Ensiaskelia lääkiksessä

Maanantaina meillä alkoi koulu klo 10:15 yleisellä esittelyluennolla. Paikalle saavuttiin jo hyvissä ajoin. Itse olin yliopistolla muistaakseni puoli tuntia ennen luennon alkamista, mutta villien huhujen mukaan jotkut innokkaat olivat saapuneet jo puoli kahdeksalta aamulla. Itse olisin melkeinpä voinut olla tässä samassa joukossa, koska heräsin jo aamulla kuudelta. Varmaan jännitti niin kovasti, vaikka en sitä tiedostanutkaan.
Hupituutorit olivat tehneet hienot opasteet, kyltit, joissa luki "fuksit" ja nuolella osoitettiin mihin suuntaan piti kulkea. Matkan varrella oli myös valkohaalarisia opastajia. Ne tulivat kyllä oikeasti tarpeeseen, koska Tampereen lääkiksen kampus on nyt aika myllätyn näköinen rakennustyömaa. Arvolle, eli päärakennukselle olisin osannutkin löytää, mutta meidän opetus tapahtuu tänä vuonna suurimmaksi osaksi Biolla, joka on siellä jossain kaikkien kaivantojen ja uudisrakennusten takana metsässä.

Kaiken kaikkiaan vastaanotto lääkiksessä on ollut kaikilta osin mahtava, jo aivan alusta asti. Hyväksymiskirjeen mukana tulleista tervetulotoivotuksista ensimmäisille luennoilla ja pbl-istuntoihin sekä ensimmäisiin ylempikurssilaisten kohtaamisiin asti on olo tuntunut tervetulleelta ja vastaanotto ollut lämmin. Jos jokaisessa uudessa opiskelu-/työ-/harjoittelu-/missävain paikassa vastaanotto olisi aina samanlainen, olisi maailma paljon parempi paikka! Uuden ihmisen hyväksyminen, tälle esittäytyminen ja tervetulleeksi toivottaminen sekä hymyily eivät ole mitään maailman vaikeimpia asioita tai vaadi hirveästi panostamista, mutta silti olen (kuten varmasti muutkin) kokenut monia melko tylyjäkin vastaanottoja. Mutta ei nyt muistella niitä!

Vaikkakin todella hyödyllistä asiaa sisältäviä, olivat ensimmäisen päivän luennot jokseenkin puuduttavia. Ja luentosalin penkit kovia. (Valitettavasti) me olemme näillä näkymin viimeinen vuosikurssi, joka (joutuu) niillä penkeillä istumaan. Uusi rakennus valmistunee ensi vuoteen mennessä, ja muutamme sinne. Luennoilta jäi käteen muutamia monisteita, päänsärky ja tietoa, jota olin kyllä jo aikaisemmin netistä opintoja odotellessa kaivanut. Mukavaa oli kuitenkin luennoitsijoidenkin tervetulotoivotukset ja ne hetket, kun välillä taas mieleen tuli ajatus siitä, että tässä sitä ollaan ja vihdoinkin opiskelen lääketiedettä ja että minusta tulee nyt vihdoin lääkäri! Siis ei tietenkään nyt, eikä vielä pitkään aikaan. Mutta ainakin oikealla tiellä ollaan. Uskon, että ne teistä, jotka ovat opiskelleet/opiskelevat jotain "varavaihtoehto"-alaa ennen lääkistä, huomaavat kyllä myös eron.

Ensimmäiseltä päivältä jäi kuitenkin muistoksi myös monta uutta tuttavuutta. Etenkin tutustumisillalta. Ilta oli alkoholiton, mikä on mielestäni vain hyvä asia, koska en ole niin innokas juhlija muutenkaan. Sen sijaan tykkään kyllä kaikenlaisista tapahtumista hirveästi. En nyt yksityiskohtia tästä illasta (tai välttämättä tulevistakaan) paljasta, koska varmaan aika samalla kaavalla mennään tulevienkin vuosien fuksien kanssa, ja onhan se kivempaa, kun on jotain jännityksellä odotettavaa. Tutustumisleikkejä leikittiin ja loppuillasta jokainen oli enemmän tai vähemmän hiestä märkä.

Toinen päivä jatkui melko samalla kaavalla, menin taas kouluun ajoissa, koska ennen luentoja ehtii myös tutustua uusiin ihmisiin. Alkuvaiheessa onkin hienoa, että voi mennä esittäytymään ja juttelemaan vieraille ihmisille, koska kaikki ovat samassa tilanteessa, eikä kukaan kummoksu jos tuppaat seuraan. Se kuitenkin vaatii varmaan vähän oma-aloitteisuutta ja rohkeutta sekä ulospäinsuuntautunutta luonnetta. Mielestäni ihmisiin on mahdollista tutustua myös luentojen välillä, eikä vain sitä varten järjestetyissä bileissä/tapahtumissa. Uskon kuitenkin, että kriittiset hetket ovat tässä alussa, koska myöhemmin on varmasti jo muodostunut porukoita ja ryhmäytymistä, eikä sitten taas se vieraille esittäytyminen ehkä ole enää niin luonnollista.

