Opiskelumotivaatio kadoksissa

Liikkumisjakson tentti häämöttää nurkan takana, tarkalleen ensi torstaiaamuna klo 9.00. Lukupäiviä ei siis ole enää kauhean monta, enkä minä ole opiskellut tenttiä varten juuri yhtään. 

Viime viikko oli tavallaan todella ihana, monipuolinen ja kiva, mutta toisaalta myös aivan älyttömän raskas. Dissektio-opetus vaati oman veronsa, sekä henkisesti että fyysisesti, vaikkei sitä henkistä puolta varmaan siinä työskennellessä ainakaan hirveästi miettinyt tai tajunnut. Lisäksi tietenkin oli tanssitreenejä ja lääkäripäivillä kiertelyä sekä perjantaina narikkavuoro, joten jalat ja koko kroppa olivat kovilla. Kotona kävin viikolla lähinnä nukkumassa, ja illalla sitä kaatuikin sänkyyn ihan rättiväsyneenä... ja seuraavana aamuna sitten taas ennen kahdeksaa pirteänä ylös. Viikko huipentui Turun sitsi-excuun, josta kotiuduttiin perjantain ja lauantain välisenä yönä vasta kolmelta.

On siis ollut hirveän hauskaa ja kivaa, mutta se kaikki hauskanpito on kyllä vaatinut veronsa. Olen todella väsynyt edelleen, vaikka eilinen oli suhteellisen rauhallinen päivä, ja olen saanut nukkua nyt kunnolla. Väsymys kuitenkin vaikuttaa opiskelumotivaatioon, joka tällä hetkellä on nolla. En ehtinyt tällä viikolla tehdä juuri mitään kouluhommia, enkä opiskella tenttiä varten ollenkaan. Oikeastaan kun suulliseen anatomian tenttiin panosti ja stressasi sitä edeltävästi niin paljon, niin nyt tuntuu, ettei tähän tulevaan jaksotenttiin jaksa panostaa ollenkaan. Melkein tekisi mieli ottaa vähän etumatkaa lomaan ja mennä suoraan vain uusintaan. 

Voi siis sanoa, että tentin jälkeen alkava pääsiäisloma ja lomaviikolle varaamamme Pariisinmatka tulee todella tarpeeseen. Vielä kun selviäisi siitä tentistä...

Muuten tykkään kyllä siitä, että meillä Tampereella opetus on jaksomuotoista, eikä kursseittain, mutta tenttiviikolla oikeastaan aina tulee sellainen olo, että asiaa on yhteen jaksoon ihan liikaa ja liian laajasti. Olisi kiva opiskella kerralla vain esimerkiksi anatomiaa, eikä sitten liittää siihen kaikkea muutakin "sälää", kuten nivelten tutkimista ja luun yms. histologiaa. Olisi mukavaa vielä jos neurovaskulaarinen anatomia olisi ihan oma kokonaisuutensa, eikä lihasten, luiden ja muiden kudosten rinnalla opiskeltava asia. Ylipäänsä olisi kiva, jos opiskeltavaa asiaa olisi vähemmän ja aikaa enemmän. Olisi kiva, jos koko ajan ei tuntuisi siltä, että tietoa on liikaa, eikä se kaikki voi mitenkään mahtua samaan aikaan päähäni.

Kaikkein parasta ehkä olisi, jos sitä ylimääräistä energiaa ei kuluisi niin valtavasti tähän stressaamiseen ja ajatuksiin, että ei osaa, ei pysty. Pitäisi osata kanavoida se siihen opiskeluun. Varmaan jonkinnäköiset mindfullness-harjoitukset olisivat omalla kohdallani ihan paikallaan. Tai joku stressinhallintakurssi. Pitäisi lopettaa tuskastelu.

Toisilla iskee syysväsymys ja kaamosmasennus, itse kärsin varmaankin kevätväsymyksestä. Tunne on tuttu kyllä aiemmiltakin vuosilta. Pitkän talven jälkeen aurinkoiset kevätpäivät ovat ihania, mutta silloin sitä myös huomaa miten väsynyt itse on. Tehtävää on kamalasti ja ennen kesää olisi saatava ykkösvuosi vedettyä vielä kunnialla kasaan. Pitää varmaan lohduttautua vain sillä, että omalla kohdallani sentään tentti on uusittavissa, eikä koko tulevaisuuteni riipu siitä.. toisin kuin ehkä teillä pääsykokeisiin lukijoilla. Ihan hirveästi jaksamista vaan teille! Toivottavasti teidän opiskelumotivaatio ei ole yhtä hukassa kuin minun :)