenkin vasemmalla kädellä saada tehtyä kaiken pakollisen. Nyt kun kiire on vähän helpottanut, on vaikea huokaista helpotuksesta, kun on niin tottunut kiireeseen. Ei jotenkin edes osaa rentoutua. Nytkin mielessä pyörivät muun muassa tekemättömät syvärit ja jo tuleva jakso (infektio) mietityttää. Aina löytyy jotain stressattavaa. Irtipäästäminen on oikeasti ihan taitolaji. Ehkä sitä pitäisi opetella enemmän.

On varmaan taas sanomattakin selvää, että eilinen tentti meni ihan hyvin. Tämähän on jo totuttu kaava; aina sitä lukee paniikissa tenttiin ja tuntee, ettei osaa mitään. Oikeasti tiedän kyllä osaavani paljonkin ja hallitsevani kokonaisuuksia ihan hyvin. Perfektionistina sitä kuitenkaan ei tyydy yhtään vähempään kuin täydelliseen suoritukseen ja fakta on, ettei kaikkea vaan millään voi osata.

Nestejaksosta jäi kuitenkin kaikesta stressistä ja omaan osaamattomuuteen turhautumisesta huolimatta ihan hyvä fiilis. Jakso oli todella mielenkiintoinen. Nyt tuntuu, että sitä on oikeasti valmistumassa lääkäriksi. Koko ajan suunta on kauemmas sairaanhoitajuudesta ja kohti niitä tietoja ja taitoja, jotka ovat aiemmin olleet hämärän peitossa, vain lääkäreiden osaamisalueeseen kuuluvia juttuja. Koko ajan sitä myös kasvaa tietämys siitä, miten vähän aikaisemmin on oikeasti tiennytkään. Olen toki osannut hoitaa potilaita ja tiennyt mitä lääkettä annetaan milloinkin, mutta jotenkin se kaikki on vain ollut ikäänkuin jäävuoren huippu. Todennäköisesti joka tapauksessa päädytään samaan lopputulokseen sekä lääkärin että hoitajan tiedoilla, mutta oikeasti siellä pinnan alla on vielä vaikka kuinka paljon tavaraa, joka saattaisikin vaikuttaa päätöksiin ja lopputulokseen.

En oikein osaa edes kuvailla sitä eroa, mikä hoitajien ja lääkärien koulutuksessa ja osaamisessa on. Molempien kohdalla on puutoksia toiseen verrattuna ja tietysti paljon hyvää (mitä toisessa ei ehkä ole). Täytyy varmaan yrittää jossakin kohtaa kaivella tätä vähän syvemmältä ja ehkä sitä kautta osata selittää asioita paremmin. En nimittäin halua kuulostaa mihinkään suuntaan vähättelevältä! Joka tapauksessa olen erittäin kiitollinen omasta hoitajataustastani ja sitä mieltä, etten olisi voinut mitään parempaa ammattiyhdistelmää itselleni hankkia kuin sairaanhoitaja ja lääkäri. Parhaassa tapauksessa osaan jatkossakin yhdistää molempien professioiden parhaat puolet.

Tänään kuitenkin vaihdetaan vapaalle ja juhlitaan!
Onnea Tampereen lääketieteen kandidaattiseura 45v. <3

Kuva: Simo Salminen / Actun osk