Sillisalaattia ja stressiä

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa. Ei ole aikaa kirjoittaa kaikista asioista erikseen, vaikka haluaisi ja sitten jos kirjoittaa niistä kaikista samaan postaukseen niin se on sellaista sekamelskaa, että... No, koska jotain pitää varmaan kuitenkin kertoa tämänhetkisestä elämäntilanteesta, niin tehdään tällainen sillisalaattikirjoitus tähän sitten.

Ensinnäkin, kiire on. Koko ajan. Katselin tuossa juuri kalenteriani ja totesin, että viimeiset viisi viikkoa (eli se aika kun on ollut koulua) on ollut ihan hirveää juoksemista paikasta toiseen. Tai ei välttämättä edes juoksemista, mutta sanotaan vaikka, että ei kyllä ole joutunut yhtenäkään päivänä miettimään, että mitähän sitä tekisi. Usein se tekeminen on ollut ihan kivaa tietysti, kavereiden näkemistä ja sellaista myös. Mutta liian usein sekin tekeminen on ollut sellaista aikataulutettua ja jo useita päiviä aikaisemmin kalenteriin merkattua. Ei vain yksinkertaisesti ole aikaa mennä yhdessä kahville arkena, koska kaikilla on niin erilaiset aikataulut ja kamalasti kaikkea puuhaa koko ajan.

Olen ihan tietoisesti jo tämän lukuvuoden alusta alkaen välttänyt kaikenlaisiin vapaaehtoistöihin ja tapahtumiin ilmoittautumista ja yrittänyt valita vain ne kaikkein hauskimmat ja ehkä vähiten aikaa vievät. Enkä siis olekaan mennyt juuri mihinkään mukaan järkkäilemään - ainakaan sellaisiin, mihin olisin tänä vuonna ilmoittautunut. Fuksivuoden innokkuus kuitenkin kantautuu vielä tällekin vuodelle. Hutuhommat ja fuksitoimikunta vievät nekin aikaa, vaikka fukseille onkin kiva järjestää kaikkea. Kuitenkin se, että on vastuussa tapahtumien ja illanviettojen järjestämisestä ja organisoimisesta ja sitten vielä siitä siivoamisesta, vie kyllä ihan tuhottomasti aikaa. Kivaa olisi käydä tapahtumissa, mutta ei ehkä järjestää niitä. Varsinkaan, kun sitä vapaa-aikaa ei muutenkaan ole kamalasti.

En tiedä miten tässä nyt oikeasti on käynyt niin, että näitä meneillään olevia projekteja on yhtäkkiä niin paljon. Yksi iso syy on varmasti se, että meillä ei ole tällä hetkellä menossa vain Ravinto -jakso, jossa jo itsessään on tutoreiden ja ryhmätöiden ennakkotehtävien kanssa paljon tekemistä, vaan sen lisäksi joudumme tekemään useita tunteja työskentelyä vaativia englannin kurssin tehtäviä ja vielä viime jakson tutkimusprojektia. Kaikki sellainenkin pitäisi jotenkin mahduttaa jo muutenkin ylipursuavaan kalenteriin...

Kaiken tämän lisäksi on vielä yksi ihana projekti, josta en todellakaan haluaisi valittaa, mutta kyllä sekin aikaa vie. Minä nimittäin olen menossa ensi kesänä naimisiin! Ja olen sen vuoksi maailman onnellisin. Viimeiset viikot ovatkin menneet erilaisia juhlapaikkoja katsellessa ja toki parin tunnin reissu jonnekin vähän kauemmas on aina vienyt ihan kiitettävästi aikaa arki-iltoina ja viikonloppuina kaikilta muilta projekteilta. Hääsuunnittelu on kuitenkin niin ihanaa, että ei sitä pitäisi laskea stressaaviin asioihin mukaan. Minä kuitenkin stressaan aina ja kaikesta. Ja toisaalta se taistelu mitä hyvistä juhlapaikoista ja kirkoista käydään on ihan uskomatonta. Oli pelkästään tuuria, että me satuimme tässä loppukesän vaiheessa saamaan ensi kesälle hyvän juhlapaikan, koska joku muu oli perunut varauksensa.

Näistä hääjutuista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en toki ole tätä miksikään hääblogiksi muuttamassa. :) Ehkä joitain juttuja saatan kirjoittaa silloin tällöin, ja tietysti jos joku haluaa jotain vinkkejä tai muuta niin täältä kyllä löytyy. Tässä vaiheessa tosin asiat ovat vielä niin kesken, että lähinnä osaan jotain sanoa sopivista juhlapaikoista.

Mutta sellaista siis tähän syksyyn ja tähän hetkeen. Näillä jatketaan ja toivottavasti tämä kiire alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Voin kuitenkin sanoa, että joululomaa odotan jo innolla!

P.S. LTT-tentti meni läpi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!