Enää viikko pääsykokeisiin!

Kyllä huomaa, että pääsykoepäivä lähestyy, kun tämänkin blogin päivittäiset kävijämäärät ovat kaksinkertaistuneet. En tiedä mitä sanoa teille kaikille hakijoille, joita tuo ensi viikon keskiviikko jo kuumottelee varmasti ihan hirveästi! Edellisessä postauksessani muistelin omia fiiliksiäni vuosi sitten, mutta nyt saa vain kiitollisena ajatella, että onneksi ei koskaan enää. Huh, miten hirveää on varmasti olla kirjastossa/kotona/jossain muualla sisätiloissa lukemassa pääsykokeisiin kun ulkona on mitä ihanin sää! Mutta menkää ihmeessä ulos lukemaan. Ainakin omat kaverini harrastavat jonkin verran Sorsapuistossa lukemista ja meidän huominen vuoden viimeinen tutoristunto pidetään myös siellä! :) Kuulemma kandiseuramme järjestämällä valmennuskurssilla oltiin myös harjoiteltu PBL:ää puistossa auringonpaisteessa.

Olisi niin ihanaa, jos kaikki lääkikseen oikeasti haluavat ja lukemisen eteen töitä nähneet voisivat päästä sisään, mutta faktahan on se, ettei lääkäreitä ole mitään järkeä kouluttaa yli tarpeensa. Sisäänottomääriä on tänä vuonna kuitenkin nostettu, joten useammalla on nyt mahdollisuus saada se unelmiensa opiskelupaikka. Tosin uskon, että tämä nosto on vain hetkellinen, sillä pian (esimerkiksi silloin kun minä valmistun) lääkäreitä alkaa olla jo yli tarpeen. Siksi toivottavastikin sisäänottomääriä lasketaan. Ikävä ajatus tuo, kun samalla tosiaan toivoisi kaikille sitä onnea ja menestystä pääsykokeissa.

Tässä kohtaa olisi varmaan hyvä jakaa niitä pääsykoevinkkejä, jos sellaisia olisi takataskussa. En kuitenkaan osaa varmaan sanoa mitään maailmaa mullistavia vinkkejä tai ohjeita, kun kuitenkin jokainen ihminen on erilainen. En kuitenkaan kehottaisi ketään olemaan esimerkiksi juomatta ennen koetta, jotta ei tarvitsisi mennä vessaan. Ei sitä vessassa käyntiä kannata oikeasti stressata, tai varsinkaan alkaa sitten kokeessa pidätellä. Hetkellinen jaloittelu on oikeasti aika virkistävää, eikä se vie aikaakaan kamalasti. Eväät kannattaa sen juomapullon lisäksi ottaa mukaan, ja nyt saa kyllä ihan luvan kanssa syödä vaikka karkkia, jotta jostain saa energiaa ja ajatus kulkee.

Ylipäänsä se oma olo kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi, jotta ei joudu stressaamaan mistään muusta kuin itse siitä kokeesta. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa, jottei tule viime hetken paniikkia koesaliin löytämisen tai tavaroiden unohtumisen vuoksi. Itse koetilanteessa suosittelen blokkaamaan kaiken ympärillä tapahtuvan täysin, vaikka käyttämään korvatulppia, jos ne saa saliin ottaa ja jos ne itselle sopivat. Jos et ole koskaan aiemmin lukiessasi tms käyttänyt korvatulppia, ei niitä siinä tapauksessa kannata ottaa nytkään käyttöön.

Ja se itse koe, aloita nimen kirjoittamisesta. Itse kirosin viime vuonna omaa pitkää nimeäni (kolme etunimeä, voi huoh..) kun kaikkiin papereihin niiden omien tietojen täyttämiseen meni yli 10min koeajasta. On kuitenkin aivan täysin per*eestä, jos palautat paperin, jossa ei nimeäsi ole, etkä silloin saa siitä niitä kaipaamiasi pisteitä. Tehtävät kannattaa myös ensin katsoa läpi, ennen kuin alat tehdä mitään. Ei välttämättä kannata lukea pitkiä tehtävänantoja siinä vaiheessa, vaan lähinnä selata, että mitä tehtäviä kokeessa on ja mihin ehkä tarvitsee aineistoa. Aloita helpoimmista tehtävistä, ja niistä, joista saa eniten pisteitä. Aineistoa vaativissa tehtävissä kannattaa ensin katsoa tehtävät läpi ja sitten lukea aineisto, jotta tietää mitä sieltä pitää hakea. Monivalintatehtävien liittyessä aineistoon, ei niitä monivalintoja kannata kuitenkaan etukäteen alkaa lukea, koska siihen menee vain kamalasti aikaa.

Vaikka siinä koetilanteessa tuntuisi, että et osaa jotain tehtävää tai jälkikäteen itkettäisi, kun tiedät jonkin tehtävän menneen nollille, niin muista, että sisäänpääsyyn ei todellakaan vaadita kaikkia pisteitä! Minulla meni ainakin kaksi isoa tehtävää aivan täysin nollille, koska toista en osannut ja toisen luulin tehneeni oikein, mutten tehnyt. Silti pääsin sisään. Omia pisteitä voi kokeen jälkeen koettaa laskea, jos se tuntuu hyvältä, mutta olisi hyvä jos sen kokeen pystyisi unohtamaan ensi keskiviikon jälkeen ja alkaa vain nauttia kesästä ja vapaudesta kun ei enää tarvitse lukea! Kyllä ne hyvät (tai huonot) uutiset tulevat sitten aikanaan, etkä niihin voi enää mitenkään sen pääsykokeen jälkeen vaikuttaa. Toivottavasti syksyllä kuitenkin tavataan!

Ensi vuoden fukseja me tulevat kakkosvuosikurssilaiset (eli nykyiset fuksit) odotammekin jo innolla. Itse olen mukana fuksitoimikunnassa ja hupitutorina, ja olemme nyt jo alkaneet suunnitella ensi syksyn ohjelmaa fukseja varten. Mitään en nyt vielä paljasta, mutta mahtavaa tulee varmasti olemaan! Koettakaa nyt siis jaksaa vielä se viimeinen rutistus, koska kyllä se sisäänpääsy on sitten sen arvoista, lupaan! Ja Tampereelle hakevillehan on tosiaan sitten luvassa ne kurssimme järjestämät Ohi on -bileet, joissa voi jakaa kokemuksiaan pääsykokeesta muiden hakijoiden kanssa tai tutustua kenties tuleviin medisiinarikollegoihinsa. Bileitä ennen on etkot meidän omalla Amos-klubilla, joka ainakin valmennuskurssilla olleille on jo tuttu paikka, mutta josta jo fuksivuoden alusta alkaen muodostuu kuin toinen koti Tampereen lääkiksen opiskelijoille.

ISOSTI TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA JA ONNEA PÄÄSYKOKEESEEN!

Ihanaa kesänodotusta!