Tankotanssi

Lupasin ihan ensimmäisessä postauksessa kertoa täällä opiskelukuulumisieni lisäksi myös harrastuksistani. Niistä tärkein ja rakkain on tankotanssi. Sille siis omistan tämän postauksen. Sorry, aihe ei nyt liity yhtään mitenkään lääkikseen tai mihinkään muuhunkaan tämän blogin kuvauksissa mainittuihin asioihin.

Aloitin tankotanssiharrastuksen reilu 1,5 vuotta sitten, ja jäin siihen koukkuun heti. Alkuaikojen kehitys on niin nopeaa, että siitä innostui toden teolla. Tuntui, että vihdoinkin sitä oli löytänyt oman lajinsa! En nimittäin koskaan ollut kokenut mitään niin omakseni, vaikka tanssia aikaisemmin olin harrastanutkin, ja sählyä, ja kaikenlaista muuta urheilua. Tankotanssi oli ensimmäinen, joka todella vei mukanaan.

-kuva-

Parhaiten kehittymisen näkee mielestäni siinä, kuinka paljon leukoja pystyy vetämään. Ennen tankoilua en saanut yhtäkään, muutaman kuukauden harrastamisen jälkeen kolme, ja viimeksi kun kokeilin, seitsemän. Liikeratojen "puhtaudesta" ja oikeaoppisuudesta en mene takuuseen, mutta ainakin voimaa on tullut lisää. Paljonkin.

Tankotanssi on erittäin rankka laji, erityisesti se kuormittaa yläkroppaa ja keskivartaloa. Olkalihasten ja hauisten kasvun huomaa siitä kun tiukat paidat kiristävät näiltä kohdin. En esimerkiksi saa päälleni mekkoa, jota käytin vielä vuosi sitten, koska siinä on hihat venymättömästä kankaasta. Myös selkälihakset ovat selkeästi vahvistuneet.. ja kai ne vatsalihaksetkin jossain siellä pohjalla ovat.

Tankotanssilla voi saada kyllä itselleen todella timmin ja lihaksikkaan vartalon, mutta sitä en itse ole hakenut. Enemmänkin kiehtoo se yhdistelmä tanssillisuutta, akrobatiaa, notkeutta ja kauneutta, mitä laji sisältää. Toki se kauneus vaatii usein myös uhrauksia. Niitä ovat ihorikot ja mustelmat, haavat/palovammat ja kovettumat käsissä. Iho on usein todella kovilla, ja pari kertaa olen kesken tuntia joutunut metsästämään jostain laastaria.

-kuva-

Myös tapaturmia voi sattua. Useat liikkeet tehdään vain käsien varassa tai pää alaspäin roikkuen, tai sekä että. Joskus tangossa ollaan kiinni vain yhdellä polvitaipeella. Olen kerran tullut niskalleni alas tangolta. Onneksi ei sattunut pahemmin. Aina uusia liikkeitä opeteltaessa pitää käyttää spotteria, eli kaveria varmistajana. Kaveri ei kuitenkaan välttämättä pysty estämään muuta kuin sen putoamisen, nivelvammat, etenkin olkaniveleen voivat sattua varomattomasta siirtymästä tai juurikin otteen lipeämisestä.

Aina ei ole hyvä päivä. Aika harvoin oikeastaan on sellaisia päiviä, että kaikki sujuisi hienosti. Usein kädet luistavat, iho on arka, raajat eivät taivu, olkapäät eivät kestä, voimaa ei vaan ole... joskus ei vain jaksa tehdä mitään, ja kaikki mitä tekee näyttää rumalta ja kömpelöltä.

Tankotanssissa ei voi koskaan olla liian hyvä, aina löytyy haasteita. Aina on notkeampia, voimakkaampia ja sulavampiliikkeisiä tankotanssijoita kuin sinä. Uusia liikkeitä myös keksitään yhtä mittaa. Laji on niin uusi, että siinä on vielä paljon varaa innovatiivisuudelle ja soveltamiselle. Se ei myöskään vaadi mitään tiettyä vartalotyyppiä, pituutta, ikää tai sukupuolta. Mielestäni useampien miesten kannattaisi kokeilla tankotanssia - sen ei todellakaan tarvitse olla mitään aistillista liikehdintää, mikä usein mielletään tankotanssiksi. Miehiltä löytyy usein enemmän voimaa kuin jopa pidempään lajia harrastaneilta naisilta, ja jo alkeistunneilla voi olla mahdollista tehdä haastavampia liikkeitä. Tankotunti voi myös yllättää kovimmankin bodarin - se on oikeasti todella rankkaa!

-kuva-

Itse olin torstaina pitkän tauon jälkeen ensimmäisellä tankotanssitunnilla. En ollut päässyt kuukauteen harrastamaan, koska olin aluksi ollut kipeä kolme viikkoa ja sen jälkeen liian kiireinen juuri niinä aikoina, kun itselleni sopivantasoisia tunteja olisi ollut tarjolla. Nyt tuntui, että voimaa ei ollut yhtään, enkä osannut mitään ja kaikki sattui ihan liikaa. Polvitaipeideni iho on nyt rikki, ja kyynärpää jostain syystä kipeä. Nopeasti se iho kuitenkin paranee, ja sitten on taas palattava tangon ääreen!

Suosittelen lajia lämpimästi ihan kaikille, ainakin kannattaa kerran-pari kokeilla. Kyllä sen huomaa aika nopeasti, jos laji ei tunnu omalta. Aika nopeasti siitä myös innostuu niin, että aina hiljaisena hetkenä (esimerkiksi nukkumaan mennessä) sitä vain miettii erilaisia tankotanssiliikkeitä ja liikesarjoja. Näin omalla kohdallani ainakin kävi toissa keväänä. Yksi tunti viikossa ei todellakaan riittänyt, joten ostin kotiin oman tangon. Kummasti vain sillä ei tule niin paljoa treenattua, kun se on tuossa vierellä ja helposti saatavilla. 

Tänään sitten luvassa on Hämeenlinnassa järjestettävä Pole night showcase, jossa on luvassa tankotanssiesityksiä eri puolilta Suomea. Odotan jo innolla. Varsinkin, kun esiintyjissä oli muutamia tuttuja nimiä...