Kolmosvuosi on alkanut vauhdikkaasti. Ensimmäisenä päivänä eli eilen meillä oli ihanan vapaa aamupäivä, kun kouluun täytyi raahautua vasta klo 12:ksi. Ehdin siis hyvin käydä salilla muka kuntoilemassa (kuitenkaan saamatta aikaan muuta kuin turhautumista kun ei vaan innosta) ennen koulupäivän alkua.
Oli ihanaa nähdä kaikkia kurssikavereita kesän (vaikkakin tosi lyhyeltä tuntuneen sellaisen) jälkeen, vaihtaa kuulumisia ja palata arkeen kaikella tapaa. Ensimmäiset luennot olivat sellaista peruskamaa, kuten mitä ennaltaehkäisy nyt tarkoittaa ja miksi se on tärkeää. Jokaisen jakson aluksi on jonkinlainen johdantoluento, jolla käsitellään yleisiä asioita. Taas muistui mieleen, miten luennot eivät ole minun juttuni. Keskittymiskykyni luennolla istuessa on noin 20 minuuttia, jonka jälkeen ajatus lähtee pakosti harhailemaan ja puolet asiasta menee ihan ohi.
Meille myös jaettiin aiheet ennaltaehkäisyprojekteihimme, jotka toteutetaan tutorryhmässä. Koko projektista ei kamalasti infottu etukäteen ja deadlinekin on jo alle kolmen viikon kuluttua. Tuntuu siis, että heti heitettiin altaan syvään päähän, eikä tästä jaksosta ainakaan työmäärällisesti vähällä tulla pääsemään. Projektissa siis joudumme ryhmittäin kehittelemään jonkinlaisen terveyden edistämisohjelman esimerkiksi jollekin väestöryhmälle, miettimään ohjelmaan aikataulut, rahoituksen ja toimeenpanijat sekä tietysti etsimään taustatietoa aiheeseen. Meidän ryhmällemme valikoitui TULE-vaivojen ehkäisy.
Oma tutorryhmämme on onneksi ihan huippu! Ensimmäinen tutoristunto oli jopa mukava, oli mielenkiintoista ja ihan hauskaakin keskustella rokoteasioista ensimmäisen tutorkeissin tiimoilta. Rokotteet ovat muuten yksi tämän jakson iso kokonaisuus, koska ovathan ne isossa roolissa vaarallisten tautien ehkäisyssä. Rokotevastaisuus on yksi asia, josta voisin kyllä ihan omankin postauksen kirjoittaa, koska en vaan voi sietää ihmisten typeryyttä tässä kohtaa. Millainen vanhempi haluaa altistaa oman lapsensa vaaraan? Miten itsekäs sitä voikaan olla, jos ei yhtään ajattele, että rokotuskattavuuden on oltava korkea, jotta myös esimerkiksi iäkkäämmät ja vastustuskyvyltään heikommat ihmiset ovat turvassa? Miten tyhmä täytyy oikeasti olla, jos uskoo enemmin provosoivia internetsivuja rokotteiden vaaroista kuin esimerkiksi vuosia opiskellutta ja työuraa tehnyttä terveydenhuollon ammattihenkilöä? ROKOTTAKAA LAPSENNE!
Eilinen päättyi kuitenkin ihan kepeissä ja riehakkaissakin tunnelmissa: nimittäin meidän kurssisitsit järjestettiin heti ensimmäisen koulupäivän iltana. Opiskelun ja opiskeluelämän makuun päästiinkin siis ihan kunnolla ja kolmosvuosi käynnistettiin mukavissa tunnelmissa. Sitsiemme kohokohtana oli ehkä fuksikurssille esittäytyminen. Fuksikurssi nimittäin vietti kakkosten kanssa tutustumisiltaa Amos -klubillamme kun me taas sitsasimme läheisissä kauppiksen kerhohuonetiloissa. Toivottavasti fuksipallerot eivät kamalasti pelästyneet sitsiasuisia ja -fiiliksisiä kolmosia :)
Meidän ensimmäinen koulupäivä oli myös fuksien ensimmäinen ja hupituutorryhmittäin koulun tiloja kiertelevät fuksit ja valkohaalariset kakkoset olivatkin ihmetyksen aihe koko päivän ajan. Fuksien luentoja tuli kurkittua luentosalin ikkunoista ja kävimme kaverini kanssa moikkaamassa "oman" huturyhmämme fukseja. Eli siis niitä fukseja, jotka kuuluvat siihen ryhmään, jonka hutuja minun viime vuotiset fuksini ovat. Sekavasti sanottuko? Nyt minä ja muut kurssikaverini olemme isohutuja. Vähän niin kuin isovanhempia ehkä...
