Marraskuu on inhokkikuukauteni. On niin pimeää ja kurjaa. Vanhan kansan uskomusten mukaan marraskuu tarkoittaa kuolemaa. Siltä se tuntuukin, ainakin sään ja pimeyden puolesta.
Kellojakin on siirretty taaksepäin niin, että pimeys yllättää vieläkin aikaisemmin (mitä ihmeen järkeä tällaisessa talviajassa oikeasti edes on?).
Onneksi lääkis on tässäkin kohtaa tuomassa elämään iloa ja valoa. Marraskuu näyttää nimittäin olevan ehkä kivoin kuukausi ainakin juhlien osalta. Ensi viikon torstaina juhlitaan viimeinkin meidän kurssin järjestämissä e-bileissä, ja niistä tulee varmasti aivan mahtavat! Innolla odotan jo, että kaikki muutkin pääsevät näkemään mitä kaikkea hienoa olemme saaneet aikaan ja suunnitelleet :) Kerron ehkä niistä sitten enemmän myöhemmin, koska nyt vielä kaikki juhlien sisältö on aikalailla salaisuus. Teema toki on tiedossa, ja sehän on seitsemän kuolemansyntiä. Pitäähän vieraiden tietää, millä lailla saavat juhliin pukeutua.
Lisäksi tässä kuussa tulee vihdoin olemaan sitsejä! <3 Olen toki päässyt jo muutamille mukaan, sekä nakkiin että itse sitsaamaan, mutta harmillisesti fukseja syrjitään kovasti kaikissa sitsi- ja muissakin juhla-asioissa siten, että olemme tervetulleita kyllä töihin, mutta emme pääse osallistumaan juuri mihinkään oikeasti hauskaan. Lähinnä tällä hetkellä harmittaa, ettemme saaneet osallistua kaverisitseille tai sitten sinne vuosijuhlille. Mutta ei harmita kauaa! Meillä nimitäin on piakkoin ihan omat fuksisitsit, joiden tarkoituksena ilmeisesti on se, että hutumme (eli hupitutorit, 2. vuosikurssilaiset) opettavat meitä sitsaamaan. Itse en koe tarvitsevani opetusta tässä asiassa, mutta sitsit ovat sitsit. Eli parasta. Ja niitä on tulossa muutama muukin lähiviikkoina, tosin olen niillä töissä, mutta tällä kertaa saan osallistua myös työnteon ohessa.
Lisäksi joulun alla on aina paljon pikkujouluja. Nyt on tiedossa jo kolmet. Nyt odotan innolla, että pääsen juomaan glögiä ja syömään pipareita, vaikka varmaan siihenkin ehtii jo jouluun mennessä kyllästymään. Nyt kun on taas sosiaalisesti aktiivinen, ja mukana monessa koulun osalta, niin noita eri porukoilla järjestettyjä pikkujouluja tulee kyllä ihan tarpeeksi. Viime vuonna taisin olla yksissä pikkujouluissa, jotka olivat minun ja avopuolisoni itse järjestämät tupari-pikkujoulut. Silloin harmitti kun en ollut enää edes töissä, että olisi päässyt työpaikan pikkujouluihin tai vastaaviin. Heh, erikoiset asiat sitä harmittavatkin. Mutta toisaalta, vapun jälkeen joulu ja kaikki siihen liittyvä juhlinta on ehkä kivointa.
Tässä kuussa tuloillaan ovat myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamyn) vuosijuhlat. Sitsien lisäksi vuosijuhlat ovat sellainen asia, mitä olen odottanut ja kaivannut, ja ehkä yksi syy, miksi halusin taas yliopisto-opiskelijaksi. Tietysti olisin halunnut oikeasti osallistua lääkiksen vuosijuhlille mieluummin, mutta koska sinne en fuksina vielä tänä vuonna päässyt, ja Tamyn vuosijuhlat sattuivat nyt tälle vuodelle (Tamy juhlii vain joka 5. vuosi vuosijuhlilla, muulloin epävirallisemmilla synttäreillä) niin en miettinyt sen pidempään, vaan ilmoittauduin poikaystäväni kera juhlille heti. Juhlat olivat todella kalliit, enkä todennäköisesti tunne sieltä ketään muuta kuin kavaljeerini, mutta sillä ei ole oikeastaan edes väliä. Saanpahan päivän olla prinsessa ja nauttia toivottavasti hyvästä ruuasta ja juomasta ja vuosijuhlahumun hienoudesta.
Ei siis anneta synkän marraskuun masentaa, vaan nautitaan kaikesta mukavasta, mitä se(kin) tuo mukanaan! Tänään illalla esimerkiksi luvassa kurssikaverini improvisaatioteatteria irkkubaarissa. Kivaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti