Kesäkuulumisia

Ei, en ole täysin hylännyt tätä blogia, vaikka hiljaisuutta onkin kestänyt jo syntisen kauan. On vain ollut niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa (häät-häät-häät-häät-häät), etten ole jaksanut tälle kirjoittelulle uhrata yhtään aikaa. Vaikka vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti myös tulee aurinkoisia päiviä, on ehkä aika vähän jo orientoitua seuraavaan opiskeluvuoteen ja jatkaa tätä blogiakin. Vaikka joskus tuntuukin, että kenelle minä näitä tekstejä kirjoittelen ja onkohan tämäkin nyt ihan turhaa ja tyhmää omien asioiden jakamista tuntemattomille tai ihmisille, joita ei varmaan edes kiinnosta, en kuitenkaan halua lopettaa, koska jo nyt on kulunut kaksi vuotta siitä kun tämän blogin aloitin. Ja se kaksi vuotta on mennyt yhdessä silmänräpäyksessä. Ja niiden aikana on sattunut niin paljon kaikenlaista. Ja minä olen kasvanut (edelleen, vaikka kolmekymppisyys odottaa ihan nurkan takana). On hauska palata näissäkin teksteissä joskus sitten "juurilleen" ja ihmetellä mitä kaikkea sitä onkaan silloin aluksi ihmetellyt ja miten väärässä onkaan ollut monessa asiassa. Päiväkirjaa en ole pitänyt vuosiin (kohta kahteenkymmeneen), mutta ehkä tämä on jotain sinne päin. Ja ehkä näistäkin teksteistä on oikeasti jollekulle jotain hyötyä. Tai sitten satunnaista viihdykettä.

Kesäkuulumisista lupasin otsikon mukaan ainakin kirjoitella. No, ne häät nyt vihdoin olivat ja menivät ja olen niin kovin onnellinen! Avioelämä tuntuu ihanalta, eikä ole tullut minkäänlaista häämorkkista. Olenkin ihmetellyt sitä kovasti. Häiden suunnittelu tuotti niin paljon stressiä ja vei niin paljon aikaa ja energiaa etenkin keväällä, että odotin jonkinlaista romahdusta hääpäivän jälkeen. Tai vähintäänkin, että hääpäivästä olisi jäänyt käteen vain jokin tyhjä aukko kun muistikuvia ei kamalassa stressissä ja jännityksessä ehtisi syntyä. Mutta ei. Ei tosiaan. Hääpäivä oli ihana ja muistikuvat ovat kyllä ihan kirkkaina mielessä. Ehdin nauttia päivästä ja vieraista ja aviomiehestäni. Mielestäni päivä kesti ihan tarpeeksi pitkään ja olen todella onnellinen, että olen sen saanut kokea. En kuitenkaan haluaisi kokea sitä enää uudelleen, en koe siihen tarvetta. Tuntuu, että meidän häät olivat minulle kuin fuksivuoteni. Nautin siitä täysillä, niin täysillä, että sain siitä tarpeekseni. Ja siis hyvällä tavalla. Paljon jäi ihania muistoja ja olen kaikesta niin kiitollinen. Ja onnellinen. Todella onnellinen.

Häiden jälkeen lähdimme hetimmiten häämatkalle Kroatiaan (tai oikeastaan esihäämatkalle, koska virallinen ja varsinainen matkamme suuntautuu joulukuussa Malediiveille) ja sen jälkeen mökille. Irroittauduimme arjesta ihan kunnolla ja kotiin paluu olikin jonkinlainen shokki kun olohuoneessa odottivat kaikki häälahjat, kortit ja koristeet kauniissa sekamelskassa. Häiden jälkipuinti onkin jokseenkin vieläkin (yli kuukausi myöhemmin) kesken, kun en ole vielä kaikista koristeista päässyt eroon, vaikka vakaana aikomuksena on kyllä myydä ja kierrättää kaikki mahdollinen. Ajattelin myös jossain vaiheessa tehdä blogikirjoituksen häiden järjestämisestä pienellä budjetilla ja siihen liittyy oleellisesti mm. Koristeiden ostaminen käytettynä...

Sovinkin siis häiden ja häämatkan vuoksi poikkeuksellisesti tänä vuonna kesälomani kesän keskelle. En siis lomaillut koulun ja kesätyön välissä ollenkaan vaan aloitin työt heti tenttiä seuraavana maanantaina. Viimeinen työvuoroni on sunnunta-ilta ja seuraavana päivänä menenkin sitten kouluun takaisin. Toisaalta ehkä vähän hölmöä olla lomailematta missään välissä (paitsi tietysti keskellä kesää), mutta toisaalta työnteko ja opiskelu ovat kaksi niin erilaista asiaa, että jo vaihtelu tuntuu kuin olisi lomalla. Töissä olessa tosiaan opiskelu tuntuu lomalta. Ehkä aika on jo kuitenkin kullannut muistot, koska kyllä se opiskelu varmaan taas syksyllä tuntuu ihan yhtä rankalta kuin ennenkin.

Olen nyt viimeistä kesää sairaanhoitajana (ainakin luulisin, ensi kesänä nimittäin pitäisi manuilla eli olla amanuenssina). Paikka on tuttu, työkaverit ovat tuttuja (ja kivoja!) ja työ on tuttua. Tietysti jotain uutta tulee aina ja monet asiat ovat viime kesältä muuttuneet. Ja joitain asioita pitää myös palautella mieleen, koska esimerkiksi kaikki valkoiset pillerit näyttävät aika samanlaisilta vuoden tauon jälkeen, vaikka ne on viime kesänä osannut tasan tarkkaan erotella toisistaan... Monet asiat tuntuvat kuitenkin nyt paljon helpomilta kuin ennen. Olen todella paljon itsevarmempi kuin ennen ja hahmotan potilaiden hoidon kokonaisuutena jotenkin nopeammin kuin aikaisemmin. Vaikea sanoa, johtuuko tämä muutos edistymisestä lääketieteen opinnoissa vai siitä, että kyseessä on jo kolmas kesä kun teen lähestulkoon samaa työtä. Todennäköisesti molempia.

Olisi niin paljon asioita, joita voisin kirjoittaa kesätyöstäni ja sairaanhoitajan ammatista. Viime aikoina on tullutkin pohdittua paljon sitä, mikä ehkä tämän blogin perusidea onkin ollut: miten sairaanhoitajuus eroaa lääkäriydestä ja miten sovitan niitä yhteen; mitä hyötyä toisesta ammatista on toisen kohdalla jne. Ehkä kuitenkin pohdin tätä jossakin kohtaa tarkemmin lisää ja jätän tämän tekstin nyt tähän. Huomenna kuitenkin on taas aikainen herätys.

Kivaa kesän jatkoa kaikille! :)