Kivaa syksyä kaikille fukseille, missä ikinä opiskelettekaan! :)
Kiitos kivasta blogista! Mukava lukea lääkisläisten arkea ympäri Suomen näiden blogien kautta.
VastaaPoistaItekki aloitin nyt ensimmäisen vuoden lääkiksessä ja jo näin parin viikon jälkeen olen myös todennut luennot "ei niin mun jutuksi"... Ensimmäisen puoli tuntia ehkä jaksaa istua, mutta sitten alkaa ahdistamaan ahtaat luentopenkit, ajatukset lähtee harhailemaan ns. muihin hommiin jne. Onko sulla antaa mitään vinkkejä, mitkä tekniikat ja tyylit on sitten luentojen sijasta auttanut sua opiskelemaan ja oppimaan? Onko sulla esim. mitään vanhempaa postausta kys. aiheesta? :)
Kiva kun tykkäät :)
PoistaMä en itse asiassa muista, olenko kirjoittanut jotain järkevää postausta opiskelutyyleistä.. muistaakseni ehkä olenkin, mutta se taitaa olla liittynyt enemmänkin pääsykoeopiskeluun. Hmm..
Mun ongelma taitaa olla edelleen se, etten ole ihan tarkkaan löytänyt mitään tosi hyvää opiskelutekniikkaa ja aina se on vähän sellaista hakemista. Toisaalta taas eri juttujen opiskeluun toimii eri asiat. Anatomiasta esimerkiksi kannattaa hankkia Flash cards (Thiemen tai sen toisen, en muista mikä se oli..) On tosi hyvä kerratessa. Sen sijaan värityskirjaa en itse suosittele, vaikka moni muu taitaa suositellakin. Siinä ei mun mielestä ole tarpeeksi tarkkaan rakenteita ja kuvat on aika tyhmiä + englanniksi (ainakin Thiemen värityskirja). Piirtäminen toimii itselläni myös.
Tenttiviikoilla kertauksessa auttaa, jos tekee pitkin jaksoa tärkeistä asioista itselleen valmiiksi tenttikysymyksiä ja niihin vastaukset valmiiksi. Tällaiseen hyvä sovellus on esim. Anki app, joka on nimenomaan tällainen flash cards -sovellus.
Varmasti olisi olemassa paljon parempiakin opiskelutyylejä ja metodeja, mutten ole itse kamalan perehtynyt tähän alueeseen ja menen sitten aina niillä vanhoilla. En kuitenkaan koe, että oppiminen olisi hirveän tehokasta pelkällä lukemisella ja muistiinpanojen tekemisellä.
Lukemisen lisäksi katson yleensä myös youtube -videoita, koska siellä on todella paljon hyviä opetusvideoita ja joitakin luentojakin tietyistä aiheista. Jos ei omat luennoitsijat osaa oikein opettaa, kannattaa katsoa, löytyisikö youtubesta joku parempi. Youtuben opetusvideot olivat myös varmaan oman pääsykoelukemiseni pelastus, koska en saanut mitään opetusta fysiikasta tai kemiasta, vaan luin ne ihan itsenäisesti..
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä ja nautihan fuksivuodesta! :D
Missä lääkiksessä muuten opiskelet?
Itse asiassa, olenkin kirjoittanut vähän jotain tänne:
Poistahttps://sairaanhoitajastalaakariksi.blogspot.fi/2015/09/opiskelutekniikoita-vinkkeja-ja.html