Kesä alkaa viimein olla ohi ja maanantaina vihdoin se alkaa - lääkis! Kesä ei ole koskaan ennen tuntunut näin pitkältä, enkä ole koskaan ennen odottanut sen loppumista näin innolla. Myöhemmin varmaan kaduttaa, että olen ajatellut näin. Onhan se Suomen kesä kuitenkin auttamattomasti ihan liian lyhyt! Ja näin vanhemmiten aika kuluu oikeasti todella nopeasti.
Siksi tiedän, että seuraavat kuusi (tai mahdollisesti enemmänkin, jos päätän välissä touhuta jotain ylimääräistä) lääkisvuotta tulevat menemään nopeasti. Ehkä herään joku aamu ja huomaan olevani jo valmis lääkäri ja muistelevani haikeudella tätä aikaa, kun kaikki kiva oli vielä edessä päin. Silloin varmasti haluaisin palata takaisin tähän päivään ja kehottaa itseäni ottamaan kaikki ilo irti opiskeluvuosista ja nauttimaan jokaisesta hetkestä. Onneksi tajuan tämän jo nyt; ja niin aion tehdäkin!
Varmasti myös kuuden vuoden jälkeen elämä tulee olemaan mukavaa, etenkin köyhänä vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen työnteko ja varsinkin palkkapäivät lämmittävät. Kuitenkin jo yhden ammatin opiskelleena tiedän, että työelämään verrattuna opiskelu on aika leppoisaa. Etenkin kun kyse on ammateista, joissa työntekijällä on melko iso vastuu, ja joissa päivittäin joutuu kohtaamaan emotionaalisesti rankkoja asioita.
Opiskelemaan lähteminen tuntuukin nyt rankan työkesän jälkeen virkistävältä. Onhan edellisestä opiskeluajasta JO kolme vuotta kulunutkin. Etenkin se ajatus ilahduttaa, ettei kello tule enää ennen ensi kesää soimaan kello 6:05 aamulla, enkä joudu siivoamaan kenenkään (muun ihmisen) ulosteita tai muita eritteitä myöskään vähään aikaan. Toivottavasti. Tosin istumista ja puuduttavia luentoja on varmasti luvassa. Töissä sairaalassa harvemmin kerkesi istumaan, mikä toisaalta on hyväkin - istuminenhan tappaa.
Pääsykokeen jälkeen ajatus siitä, että lukeminen on nyt ohi, oli myös virheellinen. Nythän se vasta alkaa. Varmaan on kuitenkin ihan erilailla motivoitunut lukemaan asioista, joista oikeasti on työelämässä hyötyä kuin esimerkiksi Suomen soista tai prekambrisesta maailmankaudesta. (Kaksi itselleni inhokkiaihetta lukion biologian kirjoissa: suot ja maailmankaudet.) Vaikka toisaalta aikaisemmista opiskelukokemuksistani tiedän, että vaikka aihe olisi kuinka mielenkiintoinen ja tärkeä tulevaisuuden kannalta, en voi kaikkea muistaa lopulta kuitenkaan. Jos minusta tulee esimerkiksi urologi isona, eivät neurologian asiat varmasti pysy päässä erikoistumisvaihetta pidempään. Kaikkea ei voi osata.
Näitä asioita siis odotan tulevalta lukuvuodelta: pidempiä yöunia, vähemmän vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista ja mielenkiintoisia opintoja. Ja tietenkin hauskanpitoa, opiskelijarientoja ja uusia ihmisiä. Uskon, että kolme viimeistä varmasti toteutuvat. Voi olla, että niiden myötä ne pidemmät yöunet jäävät myös haaveeksi ja mahdollisesti sekä omasta että muiden hyvinvoinnista joutuu kantamaan myös ihan tarpeeksi huolta. Ensimmäinen jakso (ensimmäisten orientaatioviikkojen) jälkeen käsittelee solua ja kudoksia. Se tuskin on kaikista tulevista opinnoista kaikkein innostavin, mutta varmaan kevättä kohden mentäessä aiheetkin muuttuvat mielenkiintoisemmiksi.
Saa nähdä mitä tuleman pitää. Kerron lisää sitten kun tiedän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti