Onneksi tutor-keissit näyttävät nyt olevan muuttumassa helpommiksi (tällä hetkellä pitäisi selvittää lastenneuvolajärjestelmää ja lapsen kehitystä 4. ikävuoteen saakka, mikä on huomattavasti kevyempää ja helpompaa kuin englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen esimerkiksi spermiogeneesistä) ja jopa kokonaisia vapaapäiviä (koulun osalta) on tulevina viikkoina luvassa. Jää nimittäin aikaa sitten siihen kaikkeen muuhun elämään. Tuntuu, että tässä jaksossa pahimman yli on nyt päästy. Ei sillä, että lapsen kasvusta tai murrosiästä tai muustakaan minulla kamalasti olisi kokemusta, kun ei omia lapsia ole. Onneksi lähipiiristä löytyy kuitenkin niitäkin, niin jonkinlaista kosketuspintaa asioihin kyllä on.
Olemme siis kahlanneet aika lailla sikiön kehityksen ja raskauden läpi tässä viime viikkoina, ja homma ei ole ollut ollenkaan helppo! En voi sanoa osaavani mitään todella hyvin, tai hallitsevani kokonaisuuksia ilman luntti-muistiinpanoja. Toivottavasti kertaus auttaa tässäkin asiassa, koska tentti häämöttää nurkan takana (tosin lähes kuukauden päässä, mutta aika kuluu todella nopeasti!). Eikä tietenkään sitä tenttiä varten ainoastaan opiskella...
Viime viikko oli todella rankka, koska meillä oli kahdet sitsit ja yliopiston vuosijuhlat. Myös muille illoille olin onnistunut hankkimaan itselleni ohjelmaa. Nämä toiset sitsit olivat sellaiset, joita olin itse mukana järjestämässä, ja ensikertalaisena homma ei ollut mikään helppo. Olinkin kyllä mukana todella monessa osa-alueessa järjestämisen osalta, ja (taas kerran) hankin itselleni varmaan enemmän hommaa kuin olisi ollut tarpeen. Mutta edelleen innostus asioiden järjestelyyn ja hoitamiseen ja kaikessa mukanaolemiseen on säilynyt. Mielelläni teen vapaaehtoistöitäkin, jos niistä vaan tulee hyvä mieli ja työ on hauskaa.
Välillä tosin tuntuu, että tahtia pitäisi hidastaa ja innokkuutta vapaaehtoisuuteen hieman karsia, ettei koulu kärsisi. Tosin siitä opiskelujen kärsimisestä en ole vielä ainakaan saanut konkreettisia todisteita, koska olen onnistunut hoitamaan kaikki koulujutut ajallaan, enkä vielä ole osallistunut yhteenkään oikeaan tenttiin. Lisäksi olen sitä mieltä, että opiskelu ei ole tehokasta, jos siihen käyttää liikaa aikaa :)
Nyt olen kuitenkin hankkimassa itselleni vielä enemmän menoja koulutöitä häiritsemään. Meillä on meneillään näyttelijä- ja tanssijahaut ensi kevään näytelmäprojektiin. Näytelmä tunnetaan ehkä muissa lääkiskaupungeissa nimellä lääkiksen speksi. Meillä se on hieman erilainen, mutta musiikkia ja tanssia sekä näytelmä on kyllä luvassa. Itse haluan ehdottomasti olla mukana. Näyttelemistä rakastan ehkä eniten kaikista mahdollisista harrastuksista, vaikkakaan en siitä mitään virallista kokemusta kovin paljoa omaa. Aion siis hakea tuohon projektiin ensisijaisesti ainakin näyttelijäksi. Viime viikolla oli tuohon näyttelijähakuun kuuluva impro-ilta, joka sujui varmaan ihan hyvin. Paljon on hyviä hakijoita, enkä tiedä onko ensikertalaisena kovin suuret mahdollisuudet saada projektista mitään (hyvää) roolia. Tosin minulle kelpaisi vaikkapa se puun rooli!
Tällä viikolla on myös tanssijahaku, johon aion myös osallistua. Tanssiminen on ollut lähes aina harrastukseni, vaikka se nykyisin onkin vaihtunut jazzista tankotanssiin. Jos en näyttelemään pääse, toivon pääseväni ainakin tanssijaksi, ja jos en siihenkään, niin osallistun kyllä näytelmäprojektiin ainakin lavastuksen osalta, ja pidän peukkuja pystyssä ja sormia ristissä tulevien vuosien näyttelijä- ja tanssijahakujen osalta. Kyllä sen on joskus tärpättävä!
Lisäksi olen päättänyt hakea myös kandiseuramme hallitukseen kurssimme edustajaksi. Tai ainakin lähes päättänyt. Meiltä valitaan kaksi edustajaa hallitukseen, ja olen varma, että hakijoita on taas runsaasti (kuten alkusyksystä vastuuvirkoihin), olemme niin pirun aktiivisia kaikki :D En tiedä uskallanko lähteä hakemaan, jos minua ei valitakaan, ja sitten tulee paha mieli. Heh, no ei pidä ottaa niin vakavasti, eikä siinä hakemisessa mitään menetäkään! Ehkä haenkin... Todennäköisesti haen. Olen kiinnostunut asioiden hoitamisesta, tapahtumien järjestämisestä ja mahdollisuudesta vaikuttaa. Uskon olevani oikeudenmukainen ja tasapuolinen ja ajavani hyvin meidän opiskelijoiden asioita. Ehkä säästän kuitenkin nämä perustelut sitten siihen vaalipuheeseen...
Tällaista siis tällä viikolla luvassa, hieman on perhosia vatsanpohjassa ainakin tuon näyttelijähaun osalta. Pieni jännityshän on kuitenkin vain hyväksi, eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti