Toki säät ovat suosineet lomailijaa ja vietinkin koko viime viikonlopun lääkiskavereideni kanssa mökillämme ja alkuviikoksi jäin sinne vielä parhaan ystäväni (ei lääkiksestä) kanssa grillaamaan sekä itseämme että maittavaa ruokaa. Luulisi, että kunnon suomalainen mökkeilykulttuuri viimeistään herättäisi lomafiiliksen, mutta jotenkin tätä viikon lomaa koulun ja kesätöiden välissä ei osaa ottaa niin rennosti kuin pitäisi. Stressaan tapani mukaan taas tulevasta, tällä kertaa töistä. Enkä osaa myöskään oikein irroittautua täysin koulujutuista, vaikka en lukemista tällä hetkellä harrastakaan kuin viihdekirjallisuuden osalta. Jotenkin takaraivossa silti kummittelee ajatus, että pitäisi kerrata ja mitäköhän olen jo unohtanut ja miten tämä ja tuo asia nyt menivätkään... mökillä rupesin kaverilleni selittämään jotain aineenvaihdunnan reittejä ihan innoissani kun yritin kertoa millaista meillä on koulussa ollut. Noh, kertoohan se varmaan jotakin kuluneesta lukuvuodestani, että muistan vielä sitruunahappokierron välituotteet.
Muistaakseni viime vuonnakin oli vähän samanlaiset fiilikset - varmaan olisin halunnut laskea edelleen pääsykokeen jälkeenkin, kun kerran hyvään vauhtiin oli siinä keväällä päästy. Toisaalta taas pääsykoeasiat olivat sellaisia, mitä en missään nimessä kokenut tarvitsevani tulevaisuudessa, joten niiden kertaamisesta en kantanut samanlaista huolta kuin nyt näistä kuluneen lukuvuoden opeista. Nyt hieman harmittaa, etten pitänyt blogia jo aiemmin, koska nythän voisi kätevästi tarkistaa, että mitä oikein mietin viime vuonna näihin aikoihin. Toisaalta taas minulla ei pääsykokeen jälkeen ollut yhtään vapaata ennen kesätöitä, jotka olin aloittanut itse asiassa jo ennen pääsykoetta, joten tilanne oli senkin suhteen erilainen.
Minä en ole koskaan ollut myöskään niitä, jotka täysillä uskovat sanontaan "loma on aina lomaa", vaikka sataisikin eikä tekisi muuta kuin istuisi kotona. Minun mielestäni lomalla pitää tehdä niitä asioita, joita ei tavallisena arkena pysty syystä taikka toisesta tekemään. Lomalla pitää matkustaa ja nähdä maailmaa tai sukulaisia/ystäviä. Lomalla pitää tehdä muutakin kuin katsoa telkkaria tai lukea kirjaa, ellei sitä tee aurinkotuolissa maatessa. Lomalla pitää olla ulkona ja nauttia elämästä. Lomalla ei kuulu stressata, vaikka sitä väkisin tekeekin (ainakin minä). Oma lomailuni on yleensä myös aikataulutettua, tai ainakin aika paljolti ennalta suunniteltua, koska en tykkää tyhjistä sivuista kalenterissa. Toki se suunnitelma voi olla vaikka, että jonain päivänä käyn katsomassa jotain kaveria, mutta mitään sen tarkempaa minuuttiaikataulua en koe tarpeelliseksi laatia.
Tähän mennessä tämä lomailu ei ole tuntunut sen kummemmalta kuin parilta vapaapäivältä. Olihan meillä lukuvuoden aikanakin joskus vapaapäiviä keskellä viikkoa tai pidennettyjä viikonloppuja. Enkä edes loppujen lopuksi kokenut sitä opiskelua niin kuormittavana, että eron huomaisi selkeästi nyt. Ainoa asia mikä on oikeasti muuttunut on se, ettei koko ajan ole enää tapahtumia. Toki tapahtumattomuutta on kestänyt vasta viikon verran ja viime viikonlopun vietin lääkiskavereiden kanssa, eli ei tässä kauheasti ole vielä sopeutumista muuttuneeseen tilanteeseen ehtinyt olla.
Erinäisten rientojen ja muiden vastuutehtävien puute tässä kesän aikana tekee minulle varmasti ihan hyvää. Voi olla, että jossain vaiheessa tulee tylsää tai iskee ikävä lääkisjuttuja kohtaan, mutta kyllä se ainainen meneminen on ollut se suurin stressinaihe tähän astisella lääkisurallani. Nyt kesällä on sitten toivottavasti paremmin aikaa huolehtia itsestään esimerkiksi urheilun muodossa. Fuksikilot eivät nimittäin oikeasti ole mikään myytti! Ei ole ollut niin paljon aikaa liikkua, kuin olisin halunnut ja kun joka paikassa on tapahtumissa ollut karkki-, sipsi- tai pizzatarjoilua kaikista muista herkuista ja alkoholista puhumattakaan, on tässä fuksivuoden aikana kertynyt kilo jos toinenkin. Onneksi siis siinäkin mielessä fuksivuosi on nyt ohi.
 |
| Ruuasta kun nyt puhuttiin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti