tiistai 27. helmikuuta 2018

Odotettavissa hermoston toimintahäiriöissä

Uusi jakso ansaitsee aina etukäteispohdinnan, jossa makustelen tulevia luentoja, ryhmätöitä ja mahdollisesti opittavia kliinisiä taitoja. On sitten kiva verrata myöhemmin (ainakin omassa mielessäni), oliko jakson anti lopulta odotusten mukaista. Tällä kertaa olen kylläkin jo päässyt uuden jakson alkuun parin päivän verran, koska sunnuntaina oli mielessä muuta kirjoitettavaa. Se nyt ei kuitenkaan haittaa, koska en vielä tiedä tästä tulevasta jaksosta paljoakaan. Lukujärjestyksen ja ensimmäisen tutoristunnon oppimistavoitteiden verran lähinnä.

Nykyinen suhtautumiseni neurologiaan on paljon hyväksyvämpää, ellei jopa positiivista, toisin kuin kakkosvuoden syksyllä kun meillä oli ensimmäistä kertaa Hermostojakso. Se kuitenkin opetti minulle paljon sekä niistä kummallisista aivotoiminnoista että myöskin hyväksymään neurologian yhtenä mielenkiintoisena erikoisalana, vaikken siihen ollut koskaan aiemmin mitään lähempää tuttavuutta halunnut tehdä. En vieläkään sano, että voisin kuvitella koskaan haluavani neurologiksi, mutta onhan se todella mielenkiintoinen erikoisala!

Ymmärrän miksi niin monet kurssikaverini ovat kiinnostuneita neurologiasta. Se on meille (tai siis muille) pitkää matikkaa lukeneille, fysiikan kaavoja pyöritelleille ja laskuja tiettyjen loogisten periaatteiden mukaan ilolla ratkaisseille onnistumisen kokemuksista nauttineille medisiinareille kuin paraskin piriste. Neurologia on nimittäin loogista. Hermosolut kulkevat tiettyä rataa aivoista aina sormenpäähän ja erilaisilla testeillä potilasta tutkimalla voi lääkäri huomata vikaa sellaisissa kohdissa, joihin ei tavallisella röntgenkuvalla tai edes tietokonetomografialla näe. Itse näen sen nimenomaan mielenkiintoisena ongelmanratkaisukeskeisenä erikoisalana, jossa erilaiset vauriot ja sairaudet noudattelevat kauniisti ennaltamäärättyjä kaavoja.

Silti en aivan täysin ole vielä lämmennyt ajatuksella neurologin ammattista... mutta ehkä pikkuhiljaa. Ainakin neurologinen potilaan tutkiminen (=neurologinen status) on kivaa. Sitä harjoittelimme innokkaasti kliinisten taitojen evaluaatioon ja rasti, jolla minun piti tutkia kurssikaveriltani refleksejä, meni mielestäni kaikkein parhaiten. Tässä jaksossa pääsemme myös tutustumaan neurologiselle osastolle ja tutkimaan ihan oikeita potilaita siellä. Itselläni on tuo harjoitus edessä jo tällä viikolla. Lisäksi tällä viikolla tulee minun vuoroni haastatella potilasta videokameran kuvatessa ja opiskella vuorovaikutustaitoja, mitä muut kurssikaverini ovat jo syksystä alkaen tehneet kukin vuorollaan. Jännää!

HTH -jakso alkoi eilen jakson esittelyluennolla ja sitten kuuntelimme luentoa neurologisesta statuksesta ja funktionaalisesta neuroanatomiasta. Jälkimmäinen käytännössä kattoi koko kakkosvuonna läpikäymämme hermostojakson, ja oli ilo huomata, että aika monet niistäkin asioista olivat kuitenkin jääneet mieleen. Ei ainakaan tullut mitään järjetöntä ahdistusta puhuttaessa C-tyypin hermosäikeistä tai fasciculus cuneatuksesta. Tutoristunnossa pääsimme heti asiaan ja oppimistavoitteeksi saimme muun muassa CP-vamman syntymekanismit, ilmenemisen ja hoidon. Ei siis mitään perusanatomian opiskelua enää kolmosella!

Tällä jaksolla opimme lisää keskus- ja ääreishermostosta, mutta käsittelemme neurologiaa sairauksien ja niiden hoidon kannalta. Emme opiskele enää aivojen alueita tai hermoratajärjestelmiä tai välittäjäaineita. Ne pitäisi jo osata. Sen sijaan keskitymme aivoinfarktiin, MS-tautiin, Parkinsonin tautiin, epilepsiaan ja keskushermostoinfektioihin sekä niiden hoitoon. Opiskelemme keskushermoston farmakologiaa, eli lääkkeitä, joilla vaikutetaan aivojen välittäjäaineisiin ja hermosolujen toimintaan. Se on varmasti vaikeaa.

Jaksossa opiskelua on luvassa neljän viikon edestä ja tenttiviikon jälkeen alkaakin kauan odotettu pääsiäisloma, jolloin minä suuntaan mieheni kanssa Lontooseen! Kyllä neljä (+ tenttiviikon) viikkoa jaksaa ihan hyvin... Varsinkin kun tenttiinlukuaikaa on nyt luvassa runsaanlaisesti. Viimeisellä opiskeluviikollamme nimittäin on Tampereella lääkäripäivät, jossa on aina kandeja töissä. Minä olen päässyt kahtena viime vuonna osallistumaan narikkatyöskentelyn kautta, mutta tänä vuonna en päässyt. Meillä ilmoittautuminen meni täyteen ensimmäisen sekunnin aikana, ja ilmeisesti nettisivu (jonka kautta ilmoittautuminen hoidettiin) kaatui. Omalla koneellani se ei ainakaan latauunut.

Noh, onpahan siis aikaa lukea tenttiin! Nimittäin noina kolmena päivänä ei ole lukujärjestykseen juuri merkitty mitään opetusta, koska niin monet opiskelijat osallistuvat Lääkäripäiville, mikä oikeuttaa poissaolon opetuksesta. Elättelen nyt kuitenkin vielä toiveita, josko varasijalta pääsisin vaikkapa viime hetkellä mukaan. Lääkäripäivät ovat kuitenkin olleet aina mielenkiintoiset ja etenkin tänä vuonna tuntuu, että niistä olisi saanut paljon enemmän irti kun vuoden päästä tulee jo ajankohtaiseksi lääkärin sijaisena työskentely. Lääkäripäivillä pidettävistä luennoistakin ymmärtäisi jo paljon, kun meidän opiskelu on muuttunut niin paljon kliinisemmäksi tänä vuonna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti