Vihdoinkin viikonloppu

Otsikko kai kertoo kaiken.
Ei tässä nyt kahdessa päivässä kovin paljoa uutta kerrottavaa ole tapahtunut. Uusiin ihmisiin olen taas päässyt sekä eilisissä toogabileissä että koulussa tutustumaan. Se on ollut mukavaa, mutta myös raskasta. Aivot käyvät varmaan jokseenkin ylikierroksilla koko ajan kun yrittää painaa mieleen uusia naamoja, nimiä, paikkoja, asiaa...

En tosiaan oppinut kaikkien kurssikavereideni nimiä ensimmäisellä viikolla, kuten arvata saattoi! En myöskään päässyt läheskään kaikkien kanssa juttusille. Ehkä ensi viikolla sitten. Omien kurssikavereiden lisäksi on tullut tustuttua opiskelijoihin myös muilta vuosikursseilta, tosin heidän nimiensä mieleen painamiseen en ole paneutunut samalla tavalla kuin muiden fuksien. Kyllä sitä varmasti kerkeää. Ja tällä alalla uusien ihmisten nimien opettelu on varmaan aika loputon suo, kun kuitenkin työelämässäkin koko ajan tulee vastaan uusia ihmisiä, potilaita ja työkavereita. Kyllä varmaan epäsosiaalisena lääkärinäkin pärjää, mutta itse näkisin sosiaalisuuden ja ekstrovertin luonteen isona elämää helpottavana tekijänä tällä alalla, jo opiskeluvaiheessa. Ja kun siihen uusien ihmisten kohtaamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen totuttelee koko ajan, ei se ehkä sitten työelämässä ole niin raskasta.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan henkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti poikki. Se niistä pidemmistä yöunista. Lähes joka yö unet ovat jääneet liian lyhyiksi, koska on ollut toogalippujen jonotusta, pitkään jatkuneita bileitä tai muuten vain jännityksen vuoksi tullut herättyä liian aikaisin. Henkistä väsymystä ehkä on kaikkein vähiten. Uskoisin, että niillä kurssikavereillani, jotka ovat kotoisin toiselta paikkakunnalta, ja joille kaikki on aivan uutta (esimerkiksi yksinasuminen) voivat tänä päivänä olla myös aika väsyneitä henkisesti. Tekee varmaan hyvää päästä viikonlopuksi kotiin, kuten niin moni puhui tekevänsäkin. Itselleni ajatus "kotiin menosta" tuntui hassulta, kun en kuitenkaan ole itse moneen vuoteen enää ajatellut vanhempieni kotia kotinani, vaan "koti" on se minun ja poikaystäväni asunto täällä Tampereella. Mutta toki muistan sen ajan monta vuotta sitten kun kotiin äidin luokse valmiin ruuan ja lämpimän saunan luokse oli mukava mennä. Tai onhan se vieläkin, mutta sellaista koti-ikävää ei kyllä enää ole.

Mielestäni sosiaalinen väsyminen kuvaa hyvin tämänhetkistä olotilaa. Koko viikon on pitänyt olla yhtä hymyä ja puhetta ja edustavaa olemusta. Tai ei ole varsinaisesti pitänyt, onhan se tullut aivan luonnostaan. Mutta kyllä sitä kotiin päästessä huomaa, että on mukavaa kun ei tarvitse olla sosiaalinen koko aikaa. On mukavaa kun voi olla vain itsekseen ja hiljaa. Toki voisin koulussakin varmaan olla, mutta mieluummin olen tutustunut ihmisiin kuin nyhjöttänyt jossain nurkassa puhelin kädessä. Kai sitäkin ehtii joskus tekemään, jos on sellainen olo. Epäsosiaalisen lukukevään jälkeen on kivaa olla sosiaalinen, vaikka se raskasta onkin. Tämä lohdutuksena niille, jotka ehkä potevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät ehdi seurustella ihmisten kanssa pääsykokeisiin luku-urakan aikana: sitä kyllä saa tehdä ihan sydämensä kyllyydestä kun ne koulun ovet aukeavat! Tosin lääkiksen ulkopuolista elämää ei ehkä kuitenkaan ehdi viettää niin paljoa.

Tälle viikonlopulle on suunnitteilla piknikiä hupituutoreiden ja meidän fuksien kesken. Aion kyllä mennä. Muilta osin aion omistaa viikonlopun poikaystävälleni, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle viime aikoina, ja myös liikunnalle, joka niin ikään on jäänyt liian vähälle. Eikä kouluakaan voi unohtaa, koska meillä oli tänään tutor-istunto (eli sitä pee bee ällää), jossa saimme muutamia asioita selviteltäväksi viikonlopun aikana maanantaista istuntoa varten. Ei mitään kovin vaikeaa, eettisiä ongelmia lähinnä. Minua olisi kovasti enemmän kiinnostanut jostakin taudista lukeminen ja sen opiskelu... sellaisen "oikean" asian. Vaikka tietenkin etiikka on lääkärin työssä ehdottoman tärkeää! Ehkä jopa kaikkein tärkeintä.

Mutta että sellaista avautumista. Toogabileet olivat kivat. Erityisesti pukukoodin, tarjoilujen ja uusien ja vanhempien tuttavuuksien osalta. Loppuillasta vain väsytti kamalasti. Se huono puoli opiskelijabileissä onkin, että ne ovat keskellä viikkoa, jolloin on sekä edeltävän koulupäivän vuoksi väsynyt että jo valmiiksi väsynyt ajatuksesta, että seuraavana aamuna on jokin pakollinen seminaari tms. koululla.