Dear Food Diary,

Olen ottanut ravintojakson jokseenkin kirjaimellisesti ja tällä hetkellä elämäni pyörii aika lailla ravinnon ympärillä.

Heh, no ei nyt sentään. Ainakaan kokonaan. Jonkin verran kylläkin. Olen nimittäin alkanut pitää ruokapäiväkirjaa. Ajauduin tähän ihan vahingossa kun ensimmäinen tutorkeissi johdatti fineli- sivulle, jossa ruokapäiväkirjan pito on aika helppoa. Sivustolta nimittäin löytyy todella kattavasti lähes kaikki suomalaisista ruokakaupoista löytyvät tuotteet ja erilaiset ateriat. Tiedot näistä ruuista sisältävät informaatiota mm. niiden kalorimäärästä, proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvapitoisuuksista sekä vitamiinimääristä. Näin oman ravinnonsaannin seuraaminen on helppoa ja voi päivittäin katsoa, ovatko ravitsemussuositukset täyttyneet. Kirjautumalla tiedot myös tallentuvat ja näitä asioita voi seurata esimerkiksi viikkokohtaisesti.

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa esimerkiksi johonkin vihkoon. Se on kuitenkin ollut haastavaa, eikä niin palkitsevaa, koska ei ole tiennyt ruokien tarkkoja ravintosisältöjä (jos ei ole jaksanut niitä selvittää pakkausselosteesta). Nyt kuitenkin saan tietää päivittäiset ravintoaineiden saantini vitamiineja myöten, koska joku muu on syöttänyt nämä tiedot sivustolle joskus kunkin eineksen, hedelmän ja lihapalasen kohdalla. Ravintopäiväkirjan pitäminen on siis helppoa ja aika antoisaa. 

Tämä postaus kuulostaa nyt aikamoiselta mainospuheelta finelin ruokapäiväkirjan puolesta, mutta olen vain nyt niin innostunut asiasta. Alunperin meidät sivustolle johdatti tosiaan tutorkeissi, jossa tehtävänä oli katsoa ainakin keissin 14 -vuotiaan tytön päivittäinen ravintoaineiden saanti ja niiden perusteella yrittää etsiä syytä tytön väsymykselle. Keissin tyttö söi todella epäterveellisesti, eikä todellakaan saanut tarvittavia määriä mm. C- ja D-vitamiinia. Itse diagnosoin tytölle ainakin lievän keripukin (C-vitamiinin puutoksesta johtuva tauti).

En itse koe syöväni mitenkään kauhean epäterveellisesti, mutta siitä huolimatta fuksivuonna saavutetut painokilot eivät ole lähteneet. Eikä se mikään ihmekään ole, kun tarkemmin ajattelee. Vaikka liikun aika paljon, syön myös sen mukaisesti. En juuri katso mitä suuhuni pistän ja ainakin annoskoot ovat välillä turhan isoja. Ruokapäiväkirjan pitäminen saa miettimään ruokavalintoja, jolloin ehkä jättää ottamatta jotain epäterveellistä, kun se muuten puolihuolimattomasti saattaisi sujahtaa lautaselle ja siitä suuhun. Jo tämän ensimmäisen vuorokauden aikana olen huomannut miettiväni ruuan määriä, ehkä jättänyt sen ylimääräisen kauhallisen ruokaa ottamatta tai syömättä tarjottuja herkkuja. Itse asiassa, tässä ei ole mitään "ehkää", koska juuri näin olen tehnyt.

Meillä oli tänään uuden Arvo-B:n (eli Brvon) avajaiset, joissa tarjoiltiin skumppaa/pommacia. Itse otin vain huikan Pommacistani, koska mietin miten paljon sokeria siinäkin on ja miten pahalta se näyttää fineliin syötettynä. Lisäksi peli-illassa äskettäin jätin kaikki tarjolla olevat naposteltavat täysin huomiotta. Ei kehtaa syödä epäterveellisesti kun tietää, että kaikki pitää kuitenkin merkata ylös.

Nyt tämä varmaan kuulostaa jotenkin pakkomielteiseltä tai syömishäiriöiseltä kun mietin niin tarkkaan mitä syön, mutta on oikeasti ihan hyvä joskus tarkkailla omaa ruokavaliotaan ja pohtia syömisvalintojaan. Itse ainakin olin aika yllättynyt siitä, etten saa tarpeeksi D-vitamiinia, vaikka olen aina kuvitellut, etten minä mitään lisiä tarvitse (vaikka niitä etenkin talviaikaan suositellaan myös suomalaiselle aikuisväestölle). Uskon myös, että tämä ruokapäiväkirjavillitys on nyt vain väliaikainen. Ehkä se toimii hyvänä konkreettisena lisänä tällä ravintojaksolla ja auttaa jakson opiskeltavien asioiden sisäistämisessä. Toivottavasti se myös auttaa minua löytämään vähän terveellisemmät elämäntavat ja ehkä jopa pääsemään niistä parista fuksikilosta eroon. Eihän tässä enää fukseja kuitenkaan olla :D

Onneksi kouluruoka ei aina tarkoita hampurilaista ja ranskalaisia.