Toisen päivän luennot olivat hieman mielenkiintoisempia, koska niissä käsiteltiin oikeaa asiaa (potilas-lääkärisuhdetta). Vaikka itse olenkin kliinistä työtä tehnyt sairaanhoitaja, ja potilas-lääkärisuhde on aika samanlainen kuin potilas-sairaanhoitajasuhde ainakin pääosilta, ei mielestäni ole pahitteeksi kenellekään kerrata sitä vuorovaikutusta ja välillä miettiä asioita myös potilaan näkökulmasta. Helpompaahan asiaa onkin pohtia silloin, kun itsellä on muistissa tilanteita, joissa on ollut potilaan kanssa, ja "teoriatietoa" asiasta voi yhdistää näihin kokemuksiin.
Lisäksi saimme luennon muodossa tietoa myös Tampereelle ominaisesta oppimismenetelmästä, pbl:sta. Joka tarkoittaa siis suomennettuna ongelmalähtöistä oppimista. Pienryhmissä käsitellään esimerkiksi jotain lyhyttä potilastapausta, jonka avulla laaditaan kyseistä jaksoa vastaavia oppimistavoitteita, ja nämä asiat pyritään opiskelemaan ensin kotona itsenäisesti ja sitten vielä ryhmässä keskustelemalla. En osaa nyt vielä tarkemmin antaa esimerkkejä, koska meillä on ollut vasta tuon toisen päivän iltapäivän pbl-istunto, jossa lähinnä tutustuimme toisiimme ja ryhmäydyimme. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään House MD-mäinen potilaskeissin ratkonta, vaan enemmänkin jonkin tekstin pohjalta opiskeltavien pääasioiden poiminta, niiden opiskelu ja niistä keskustelu/opettaminen toisille/oman tiedon vertailu muiden hakemiin tietoihin.

Illalla olivat vuorossa etkojen kautta lukuvuoden avajaisbileet. Etkot siis tarkoittavat aloittelua ennen varsinaisia juhlia pienemmällä porukalla. Etkoja järjestävät näin alussa yleensä hupituutorit omassa kodissaan. Niin oli meidänkin kohdalla. Bileet järjestettiin yökerhossa, ja ne olivat ihan kivat, vaikka itse en ole kyllä nykyään enää juuri jaksa baarissa käydä, tai ainakaan kovin pitkään siellä roikkua. Bileistä lähdimmekin kurssikaverini kanssa melko ajoissa nukkumaan pariksi tunniksi, koska aamuyöstä oli vuorossa koulun pihalla (ja kuuden jälkeen sisätiloissa) toogabilelippujen jonotus...

... ja jonotus onneksi palkittiin, meille riitti lippuja! Tänään on sitten vuorossa paljon puhutut, kuulemma legendaariset toogabileet, joissa pukukoodi on lakana. Kuulostaa hienolta! Aikaisemmin mainitsemallani Rodoksen matkalla yritinkin jo metsästää teemaan sopivaa pää-/kaula-/ranne- tms koristetta. Päädyin hankkimaan rannekorun ja korvakorut. Kai niissä jotain antiikin kreikkalaista henkeä on. Pääkoristeet ovat minulle muutenkin aika arkipäivää, koska tykkään erilaisista hiuskoruista ja pannoista muutenkin. Laakerinlehtiä (aikanaa itselleni mieluisia) en löytänyt, mutta jotain vastaavaa kuitenkin.
Odotan kyllä innolla illan bileitä ja taas uusien ihmisten tapaamista ja nimien oppimista!

Vakaa aikomukseni on ensimmäisellä viikolla opetella kaikkien uusien kurssikavereiden nimet. :) Taitaa olla aika mahdoton tehtävä, kun meitä tosiaan on tänä vuonna aloittanut 128. Hyvässä vauhdissa jo ollaan, ja omaan aika hyvän nimimuistin, jos oikeasti keskityn (potilaiden nimiähän en kyllä koskaan muista, mutta ehkä se johtuu siitä, että yritän tietoisesti pitää etäisyyttä heihin).

Kolmas opiskelupäivänä oli muuten juurikin aamuöisestä jonotuksesta johtuen tähän mennessä kaikkein rankin. Jonotusta edeltävä nukkuminen oli ollut pätkittäistä, ja koulupäivä jatkui klo 15 asti. Kävin välissä kotona, ja jätin väliin yhden ei-pakollisen luennon. Kumma kyllä, en tuntenut edes syyllisyyttä asiasta. Iltapäivän etiikan seminaarissa nukahtamisesta sitten kylläkin. Tosin nukahdin tietääkseni vain sekunniksi, joten ehkä sitä ei lasketa. Ajatukset kuitenkin olivat aika lailla muualla, koska iltapäivä oli vain niiiiin piiiiiitkä. Onneksi ilta oli vapaa, ja sen sai viettää rauhassa kotona koomaillen.


Tällaisia kuulumisia tähän alkuun. Laittakaa toki toiveita, jos on jotain tiettyjä asioita, joista haluatte kuulla enemmän/tarkemmin, tai aiheita, joita en ole vielä käsitellyt. :)